Oli tammikuun toinen päivä. Veljentyttöni makasi sohvallani ja minä katselin Norwegianin lentotarjouksia.
Minä: Täällä on tosi halvat lennot lokakuussa Teneriffalle, lähetäänkö?
Hän: Joo!
Minä: Okei, ostan nyt, lähetään!
Hän: Ai siis oikeesti ostat? Ostatko sä ne nyt, voiko niin tehdä? Siis mahtavaa! Sä oot sekasin!
Minä: Ehkä joo, ei kaikki tädit ole tällaisia, mutta opi tästä hetkeen tarttumista.
Ja täällä me nyt ollaan, lentokoneessa matkalla Teneriffalle! Päätimme silloin, että yritämme unohtaa koko ostoksen, sillä kymmenen kuukautta tuntui iäisyydeltä. Keväällä seurueeseemme päätti liittyä vielä toinenkin veljentyttöni, joten meitä on avustajani mukaan lukien neljä aurinkoa rakastavaa.
Kymmenen kuukautta meni loppujen lopuksi älyttömän nopeasti ja nyt muistelen hymyillen tuota päivää. Ihanaa tuntea itsensä niin hyvin, että tietää tammikuussa tarvitsevansa lokakuussa juuri tätä. Syksy imaisee minut tässä kohtaa otteeseensa aivan älyttömän kovasti. Se tuntuu monella tapaa. Olen fyysisesti aivan poikki ja yllättävä kylmyys vie kaiken toimintakykyni. Tähän mennessä se on palautunut onneksi aina jossain kohtaa, toivottavasti tänäkin vuonna. Viime viikot ja kuukaudet ovat olleet täynnä menoa ja työtä, murhetta ja kaikkea hienoa, mutta juuri nyt tuntuu, että tämä loma tulee täydelliseen kohtaan, täydellisessä kohteessa.
Olen ollut Teneriffan Los Cristianoksessa lukuisia kertoja. Yhteensä 13 viikkoa, jos tarkkoja ollaan. Vain kolme niistä olen kuitenkin ollut lomalla. Rakastan sitä paikkaa yli kaiken, eikä huolettomalle lomalle voisi parempaa olla. Asumme ensimmäistä kertaa Matka-Agenttien vuokrakaksiossa, joka on minulle ennestään vieras, mutta sekään ei aiheuta stressiä, sillä paikka on niin täydellisen tuttu ja rakas. Nyt on jo pimeää ja lennämme juuri Lissabonin yllä. Pian siirrymme Atlantille, mikä tuo aina pieniä perhosia vatsaan: Me lähestymme paratiisiani. Aamulla heräämme nousevan auringon mukana ja katamme aamiaisen parvekkeelle. Lähden tutuille kaduille, heittäydyn teiniseurani kikatuksiin, toivon suosikkirantabaarini olevan entisellään ja unohdan muun. Ehkä jopa Palmuaseman, sekin saattaisi tehdä hyvää. En koskaan kuitenkaan teitä, joten viimeistään kylminä syysiltoina kuulette tästä paljon! Aamulla me heräämme auringossa.
No Comments