Eteläisen Karibian risteilymme jatkui Arubalta ABC-saarten kirjaimeen B, Bonaireen. Kolmesta saaresta pienin on ihan erilainen kuin naapurinsa Aruba ja Curacao. Myös Bonaire on Alankomaiden itsehallintoaluetta. Saaren virallinen kieli on hollanti, mutta yleisin äidinkieli on saaren oma kieli papiamentu. Bonairella ei ole juurikaan hiekkarantoja, mutta erittäin kirkas merivesi. Se onkin sukeltajien ja snorklaajien paratiisi. Risteilysatamana Bonaire tarjoaa erittäin paljon mahdollisuuksia ja myös esteettömien vaihtoehtojen välillä sai tehdä valintaa. On ihanaa, miten välillä pieniltäkin saarilta löytää yllättävästi mahdollisuuksia. Kerron miltä meidän päivä näytti ja mitä muita valintoja olisin voinut tehdä. Jos et ole vielä lukenut juttuani Arubalta, kannattaa aloittaa siitä. Yhdessä Risteilykeskuksen kanssa suunnittelemani esteetön risteilyloma, jolla olin matkanjohtajana, vei meidät yhdeksän päivän aikana kaikille ABC-saarille sekä Haitin Labadeelle.
Esteetön saarikierros
Löysin ennen reissuamme RoRo Bonaire -yhtiön, joka tarjoaa ainoana saarella esteettömiä kuljetuksia. Nettisivut eivät vähäisen (tai oikeastaan olemattoman) informaation vuoksi vakuuttaneet, mutta sähköpostiin vastattiin samantien hyvällä englannilla. RoRo on hollantilaisten veljesten muutama vuosi sitten perustama yritys. Toinen veljeksistä liikkuu pyörätuolilla ja hoiti kanssani yhteydenpidon, toinen toimi kuskinamme. Kuusi porukkamme jäsentä minä ja avustajani mukaan lukien halusi lähteä saarta kiertämään. Tällä lähtijämäärällä hinnaksi vajaan kolmen tunnin kierrokselle tuli 25 dollaria/henkilö, mikä oli erittäin kohtuullinen esteettömän kierroksen hinnaksi. Saavuimme satamaan klo 9.00 ja esteetön minibussi oli satamassa vastassa sovitusti klo 10.00. Autoon mahtui hyvin sähköpyörätuolini, kaksi sähkömopoa ja kolme istumaan penkeille. Autossa oli kätevästi taittuvia penkkejä, jolloin sitä voidaan räätälöidä käyttäjien tarpeiden mukaisesti. Lattiassa oli kiinnityspisteet, joista apuvälineet saatiin sidottua. Kuski ei ollut varsinainen opas, mutta höpötteli paljon ja esitteli paikkoja.
Bonairen saaren eteläpisteestä pohjoispisteeseen on vain noin 35 kilometriä. Leveyttä saarella on puolestaan noin seitsemän kilometriä. Pikkuinen pääkaupunki Kralendijk sijoittuu hieman saaren puoliväliä etelämmäs. Risteilyalukset tulevat suoraan Kralendijkin ytimeen. Me suuntasimme kierroksellamme ensin pohjoiseen. Pysähdyimme ihastelemaan kirkasta merta ja näimme valtavasti luonnonvaraisia flamingoja Washington Slagbaii kansallispuiston laitamilla. Ne olivat liian kaukana kunnolla valokuvattaviksi, mutta hieno näky joka tapauksessa. Ajoimme halki saaren toisen kaupungin, Rinconin. Keskellä tietä meitä tervehti aasi. Bonaire oli hyvin rauhallinen ja luonnoltaa karu saari, jossa ei kovin paljoa elämää näkynyt. Turistimassatkin viihtyvät selkeästi muualla, vaikka saaren lentokentälle, Flamingo airportille, joka viikko tuleekin suoria lentoja niin Yhdysvalloista kuin Hollannistakin. Suomesta Bonaireen voi lentää kätevimmin KLM:llä vaihtamalla konetta Amsterdamissa. Pysähdyimme näköalapaikalle ja jatkoimme sen jälkeen Kralendijkistä etelään suolatehtaalle. Isojen lumelta näyttävien suolakasojen vieressä, kirkkaan veden rannalla oli orjille vuonna 1850 rakennettuja majoja. Matalia koppeja, joihin orjat vietiin lepäämään heidän työskenneltyään päivän suolatehtaalla. Nykyään suolatehdas toimii aurinkoenergialla ja koneistettuna.
Siellä ne flamingot ovat!
