Valikko
Aurinkorannikko / Espanja

Aurinkokaupunki Fuengirolan mahdollisuudet viileinä päivinä

Aiemmissa kirjoituksissani Fuengirolasta on toivottavasti tullut vahvasti esiin kaupungin upeat, pitkät rannat ja niiden esteettömyys. Maaliskuun matkailijoina saimme rantapäivien lisäksi kokea kuitenkin myös kylmän tuulen, pilvet ja muutaman sadepisaran sekä näiden myötä tulleen kysymyksen: Mitä täällä nyt sitten tehdään? Esittelen seuraavassa kolme vaihtoehtoa, jotka toki sopivat myös lämpimiin päiviin.

Castillo Sohail

Aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta, mutta tuuli muistuttaa enemmän pohjoisesta tuttua pistävää kuin Välimeren lempeää. Matkalaukussa tuntuu olevan ihan väärät vaatteet, mutta onneksi huppari on sentään päätynyt mukaan. Sovimme Virvan kanssa treffit kolmen tunnin päähän. Hän lähtee kuntoilemaan ja minä kohti Castillo Sohailia eli 1100-luvulla rakennettua Sohailin linnaa. Kännykän navigaattori näyttää etäisyydeksi joka kerta vähän eri luvun, eikä perinteinenkään kartta ihan tarkkaa etäisyyttä kerro. Eipä sillä onneksi ole väliä, sillä kiirettä ei ole. Linna sijaitsee kukkulalla hiekkarannan lounaispäässä ja sinne pääsee koko matkan hotelliltamme rantakatua pitkin. Ajelen rauhallista tahtia ohi rantojen ja aamukävelyllä olevien hymyilevien ihmisten. Pysyvästi Fuengirolassa asuvat tunnistaa toppatakeista ja rusketuksen perässä olevat lomailijat sitkeästi päällä pidettävistä t-paidoista, vaikka iho näyttääkin monella olevan kananlihalla. Satama-aluetta pidemmällä en ole vielä käynyt, joten jatkan matkaa mielenkiinnolla eteenpäin. Rantakatu jatkuu sataman jälkeenkin leveänä ja tasaisena, eivätkä maisemat muutu. Vasemmalla puolellani on  rantoja, rantaravintoloita ja kimmeltävä meri. Oikealla puolellani on korkeita hotellirakennuksia kiinni toisissaan. Ainoa asia, joka rantakadulla hieman häiritsee ovatkin juuri korkeat, toistensa kanssa saman näköiset hotellit, jotka iltaisin peittävät korkeudellaan rantakadun auringonsäteet.

Linna näkyy jo kauas ja näyttää kutsuvalta. Matkaa hotelliltamme taisi tulla noin neljä kilometriä. Linna sijaitsee pienen joen rannalla ja ylitän joen siltaa pitkin. Linnalla on pitkä ja mielenkiintoinen historia, jota en kuitenkaan ole paras ihminen avaamaan. Tästä Espanja.org -blogista löytyy kuitenkin joitain mielenkiintoisia yksityiskohtia ja googlaamalla vielä aika paljon lisää. Jatkan rantakatua vielä hieman eteenpäin ohi linnan ja huomaan oikealla väylän linnan pihaan. Linnan pihalla järjestetään kesäisin paljon erilaisia tapahtumia ja konsertteja. Heinäkuussa näyttäisi olevan esimerkiksi kansainvälinen musiikki- ja tanssifestivaali sekä heinä-elokuussa 11 päivän mittainen olutfestivaali. Ei yhtään hassumpi paikka tapahtumille! Tällä kertaa en näe linnaa iltavalaistuksessa, mutta kuvista päätellen se on näkemisen arvoinen myös silloin. Nousen jyrkkää mäkeä pitkin ylös linnan juurelle. Näköalat joka suuntaan ovat hienot. Nyt ei ole tapahtumia, eikä oikein ihmisiäkään. Tämä tulee mieleeni noustessani aina vaan ylemmäs ja kiertäessäni linnan taakse, jossa yhtäkkiä huomaan olevani pienen jyrkänteen reunalla epätasaisten ja heiluvien kivien päällä. Tällaisissa kohdissa täytyy tuntea oma pyörätuoli, sen mitat ja liikkeet, erittäin hyvin. Meillä onneksi yhteistyö toimii ja pääsen kääntymään takaisin päin ennen hankalammalta näyttävää kohtaa. Linnan luo pääsisi myös autolla. Paluumatkalla löydän rantakadulta suojaisan kahvilan, jossa kylmää juomaa nauttiessa voi huppariakin jo vähän avata.

