Espoon esteetön rantaraitti: Otaniemestä Laajalahteen

Olen löytänyt uuden suosikkipätkäni Espoon yli 40 kilometrin mittaiselta rantaraitilta. Päätin kokeilla reittiä Otaniemestä Laajalahden Villa Elfvikiin hetken mielijohteesta juhannuksena, mutta ihastuin niin, että kuljin reitin jo toistamiseen tänä kesänä, tällä kertaa pysähtyen välillä piknikille. Reitillä onnistuu nimittäin pyörätuolilla liikkuvalle kovin harvinainen kalliopiknik! Reitti kulkee uuden ja esteettömän pikaraitiovaunun läheisyydessä mikä tekee reitin aloituksesta tai reitiltä poistumisesta helppoa. Tällainen päivä meillä oli Jennin kanssa aurinkoisena heinäkuun keskiviikkona.

Lähdimme liikenteeseen Otarannasta, hotelli Radisson Blu Espoon vierestä. Vieressä on myös Otaniemen padelkenttä ja sen yhteydessä on parkkipaikka, johon voi jättää auton reitille lähtiessä. 500 metrin päässä on pikaraitiovaunun Otarannan pysäkki eli tähän lähtöpisteeseen pääsee helposti myös julkisilla. Ensimmäisellä kerralla reitillä ollessani jätimme auton parkkiin, kuljimme noin 7 kilometriä ja tulimme pikaratikalla takaisin autolle. Todella kätevää. Reitti kulkee rantaa pitkin ja muuttuu hyvin pian myös metsäiseksi. Jyrkkiä mäkiä ei ole ja tie on tasaista hiekkatietä. Aurinko pilkahtelee puiden välistä ja muita kulkijoita on hyvin vähän. Vasemmalle puolelle jää teekkarikylä ja oikealla puolella pilkahtelee meri.

1,5 kilometriä kuljettuamme tulimme tasaiselle kalliolle, jota reunustaa meren puolella pitkä rantaheinikko. Levitimme eväät kalliolle ja ihmettelimme miten voimme olla keskellä kaupunkia ja kilometrin päässä Aalto-yliopiston metroasemasta, mutta silti aivan keskellä luontoa ja hiljaisuudessa. Espoo on ihmeellinen! Mansikka-halloumisalaatti, juustokierteet ja jäätee maistuivat aivan todella hyviltä.

Piknikin jälkeen jatkoimme matkaa. Välillä ympärillä oli havupuita, välillä taas satumetsän kaltaista heinää ja koivupuita. Reitti kulkee Laajalahden luonnonsuojelualueen reunaa ja sitten yhtäkkiä ollaankin jo Kehä 1:n varrella, asfalttitiellä ja pikaratikka sujahtaa ohi. Noin viiden kilometrin päästä huipennuksena odottaa Villa Elfvikin luontotalon ympäristö: Esteetön pitkospuureitti, lintutorni ja hieman kauempana, mutta kuitenkin ihan lähellä laiduntavat lehmät. Sanoinko jo, että Espoo on ihmeellinen?

Villa Elfvikin luontotalossa on esteetön wc, mutta nyt luontotalo ei ollut auki. Sisään johtaa jyrkkä luiska. Jos vessahätä iskisi kesken reitin, pitäisi poiketa esimerkiksi johonkin Otaniemen ravintoloista. Kaiken kaikkiaan kuljimme retkellämme noin 7,5 kilometriä, sillä pyörimme vielä Villa Elfvikin alueella. Lähtiessämme kuljimme noin 800 metriä takaisin päin, Lahdenpohjan pikaratikkapysäkille. Jenni lähti ratikalla Helsingin suuntaan ja minä muutaman pysäkin Keilaniemen suuntaan ja Aalto-yliopiston metroasemalle, josta jatkoin metrolla lähemmäs kotia. Pääsen ratikkaan helposti itse, sillä se on oikeasti esteetön ja usein tässä kohtaa reittiä myös melko tyhjä. Tällaisissa hetkissä asuu vapaus.

Lue lisää Rantaraitista Espoon kaupungin sivuilta. Sieltä löytyy myös esteettömyystietoa.

Lue lisää esteettömästä Espoon luonnosta