Valikko
New York / USA

Ensihetket New Yorkissa

Lennon viime hetkinä kroppani ei olisi enää oikein jaksanut. Näyttö kertoi kellon olevan yksitoista illalla Suomessa, mutta New Yorkin yllä paistoi iltapäivän aurinko. Finnairin suora lento Helsingistä John F. Kennedyn kentälle oli kestänyt 8 tuntia 45 minuuttia ja sujunut hyvin. Kaksi leffaa, 50 sivua kirjaa ja ruokaa väleissä. En ehtinyt edes kaivaa tietokonetta esiin. Finnairin A330-konetyyppi on kiva, koska siinä istutaan muodostelmassa 2-4-2 eli saimme olla kahdestaan ilman vierustoveria. Huono puoli on se, että penkkien käsinojat nousevat vain puoliksi ylös, mikä tekee penkkiin nostamisesta vaikeaa. Varsinkin New Yorkin päässä, jossa viimeinenkin kropan hallintani oli kadonnut ja nostamaan tulleet avustajat eivät olleet ihan niin priimaa kuin Suomessa. Toinen heistä oli itsekin liikuntarajoitteinen, mikä on aika haaste tuossa fyysistä voimaa vaativassa tehtävässä. Ensimmäiset hetkeni New Yorkissa alkoivat siis melko löysänä. Lentokentän pyörätuoli oli niin iso ja upottava, että puoliksi makasin siinä. Varsinkin rajatarkastuksessa, jossa lentokentän avustaja yritti venyttää kättäni, jotta saisin annettua sormenjälkeni. Vastasin muuten taas rajatarkastajan kysymyksiin maahantulon syystä kertomalla innoissani koko matkasuunnitelman, vaikka ihan vaan loma riittäisi. Siinä otetussa kuvassa näytän varmasti vähintäänkin epäilyttävältä maatessani tuolissa pää kenossa. JFK:n hyvin ankea kenttä ja toisilleen huutavat työntekijät myös hieman latistivat alun tunnelmaa tai ainakin muistuttivat taas siitä kuinka upea meidän Helsinki-Vantaa onkaan!

RBDQ0237

IMG_8569

Tämä kaikki kuitenkin unohtui, kun pääsin matkatavara-aulassa odottavan rakkaan ja ehjän sähkärini luo. Matkalaukut löysivät niin ikään tiensä perille ja myös vessaan pääsy pitkän lennon jälkeen oli ihanaa. Samoin se, että ulkona tuli vastaan lämpö. New York oli nauttinut koko päivän helmikuulle epätyypillisestä kahdenkymmenen asteen lämmöstä ja auringosta. Tiesin, että se oli harhaa ja seuraavien päivien sääennuste näytti hyvin erilaiselta, mutta siinä hetkessä se oli just hyvä. Olin selvitellyt etukäteen eri vaihtoehtoja päästä lentokentältä hotellillemme Manhattanille (kerron näistä kaikista tiivistelmän myöhemmin) ja päädyin lopulta taksiin. Taksijonossa taksijärjestelijät hoitelivat ihmisiä autoihin ja noin 10 minuutin jälkeen paikalle tuli esteetön auto. Siihen kyytiin emme kuitenkaan lopulta päässet, sillä ramppi ei toiminut. Uuden kymmenminuuttisen jälkeen tilanne oli jo parempi. Kuskimme, sellainen ihana vanha ja hidas luottopakki, ei ihan heti muistanut miten auton peräosan lattia aukesikaan rampiksi ja sähkäri sidottiin kiinni, mutta lopulta pääsimme matkaan. Kuski kertoi matkan aikana koko Amerikan historian (minä tosin en kuullut takaluukkuun mitään), mille olikin aikaa, sillä olimme liikkeellä ruuhka-aikaan ja matkaan meni reippaasti yli tunti. Hinnaksi meiltä kahdelta tuli tippeineen 70 dollaria eli noin 57 euroa. Takaluukun pienestä ikkunastani näin kuinka Manhattanin talot alkoivat kohota edessä päin ja vähän alkoi hymyilyttää.

IMG_8578

IWAW0772

Hotellimme Hilton Garden Inn Times Square Central sijaitsee 7th Avenuen ja 42nd Streetin kulmassa, aivan Times Squaren ytimessä ja ihanan Bryant Parkin lähellä. Olin varannut netin kautta esteettömän huoneen kahdella sängyllä, kaupunkinäkymällä ja roll-in showerilla eli esteettömällä suihkulla. Tällainen huone meille muka vastaanotossa annettiinkin. Hieman alkoi ahdistaa, kun menimme huoneeseen, jossa sänky tuli heti ovella vastaan. Mahduin juuri ja juuri sisään, mutta en sitten mihinkään siitä eteenpäin. Esimerkiksi kylpyhuoneeseen, jossa oli pieni suihkukoppi ja sinne vielä korkea kynnys. Soitimme vastaanottoon, jossa oltiin ensin sitä mieltä, että olemme oikeassa huoneessa. Lopulta selityksemme uskottiin ja hetken päästä virkailija soitti löytäneensä meille uuden huoneen. Tämä 26. kerroksessa oleva huoneemme olikin sitten jo ihan eri luokkaa ja sellainen kuin pitääkin. Tiesin kyllä, että tilanteessa oli virhe, mutta silti ehtii aina tulla sellainen tunne, että olenko sittenkin tehnyt varausvaiheessa virheen. Onneksi en, sillä juuri tällaista uuden huoneen kaltaista odotinkin. Suomessa on muuten meidän esteettömästi matkailevien kesken käyty viime aikoina paljon keskustelua, millaista vessaa voi kutsua esteettömäksi. Yhdysvalloissa kaikki vessat ovat tällaisia, että kaide on vain toisella puolella wc-pönttöä seinässä ja toinen pöntön takana, ei koskaan molemmilla sivuilla.

IMG_8583

IMG_8585

Hotellihuoneen sängyt kutsuivat nukkumaan, mutta halusimme ensin ravita vatsamme. Kulman takaa löytyi hyvä meksikolainen koju, josta nautimme kanaquesadillat ulkopöydässä syöden ja Times Squaren valojen välähdyksiä katsellen. Mieli tai kroppa eivät kummatkaan enää tienneet missä ajassa ja paikassa eletään, mutta silti tuntui hyvältä. Täällä minä olen, New Yorkissa, tervetuloa mukaan tunnelmiin!

IMG_8586

About Author

Maailman mahdollisuudet näkevä esteettömän matkailun asiantuntija ja matkabloggaaja, Palmuaseman kirjoittaja ja esteettömän matkailun kouluttaja.

No Comments

    Leave a Reply