Apinat renkaiden välissä

Tänään tulee viikko siitä, kun lähdimme Suomesta kohti #invatthaimaassa -seikkailuamme. Ulkona satoi räntää ja ensimmäisen kerran tänä vuonna koneemme siivet putsattiin jäästä ennen kuin nousimme ilmaan. Ensimmäinen viikko on ollut kertakaikkisen ihana. Talomme täällä Hua Hinissä on ihanampi kuin osasin kuvitellakaan ja olen täysin rakastunut omaan uima-altaaseemme. Olen uinut keskimäärin kolme tuntia joka päivä ja se alkaa nyt jo tuntua hyvänä olona ja muutoksena kropassani. Hyvin sekalainen seurueemme on herättänyt ihmetystä aina liikkuessamme, eikä yhdessä kulkeminen ole aina kovin helppoa, mutta ensimmäisen viikon ajan kaikki sujui erittäin leppoisasti.

Eilen onnemme alkoi rakoilla. Minulla se tarkoitti sitä, että sähkärini alkoi kipuilla. Yksi seurueestamme tutustui paikalliseen sairaalaan (erittäin hieno ja toimiva!) korvatulehduksen vuoksi ja yksi kärsi vatsavaivoista viime yön. Minun osalta näyttää jo hieman valoisammalta ja lainattuani eilisillan kaverini sähkäriä, kuljen taas ainakin tällä hetkellä täällä kämpillä omalla tuolillani, kiitos seurueemme ihanien miesten ja osaamisen. Ennen eilistä onnen kääntymistä, vietimme kuitenkin porukalla mielenkiintoisen aamun apinoiden seassa!

Khao Takiab -vuori sijaitsee vain noin neljän kilometrin päässä taloltamme. Varasimme kaksi isoa inva-autoa, jotka saamme kuskeineen käyttöömme helposti aina kun haluamme. Hinnat näillä autoilla ovat korkeammat kuin paikallisilla tuk-tuk -takseilla, mutta huomattavasti halvemmat mihin olemme tottuneet invataksien osalta Euroopassa. Liikenne täällä on sen verran hullua ja vaikeakulkuista, että aina jos matka edellyttää isolle tielle menemistä, kannattaa ottaa auto. Khao Takiab -vuorta kutsutaan myös apinavuoreksi, sillä siellä elää satoja apinoita. Alueella on useampia temppeleitä, Buddha-patsaita, turistikauppoja sekä kauniit merinäköalat. Ai niin, ja ne sadat apinat. Niitä oikeasti on todella paljon ja ne kuljeskelevat alueella kuten tahtovat. Yksi utelias livahti autoomme heti paikalle päästyämme ja opimme heti olemaan varovaisia. Apinat ovat uteliaita ja nappaavat helposti kaiken mitä luulevat herkuiksi.

Apinat kulkevat pelotta ihmisten seassa, myös meidän renkaiden väleissä ja niille voi ostaa alueelta ruokaa. Kaunis ajatukseni yksittäisen kiltin apinan ruokkimisesta ei ihan toteutunut, vaan ruokkiminen tapahtuisi niin, että koko jättilaumalle heitetään ruokaa, jonka kimppuun kaikki hyökkäävät. Apinoihin ei todellakaan tee mieli koskea, eikä tietenkään kannattaisikaan, ovathan ne villieläimiä. Yksikään apina ei onneksi tullut ottamaan ihokontaktia. Välillä vähän pelottavaa, mutta enimmäkseen mielenkiintoinen ja hyvin erilainen vierailukohde! Vuoren lähellä on hyviä rantoja, joista yksi on erityisen pyörätuoliystävällinen. Apinat pystyy siis hyvin yhdistämään rantapäivään!

Lisää esteettömästä Thaimaasta