Yö Sokos Hotel Tornissa Tampereella

Kirjoitin kaksi viikkoa sitten mainiosta viikonlopusta Tampereella, jonka vietin muiden matkabloggaajien hyvässä seurassa. Hienon viikonlopun majoituksesta vastasi viime lokakuussa avattu Tampereen uusi ylpeys Solo Sokos Hotel Torni Tampere. Olin erittäin iloinen päästessäni yöpymään aivan uudessa ja upealta vaikuttavassa hotellissa. Myös odotukseni uuden hotellin esteettömyydestä olivat korkealla. Osa odotuksista täyttyi, osa ikävä kyllä ei.

88-metriä korkea hotelli näkyy Tampereen keskusta-alueella kaikkialle, joten se on erittäin helppo löytää. Se on myös katseenvangitsija, joka on osattu upottaa hienosti osaksi 140 vuotta vanhoihin veturitalleja. Sisäänkäynnin itsestään avautuvat ovet ovat upeat ja sisään on helppo mennä. Lauantai-iltapäivänä aula on kuitenkin aivan täynnä. Käytössä on neljä vastaanottotiskiä, mutta jonotamme silti lähes puoli tuntia päästäksemme kirjautumaan sisään hotelliin. Ikävä kyllä, aulassa ei ole tilaa jonolle. Hisseiltä tulevat ihmiset joutuvat kulkemaan jonon läpi ja aulassa lähtöä odottavat ihmiset hukkuvat jonon päähän. Aula on kyllä viihtyisä, kun sen seuraavan kerran läpi kulkiessaan kunnolla näkee, mutta tämän kokoiselle hotellille ruuhkahetkinä selkeästi liian pieni.

Saamme valita haluammeko invahuoneen toisesta vai kolmannesta kerroksesta. Olin haaveillut korkeudesta, mutta hotellin kuusi invahuonetta sijaitsevat alimmissa kerroksissa. Valitsen kolmannen, mutta huoneeseen mennessä paljastuukin, että se ei ole invahuone. Käymme vaihtamassa huoneen ja kakkoskerroksesta löytyy oikeanlainen. Valitettavasti se ei tosin huoneen koon puolesta eroa ensiksi vierailemassamme. Käsittämätöntä, että aivan uuteen hotelliin on tehty niin pieni invahuone, ettei siellä mahdu sähköpyörätuolilla kääntymään missään muualla kuin vessassa. Sänkyjä kääntämällä tilaa onneksi saa vähän lisää, mutta huonekalujen siirtäminen ja poistaminen ei saisi olla lähtökohta. Miinusta myös huoneen kokolattiamatosta, joka haittaa monien apuvälineiden käyttöä (ja sitä huonekalujen siirtelyä). Huoneessa on sähköisesti selän ja jalkojen kohdalta säädettävät sängyt ja sänky on muutenkin oikein hyvä. Solo Sokos Hotel Torni Tampereen huoneissa on NASA:n kehittämät patjat, jotka hyvien unien perusteella tuntuvat olevan maineensa veroisia. Huoneen kylpyhuone on mukavan tilava ja uutuutta hohtava, ainoastaan laskutila kahden naisen tavaroille puuttuu.

Kaikki invahuoneet ovat ikävä kyllä samankokoisia. On myös harmi, että 305 huoneen hotellissa invahuoneita on vain kuusi, sillä se rajaa heti ryhmiä pois. Varsinkin, kun kilpailevalla ketjulla on naapurissa tarjota 12 invahuonetta. Tämän kokoisina ne eivät myöskään olisi vieneet hotellista normaalihuoneita enempää tilaa. Toisaalta huoneen pieni koko taitaa ikävä kyllä ajaa liikuntarajoitteiset vieraat helposti kilpailijoille naapuriin joka tapauksessa.