Suolatehdas oli kierroksemme viimenen kohde ja auton piti viedä meidät sen jälkeen satamaan. Ongelmat auton virransyötössä kuitenkin alkoivat. Ensin hävisi ilmastointi, sitten aika paljon kaikkea muuta. Lopulta kuski sanoi, ettei saisi meitä ihan satamaan asti, sillä virtaa tarvittiin myös auton hissin toimintaan, jotta meidät saataisiin autosta ulos. Onneksi olimme melko lähellä. Päätimme, että jäämme pois Courtyard by Marriott -hotellin edustalla, josta oli enää 1,7 kilometrin matka satamaan. Jatkoimme siis matkaamme taivaltaen tien vierustaa. Kuskilla oli koko kierroksemme ajan meille tarjolla jääkylmää vettä, jota hamstrasimme mukaan lopputaivallukselle 30 asteen helteessä. Tie oli onneksi rauhallinen ja matka taittui nopeasti. Onneksi olimme niin lähellä satamaa, emmekä pohjoisessa… Palasimme laivaan lounastauolle ja suunnittelemaan loppupäivää. Kello oli vasta yksi ja aikaa Kralendijkissä kuuteen saakka.
Pääkaupunki Kralendijk
Kralendijk on ehkä pienin koskaan näkemäni pääkaupunki. Sillä on yksi pääkatu, jonka päästä päähän kulkee parissa minuutissa. Kiirehtiä ei tosin kannata, sillä ainakin Gio’s jäätelöbaariin kannattaa pysähtyä jäätelöostoksille. Todella herkullista! Samalla voi ihastella kadun varren suloisia, värikkäitä taloja. Kadun varrelle mahtuu kivoja kauppoja, joissa pääroolissa ovat erilaiset matkamuistot. Hintataso Bonairessa on varsin korkea. Satamasta poistuessa tulee ensin vastaan myös aukio, jonka kojuissa paikalliset myivät muun muassa käsityötuotteita. Myös rannan puoleiselle kadulle kannattaa koukata ja pysähtyä Karels Beach Barin terassille nauttimaan elämästä. Me teimme niin juuri ennen paluuta laivaan. Ympärillä se superkirkas meri, taustalla Royal Caribbeanin Explorer of the Seas meitä odottamassa ja päällä polttava iltapäivän aurinko. Bonairen kiireettömyys on erilaista kuin vaikkapa Aruballa. Täällä Karibian rytmit eivät kuulu kaikkialla, mutta ne ovat syvällä saaren olemuksessa.
Divi Flamingo Beach Resort -hotelli
Vain alle puolen kilometrin ja helpon kävelymatkan päässä risteilysatamasta sijaitsee Divi Flamingo Beach Resort -hotelli. Se on tiettävästi saaren ainoa esteettömiä huoneita tarjoava hotelli. Heillä on myös erityisryhmien tarpeisiin suunniteltu vene ja kokemusta liikuntarajoitteisten sukeltamisesta! Jos haaveilet aktiivisesta esteettömästä lomasta paratiisisaarella, Bonaire ja tämä hotelli kannattaa painaa mieleen. Risteilymatkustajille he tarjoavat mahdollisuutta päivävierailuun 10 dollarin (alle 12-vuotiaat lapset 5 dollarin) hintaan. Päiväpassilla saa hyödyntää hotellin rantaa, yhtä uima-allasta ja suihkuja. Tämä voisi olla erinomainen paikka myös pidemmälle kuin päivän vierailulle. Bonairen lentokentältäkin on matkaa vain 2,5 kilometriä, jonka voisi taittaa vaikka kävellen… En vieraillut hotellissa, joten en osaa sitä kokemuksesta suositella, mutta vaikuttaa mielenkiintoiselta! Tiedot päivävierailun mahdollisuudesta sain kontaktoidessani hotellia sähköpostitse tammikuussa 2020.
Aasien suojelualue
Kuuden ja puolen kilometrin päässä satamasta sijaitsee Bonairen Donkey Sanctuary, aasien suojelualue. Siellä elelee satoja työhön käytettyjä ja kaltoinkohdeltujakin aaseja, joille paikka tarjoaa nyt turvaa ja mahdollisuuden lokoisaan elämään. Ehkä tämäkin tien varrella herkkuja odottava kaveri pääsee joskus sinne. Paikka on päivittäin auki vieraille. En valitettavasti tiedä esteettömyydestä, mutta halusin nostaa sen tähän silti, sillä kuulostaa ihanalta!
Bonaire-päivän jälkeen olin jälleen entistä vakuuttuneempi siitä, että ABC-saaret ovat erittäin hyviä risteilysatamia ihan kaikille, mutta vielä aivan erityisesti silloin, jos arvostaa esteettömyyttä. Ei saari mikään esteettömyyden kiiltokuva ollut, portaita ja kynnyksiä näkyi kyllä siellä täällä, mutta esteettömiä mahdollisuuksia oli silti paljon. Innoissani odotin viimeistä satamaa, Curacaota ja sen pääkaupunki Willemstadia!
No Comments