Sardinia, Välimeren toiseksi suurin saari ja kohde, jota odotin Välimeren risteilyllä Korsikan lisäksi kaikista eniten. Vietimme kuuman heinäkuisen päivän Cagliarissa, Sardinian pääkaupungissa.
Lauantai 15.7.2017
klo 7.00-15.00 Cagliari, Sardinia
Laiva oli satamassa jo seitsemältä, mutta ihan niin aikaisin ei edes Sardinia saanut meiltä liikkeelle. Rauhallisen aamiaisen jälkeen poistuimme laivasta puoli kymmenen maissa. Olimme tulleet teollisuussatamaan, jossa ei saanut kulkea kävellen. Niinpä kaikki kuljetettiin maksuttomalla bussilla muutaman sadan metrin mittainen matka satama-alueen ulkopuolelle, kaupungin keskustan kylkeen. Tuon bussin esteettömyydestä ei ollut hyttiin tulleissa satamatiedoissa mitään mainintaa ja vasta edellisenä päivänä löysin ihmisen, joka osasi kertoa, että myös esteettömiä busseja on saatavana. Loppuun asti olin hieman epäileväinen, mutta suotta, noin joka toinen bussi oli varustettu hyvällä rampilla ja kyytiin pääsi vaivattomasti.
Muuten Cagliaria ei voi kutsua vaivattomaksi, varsinkin jos käytössäsi ei ole sähköpyörätuolia. Heti satama-alueen ulkopuolella, johon bussi jättää, on kauppa, turistituotteita, apteekki ja muutama ravintola. Näihin voi siis jäädä, jos ei halua lähteä pidemmälle. Kaupunki on aivan ihana, mutta kaduilla kuljetaan lähes jatkuvasti joko ylä- tai alamäkeen. Lähdimme sattumanvaraisesti nousemaan ylöspäin vailla määränpäätä. Ensimmäisen puolituntisen toivoin, että olisin ostanut opastetun retken, sillä suunnistaminen tuntui vaikealta ja ylämäki työläältä. Sitten aloin ymmärtää minkä tunnelman keskellä olen. Päätimme taas hajaantua pariksi tunniksi ja lähdin itsekseni vaeltelemaan ja katsomaan kuinka korkealle päätyisin. Kaduilla oli kyllä helppo liikkua, sillä Korsikan tavoin monet kadut olivat kävelykatuja, eikä jalkakäytäville tarvinnut nousta. Jalkakäytävät eivät nimittäin läheskään aina olleet esteettömiä. Joko ne olivat liian kapeita, niiden keskellä kasvoi puita tai madallettuja kohtia nousta jalkakäytävälle ei ollut. Mukulakiviltä ja epätasaisilta teiltä ei voinut välttyä ja päivän jälkeen olin aika poikki itseni kannattelusta välillä mukulakivisillä jyrkillä mäillä. Vessaa en onneksi näin lyhyessä ajassa tarvinnut, sillä yhtään invavessaa ei tullut vastaan.
Nappasin satamasta mukaan kartan, johon oli merkitty suurimpia nähtävyyksiä. Myös kaduilla oli hyvin kylttejä opastamassa tietäni. Kuljin ensin niin ylös kuin pääsin, ohi linnoituksen, usean kirkon ja kapean kadun. Kävin läpi hiljaisempia nurkkia ja turistikohteita, joissa törmäsin myös laivaltamme opastetuille retkille lähteneisiin. Yksikään nähtävyyden nimi ei valitettavasti jäänyt mieleeni, mutta kaunista oli ja kilometrejä kertyi muutaman tunnin aikana noin neljä. Alaspäin jatkoin toista reittiä kuin ylös ja pistäydyin viilentymässä palmupuistossa. Ostoksia olisi voinut tehdä muun muassa Via Giuseppe Manno ja Giuseppe Garibaldi -kaduilla, mutta tyydyin vain katselemaan ikkunoita ja kun taas Virvan kanssa kohtasimme, menimme kauppojen sijaan jätskille, sille aidolle italialaiselle. Lounaalle ehdimme takaisin laivaan. Jos olisin ollut kaupungissa pidempään, olisin halunnut käydä Parco di Monte Urpinussa, flamingojen asuttamassa puistossa muutaman kilometrin päässä keskustasta. Olin kuitenkin lopulta todella tyytyväinen neljään tuntiini, joiden aikana näin keskusta-aluetta tehokkaasti, mutta täysin omaan tahtiini. Ei sillä, ettenkö olisi voinut jäädä kaupunkiin muutamaksi päiväksi, ihan vaan vaikka istumaan piazzoille, italialaiseen tapaan elämää täynnä oleville aukioille. Korkeusvaihtelut ovat siis melkoiset ja osa kaduista päätyy rappusiin, mutta kiertotie löytyy aina.
Laivayhtiö myi esteettömällä bussilla/invataksilla toteutettavaa retkeä ”Accessible Panoramic Cagliari”, jossa kierretään keskustan nähtävyyksiä. Suurimmaksi osaksi varmaan samoja, joiden ohi itse ajelin, sillä näin matkan varrella laivamme pyörätuolin käyttäjiä. Tuo 3,5 tunnin retki maksoi 65,75 dollaria eli noin 56 euroa / hlö. Suosittelen lämpimästi retkeä, mikäli haluat nähdä kaupunkia, mutta mäkisessä kaupungissa kävely tai kelailu tuottaa vaikeuksia. Oppaan avulla minäkin olisin voinut kertoa teille jotain Cagliarin historiasta. Nyt en voi muuta kuin sanoa, että kannatti odottaa, kannatti nähdä, kannatti aistia.
No Comments