Hotellin alakerrassa sijaitsee viihtyisä ruokaravintola Grill It! sekä samassa yhteydessä oleva Paja Bar, joka tekee kunniaa tamperelaisille rock-tähdille niin ruokalistoissa kuin sisustuksessakin. Todella kivan näköistä! Lasilattian alla on pätkä rautateiden kiskoja. Menen ystäväni kanssa kysymään pöytää seitsemän aikoihin ja meille kerrotaan pöydän olevan vapaana vasta 21.30. Se hieman ihmetyttää, sillä ravintola näyttää puolityhjältä. Toki varauksia varmasti on tulossa. Meidät ohjataan Paja Barin puolella olevaan pöytään, kun tällaista mahdollisuutta osaamme kysyä. Paja Barissa on oma listansa, mutta hetken ihmeteltyämme naapuripöytien annosten eroavaisuutta listaan, saamme kysymällä tietää, että myös Grill It!:in listalta voi tilata. Odotamme ruokaamme noin puolitoista tuntia. Tavallaan se ei haittaa, sillä emme ole ystäväni kanssa nähneet pitkään aikaan ja juttua riittää. Se kuitenkin ihmetyttää, sillä ravintola ei missään vaiheessa ole täynnä. Tarjoilijamme on ystävällinen ja pelastaa paljon. Hän tarjoaa meille jälkiruuat hyvitykseksi odottamisesta, mutta niitäkin reilusti yli puoli tuntia odotettuamme ei melkein tee enää mieli. No okei, ei niin herkullista suklaakakkua voi jättää syömättäkään, kun se lopulta tulee. Ravintolassa ei kuulemma oltu osattu varautua siihen, että asiakkaita olisi niin paljon, mikä tuntuu vähän omituiselta lauantai-iltana. Seuraavana päivänä palaan eri ystäväporukalla puoliltapäivin ravintolaan sen auettua. Olemme ainoat asiakkaat, mutta kokki on kyllä edelleen hidas. Ruoka kyllä maistuu oikein hyvältä!

Aamiaiselle menemme kymmenen maissa tiedostaen, että se on ruuhkaisin aika. Asiasta myös varoiteltiin vastaanotossa. Jokaisella hotellivieraalla on kuitenkin oikeus nauttia ihanasta sängystä viimeiseen saakka, joten jono on vain kestettävä. Toisaalta tällaiset asiat kannattaisi kyllä ottaa suunnittelussa huomioon. Aamiaisella on pöytiin ohjaus. Jonotamme noin vartin verran. Kun pääsemme pöytään, kiire helpottaa. Pöytiin ohjaus ja siinä kohtaa jonottaminen mahdollistaa sen, että itse aamiaispöydän jono ei ole niin suuri. Kahvit ja teet tarjoillaan pöytiin, mikä on aina ihanaa. Molemmissa on myös valinnan varaa. Aamiainen on todella monipuolinen. Siellä on suosittu paikallisia lähituotteita ja tuotteiden alkuperä on myös hyvin merkattu.

Se mikä saa minut palaamaan hotelliin ainakin visiitille, on ylimmän kerroksen Moro Sky Bar. Sinne pääsee tilavalla hissillä ja ylhäältä avautuvat näköalat ovat upeat. Nyt baari on tosin hyvin ahdas ja täynnä ihmisiä. Kesällä käytössä on myös sisätilan verran ulkoterassia, mikä tarjoaa helpotusta ahtauteen ja saa minut palaamaan uudelleen.

Hotelli on viihtyisä. Sen sisustusta on mietitty yksityiskohtaisesti ja palvelu on pääasiassa ystävällistä. Ruuhkista en kuitenkaan pidä. Viikko 5400 matkustajan risteilyaluksella Karibialla opetti, että ihmismäärän ei automaattisesti tarvitse tarkoittaa tungosta ja ruuhkia. Niiden välttäminen vaatii henkilökuntaa ja organisointia. Yleiset tilat ovat esteettömiä, mutta selkeästi liian pienet silloin kun hotelli on täynnä. Mikäli pärjäät normaalia pienemmässä invahuoneessa ja pystyt matkustamaan ruuhka-aikojen (viikonlopun) ulkopuolella, suosittelen kuitenkin kokeilemaan, sillä kokeilemisen arvoinen juttu hotelli joka tapauksessa on.

Kiitos #bloggaritmansessa -tapahtuman järjestäjät Angata-blogin Rosita ja Popot pogoillen -blogin Anna majoituksen organisoinnista sekä Solo Sokos Hotel Torni Tampere yöpymisen mahdollistamisesta!