Tein juuri pikapyrähdyksen Tukholmaan ihanan kolmannen siskontyttöni, tuon reissun myötä nyt myös kummityttöni, ristiäisiin. Reissu oli niin ei-blogiorientoitunut, että vasta paluumatkalla, ABC:n kahvikuppi kädessäni autossa, aloin miettiä kuinka hyviä autotarinoita ja videopätkiä reissusta olisikaan saanut. Ajattelin kuitenkin ennen matkaa, että joskus tekee hyvää olla miettimättä joka välissä kuvakulmia ja jutun aiheita, enkä listannut tätä matkaa Palmuaseman tulevien juttujen listaan ollenkaan. Sitten tulin kotiin ja suuntasin heti tätä kirjoittamaan, joten kovin toimiva suunnitelma se ei näköjään ollut. Mutta pakko tästä on kertoa, sillä tämä oli harvinainen automatka!
Perheessämme on yksi hieman isompi auto, Toyota Yaris Verso, jonka takaluukussa on ramppi sähköpyörätuoliani varten. Sähkäri mahtuu hyvin kyytiin, kun toisen takapenkeistä kaataa. Minä mahdun istumaan kyydissä vain kyyryssä istuen, mikä ei ole turvallista, eikä mukavaa, joten siirryn matkan ajaksi auton etupenkille. En ole pitkään aikaan autoreissua tehnyt, mutta nyt ajelimme perjantai-iltana Espoosta Turkuun, josta jatkoimme matkaa Tukholmaan Viking Gracella. Laivaan meno autokannen kautta oli uutta ja ihmeellistä. Olin etukäteen ilmoittanut Viking Linelle, että tarvitsemme autopaikan hissin vierestä ja mukanani on pyörätuoli. Se onnistui helposti tällä lomakkeella. Tämä tieto näkyi varauksellamme ja saimme lähtöselvityksessä pyörätuolisymbolin autoomme roikkumaan, jotta meidät osattiin ohjata oikealle kaistalle laivaan pääsyä odottamaan. Laivaan tullessamme mainitsimme vielä ajojärjestelijälle autossamme olevasta rampista, jonka vuoksi tarvitsemme auton perään useamman metrin tilaa. Tämä ymmärrettiin heti ja pääsimme loistavalle paikalle aivan hissin eteen. Etupenkin matkustajan puolelle jäi paljon tilaa nostaa minut auton penkiltä sähköpyörätuoliin, joka saatiin autosta hyvin alas ramppia pitkin, kun takana oli paljon tilaa. Tällaiset yksilölliset toiveet kannattaa aina sanoa paikan päällä välittömästi, sillä paikka hissin läheltä ei vielä kerro sitä kuinka paljon ja mille puolelle autoa tarvitset tilaa. Hissille ei ollut kynnystä, joten viidennen kannen autokannelta pääsi helposti kannelle kuusi, jossa hyttimme sijaitsi. Tulimme tosin toiselle puolelle laivaa, mutta kannelta 6 pääsi ulkokannen kautta toiselle puolelle laivaa tai vaihtoehtoisesti sisäkautta esimerkiksi kannelta 10. Hyttimme 6823 oli esteetön, ikkunallinen hytti neljälle. Tältä se näytti:
Aika Viking Gracella jäi hyvin vähiin, sillä laiva lähti 21.00 ja herätyskello oli soimassa klo 05.15. Perjantai-illan viettäjät, Jenni Vartiaista katsomaan tulleet bilettäjät, jäivät siis hyvin kaukaisiksi ja vähän ärsyttäviksi hahmoiksi. Ikkunallisen hytin ihana puoli oli se, että kellon soidessa verhon raosta paljastui auringonnousu, joka sai Tukholman saariston kimaltamaan. Hetken tuntui jo aivan kesältä! Se sama tunne jatkui koko aamun. Olimme jo seitsemän jälkeen siskon perheeni luona aamiaisella, nautimme lasten kanssa auringosta puistossa, istuimme laiturilla fiilistelemässä tulevaa kesää ja iltapäivän ihanan kastetilaisuuden koittaessa tuntui siltä, että olimme ehtineet jo vaikka mitä.
Kuuden aikaan oli aika lähteä ajelemaan jälleen kohti satamaa ja Viking Amorellaa. Olin ennakkoon skeptinen sen suhteen, onnistuuko autokannen kautta laivaan meno nyt kun kyseessä oli vanhempi laiva. Kaikki meni kuitenkin jälleen erittäin sujuvasti, samalla kaavalla kuin menomatkalla ja saimme taas täydellisen paikan oven ja hissien luota. Nyt ei tosin hissiä edes tarvittu, sillä esteetön kolmen hengen sisähyttimme 5319 sijaitsi samalla kannella mihin automme jätimme. Niin moderni ja kiva kuin Viking Grace onkin, tykkään silti enemmän vanhasta ja perinteikkäästä Amorellasta. Sen kunniaksi menimme vielä myöhäisillan illalliselle laivan Ella’s -ravintolaan ja Tax Freehen ennen hyttiin vetäytymistä ja 6.30 herätystä. Aamulla meitä vastaanotti sateinen ja harmaa Turku, ihana noutoaamiainen ABC Tammisillasta ja automatkailun tunnelma. Tällaista pitäisi saada lisää!
No Comments