Hieman poikkeuksellinen otsikko matkablogissa? Yleisesti ottaen kyllä, mutta tässä matkablogissa ei. Henkilökohtainen avustaja on minun elämäni, arkeni ja matkojeni mahdollistaja, joten tuntuu luontevalta hyödyntää myös Palmuaseman verkostoja ja jakaa linkkiä tänne. Etsin yhtä uutta kokopäiväistä henkilökohtaista avustajaa (40 h/vko)…
Palmuaseman korona-ajatusten on aika siirtyä historiaan, toivottavasti lopullisesti, mutta ainakin toistaiseksi. Ensimmäistä kertaa minun piti laskea kalenterista, kuinka kauan kevään mullistusten alkamisesta on. Se olkoon merkki siitä, että en enää hahmota entisen ja nykyisen rajaa. 10 viikkoa siitä joka…
Tavallaan sitä ajattelee, että tänä keväänä ei ole tapahtunut mitään. Elinympäristö on viiden kilometrin säteellä, päivät toistavat jotakuinkin toisiaan ja viikon vaihtumisen toiseksi huomaa parhaiten siitä, että viikko sitten ostetut tulppaanit on aika korvata uusilla. Mutta kun luin kuusi…
Kuinka paljon lisää kehtaa haluta, kun on saanut jo niin paljon? Näin aloitti upea matkabloggajakollegani Sanna Wallenius juttunsa ikimuistoisimmista matkoista. Sain haasteen kertoa omistani ja tämän kaiken uuden ja epävarman keskellä innostuin suorastaan lapsellisen paljon. Kaivoin aivan samantien esiin…
Yksikään juttu ei ole koskaan syntynyt Palmuasemalle väkisin vääntämällä ja parhaalta on tuntunut aina kirjoittaa niistä ajatuksista ja kokemuksista, jotka ovat tuoreimpina mielessä. Siksi haluan jakaa teille myös viime päivien ajatusmyrskyäni. Poikkeustilassa myös blogit taipukoot alkuperäisaihettaan laajempaan. Varsinkin, kun…
Kuinka nopeasti kaikki voikaan muuttua, kun luonto päättää näyttää voimansa. Vielä tämän viikon alussa kalenterini oli koko keväälle tupaten täynnä ja ensi viikon piti kulua Gran Canarialla.…
Aloin miettiä, millaista elämäni oli 10 vuotta sitten, edellisen vuosikymmenen vaihtuessa vuoden 2009 lopussa. Spontaani reaktioni oli tulla lukemaan sen vuoden vuosiyhteenvetoa täältä Palmuasemalta. Palmuasemaa ei kuitenkaan tuolloin vielä ollut. Olen viime vuosina niin tottunut jakamaan ajatuksiani ja tallentamaan…
Olen viettänyt tänään sähköpyörätuolini juhlapäivää. 10 000 yhteistä kilometriä tuli täyteen juhlalenkillä, asiaan kuuluvasti suosikki metsäreitilläni, lammen rannalla sorsien ihmetellessä, kesälomani viimeisenä päivänä, auringon paahteessa ja 32 asteen lämpötilassa. Juuri sellaisessa, jossa yhdessä viihdymme. Juhlan kunniaksi tämä postaus on…
Vapaus renkaissa, kesätuuli hiuksissa, aurinko poskissa, grillimakkaran maku kielellä, metsän tuoksu nenässä ja läheisimmät ympärillä. Sellainen on minun juhannus. Perinteinen kaupunkijuhannus kotona tarkoittaa onneksi myös mahdollisuutta päästä metsään, jossa ei yleensä tule vastaan muita kuin ehkä peura. Eilen aloitin…
Hei, mitä kuuluu? Olen saanut toiveita arjen kuulumispostauksista, sillä viime ajat Palmuasemalla on perattu menneitä matkoja, eikä fiilistelylle ja arjen kuulumisille ole ollut oikein tilaa. Se ei onneksi matkablogissa haittaa yhtään mitään, mutta nyt, sumusateisen lauantain kunniaksi arjen iloja…