Olen viettänyt tänään sähköpyörätuolini juhlapäivää. 10 000 yhteistä kilometriä tuli täyteen juhlalenkillä, asiaan kuuluvasti suosikki metsäreitilläni, lammen rannalla sorsien ihmetellessä, kesälomani viimeisenä päivänä, auringon paahteessa ja 32 asteen lämpötilassa. Juuri sellaisessa, jossa yhdessä viihdymme. Juhlan kunniaksi tämä postaus on omistettu vain ja ainoastaan yhdelle kroppani tärkeimmistä osista: Rakkaalle Pumalleni.
Puma40 tuli elämääni loppukeväästä 2013. Reilun vuoden verran rinnalla kulki kuitenkin vielä vanha Quickie F55 -sähköpyörätuoli, joka oli muun muassa matkoilla mukana, kunnes luottamukseni Pumaan kasvoi tarpeeksi vankaksi. 10 000 yhteistä kilometriä olisi varmasti tullut täyteen jo paljon aiemmin, jos olisimme alusta asti reissanneet yhdessä. Sähköpyörätuoli ei ole minulle vain apuväline, vaan ihan oikeasti kroppani jatke. Ajattelen Pumani oikeastaan poistavan vammaisuuteni, sillä se antaa minulle sen toimintakyvyn, jonka sairauteni vie. Sen ansiosta kuljen kilometrejä pitkin maailmaa, teen töitä, menen juuri sinne minne haluan ja elän haluamanlaistani elämää. Sen lisäominaisuuksien, kuten hissin, ansiosta yletyn asioihin, saan laitettua hiukseni ja meikattua, voin osallistua ruuanlaittoon, voin painaa hissien nappuloita ja näen maailman haluamaltani korkeudelta. Usein ajatellaan, että pyörätuoli on rajoite, vaikka käyttäjänsä kanssa yhteensopiva pyörätuoli nimenomaan poistaa rajoitteet.
Viimeisen viiden vuoden aikana olemme tehneet yhdessä kahden kuukauden maailmanympärimatkan, jolloin ylitimme muun muassa Tyynenmeren risteillen ja vierailimme Islannissa, Yhdysvalloissa, Fijillä, Uudessa-Kaledoniassa, Australiassa ja Thaimaassa. Thaimaassa olemme olleet itseasiassa kahdesti. Kahdesti olemme nauttineet myös Gran Canarialla, kerran Fuerteventuralla ja kolmesti Teneriffalla. Karibialla olemme risteilleet jo kolme kertaa ja nähneet mielettömästi sen upeita saaria. Olemme kulkeneet pitkin New Yorkin ja Miami Beachin katuja. Eri puolilla Saksaa olemme olleet neljä kertaa, Hollannissa kerran ja Sloveniassa kerran. Kreikasta olemme kokeneet kerran Rodoksen ja kerran Kreetan. Toscanan mukulakivikaduille ja viinitiloille olemme päässet ajelemaan yhdessä kolmesti, Roomaan kerran. Brightonista sekä kahden viikon Välimeren risteilystä ja sen lukuisista satamista nautimme kaksi vuotta sitten. Espanjasta olemme kokeneet yhdessä Kanariansaarten lisäksi Mallorcan, Fuengirolan, Malagan, Alicanten, Gandian ja Valencian. Olemme olleet Tukholmassa, Tallinnassa ja kiertäneet Suomea. Yhdelläkään matkallamme Puma ei ole jättänyt minua pulaan. Se on kestänyt lähes 70 yhteistä lentoamme koskaan rikkoontumatta. Vain kerran matkamme on katkennut tekniseen vikaan, silloinkin onneksi omalla kotikadulla. Renkaita on rikkoontunut, akkuja ja moottoreita on vaihdettu ja huollossa Puma on toki joutunut olemaan, minun silloin kärsiessä toimintakyvyttömyydestä. Olen kuitenkin päätellyt sen rakastavan matkustamista yhtä paljon kuin minäkin, sillä silloin se voi hyvin.
Joten kiitos rakas Puma näistä tähän astisista 10 000 kilometristämme. Niihin on mahtunut enemmän elämää, iloa, toteutuneita unelmia ja uskallusta kuin sanat pystyvät kuvaamaan.
Lue myös:
Näin pakkaan Puma40 -sähköpyörätuolini lennolle
1 Comment
Niko
24.8.2019 at 19:3910000km kuulostaa valtavan pitkälle matkalle, hieno saavutus. Myöhästyneet onnittelut sinun ja Puman juhlapäivälle.