 

 

 

 

Bioparc Fuengirola

Bioparc Fuengirola kulki ennen nimellä Fuengirola Zoo. Kyseessä on siis kaupungin keskustassa, lähellä Fuengirolan juna-asemaa, sijaitseva eläintarha. Hyvän sijainnin vuoksi paikalle on helppo saapua, vaikka viettäisi lomaa jossain muussa aurinkorannikon kaupungissa. Menemme paikalle iltapäivällä pari tuntia ennen eläintarhan sulkeutumisaikaa. Sisäänpääsymaksut kirpaisevat: Minä saan kyllä alennuslipun, mutta sekin maksaa 12,50 €, avustajasta joutuu maksamaan normaalilipun hinnan eli 17,90 €. Lippuja voi ostaa myös netistä ja on olemassa erilaisia lippu + hotelli sekä lippu + junamatka -paketteja. Tämä on selvästi hyvä aika tulla, sillä eläimet ovat viileänä ja tuulisena päivänä virkeitä ja muita kävijöitämme ei ole lisäksemme juurikaan. Seuraavana päivänä puistoon avataan jokin uusi ”Indo-Pacific”-alue, joten ehkä kaikki ovat jättäneet visiittinsä huomiselle.

Suhteeni eläintarhoihini on ristiriitainen, kuten varmasti monilla muillakin. Tykkään käydä eläintarhoissa, mutta lopulta jää paha mieli eläimistä pienissä häkeissään. Tämä eläintarha on melko pieni, eikä eläimiä ole kovin paljoa. Eläimillä on kuitenkin poikkeuksellisen paljon tilaa ja niiden touhuja on oikeasti kiva seurata. Ehkä myös kaikkialla olevat palmut saavat ympäristön tuntumaan luonnollisemmalta. Parhaita ovat apinat, jotka huitovat ja heiluttelevat meille sekä leikkivät ja ilakoivat keskenään. Suosikiksi yltää myös ”Ei vois vähempää kiinnostaa” -gorilla. En koskaan tiedä eläinlajien oikeita nimiä, joten Bioparciin kannattaa tutustua tarkemmin heidän nettisivuillaan. Täällä pääsee helposti liikkumaan pyörätuolilla ja tilava inva-wc löytyy kahvilan yhteydestä, vaikka sitä ei ole mitenkään merkattu. Avaimen vessaan saa kahvilan kassalta. Eläintarha on todella käymisen arvoinen ja käynnistä jää hyvä fiilis. Virvan sanoin: ”Ainoa mikä harmittaa on se, ettei tonne noiden sekaan pääse asumaan”.

 

 

 

Löydätkö kuvasta eläimen?

 

 

 

Löydätkö kuvasta eläimen osa 2?

 

Vahinkokuvia on puhelin täynnä, joskus ne näyttävät tältä
Kaupat ja katukahvilat

Painajainen lomaparatiisissa: Vesipisara! Onneksi aina on shoppailupäivän mahdollisuus. Kipitämme kovaa vauhtia hotellimme takana, Los Bolichesin juna-aseman vieressä sijaitsevaan El Corte Inglés – tavarataloon. Tämän ketjun tavarataloja on pitkin Espanjaa ja ”Espanjan Stockmannilta” löytyy kaikkea mahdollista, tästä tavaratalosta muun muassa laaja osasto naisten vaatteille. Voisin ostaa vaikka mitä, mutta tällä kertaa mukaan tarttuu uudet housut. Sade on lakannut, joten jatkamme matkaamme kohti Fuengirolan ”keskustaa” eli juna-aseman tienoita. Kävellä voi muutamaa eri suoraa tietä ja matkan varrelle mahtuu paljon pieniä liikkeitä. Suurin osa merkkiketjuista sijaitsee Fuengirolan linja-autoaseman ja juna-aseman läheisyydessä. Vietämme tovin Bershkassa, mutta muun muassa Zaran ohitamme tällä kertaa. Bershkasta löytyy veljen tytölle mieluisia tuliaisia ja Stradivariuksesta itselle. Sohailin linnan läheisyydessä sijaitsisi iso ostoskeskus Miramar. Harkitsemme hyppäämistä bussiin, johon kyllä pääsisi, ja joka kuljettaisi suoraan ostoskeskuksen luo. Päätämme kuitenkin, että nämä kaupat saavat riittää. Yllätyn hieman siitä, että tämä on näinkin hyvä shoppailupaikka. Fuengirolassa on myös markkinoita, joista isommat järjestetään tiistaisin.

Nälkä on ehtinyt tulla, joten pistäydymme kivan näköiseen tapas-paikkaan. Terassit on monessa paikassa suojattu tuulelta, joten voi hyvin istua ulkona. Yhdessä pöydässä istuu paikallisia vanhoja miehiä, toisessa paikallista nuorisoa. Puheensorina on kovaa, korttiakin pelataan. Kaikilla on edessään pieni olut, joten jatkamme samalla linjalla. Muutama tapas on hyvä lounas odottaessa päivän pääateriaa eli myöhään syötävää illallista. Tällaisia paikkoja on täällä ”sisämaan” puoleisilla kaduilla paljon eli vaihtoehto rantakadun turistiravintoloille löytyy myös. Syödessä seuraan viereisen kukkakioskin elämää. Ihmisiä on välillä jonoksi asti ostamassa tuoreita, tänne asti tuoksuvia kukkia. Naisia, miehiä, nuoria, vanhoja. Millainenkohan tarina kuhunkin kukkaan liittyy?

About Author

Maailman mahdollisuudet näkevä esteettömän matkailun asiantuntija ja matkabloggaaja, Palmuaseman kirjoittaja ja esteettömän matkailun kouluttaja.

1 Comment

Leave a Reply