Valikko
Fiji / Maailmanympärimatka / Oseania / Tyynenmeren ylitys

Esteetön Fiji, onko sitä?

Eilen ja tänään olen ensimmäistä kertaa tämän matkan aikana ollut pettynyt itseeni. Tavallaanhan se on hyvin, että reilut kolme viikkoa on voinut olla tyytyväinen tekemiinsä päätöksiin, mutta täällä Fijillä olen soimannut itseäni. Olen vihainen itselleni, etten muutama kuukausi sitten suonut enemmän ajatuksia sille, että tulen tänne ja tehnyt suunnitelmia, joiden avulla olisin voinut sanoa nähneeni Fijiä, selvittänyt onko esteetön Fiji olemassa. Täältä ei nimittäin jää muistoksi edes magneettia, jonka ostan perinteisesti kaikista merkityksellisistä paikoista. Tästä ei nimittäin tullut merkityksellistä. Vai onko vain niin, että tämä paratiisi ei ole pyörätuolin käyttäjille paratiisi?

Fiji on Suomesta katsottuna täällä toisella puolella maailmaa. Saarivaltio muodostuu sadoista saarista, joista noin sata ovat asuttuja. Nämä saaret tunnetaan paratiisirannoistaan, maisemista, joita kuvataan julisteisiin sekä mielettömästä luonnostaan. Täällä on toinen toistaan upeampia hotelliresortteja ja tämä on monien häämatkalaisten unelmakohde. Suomesta tänne ei noin vain lennähdetä, mutta Australiasta ja Uusi-Seelannista tänne tullaankin jo huomattavasti näppärämmin. Me olemme Viti Levu -saarella, maan pääkaupunki Suvassa.

Saavuimme Suvan satamaan eilen aamulla ja poistuimme laivasta rauhallisen aamiaisen jälkeen. Olemme kiinnittyneinä laituríin eli pääsin helposti sähkärillä ulos laivasta. Kuten osasin odottaakin, vastassa oli hyvin erilainen kaupunki kuin mitä kohtasimme vaikkapa Hawaijilla. Iloisia ihmisiä, hälyä, kuumuutta, valtava ruokatori, kevyttä kaoottisuutta, kaikkialla kaikuvia Bula (eli hei)- huudahduksia ja hyyyyvin pitkiä katseita. Veikkaan, että sähköpyörätuoleja nähdään näillä kaduilla vielä kovin paljon harvemmin kuin vaaleahiuksisia naisia ja tämä yhdistelmä oli kertakaikkisen ainutlaatuinen. Tuntui ristiriitaiselta tulla satamaan loistoristeilijällä ja tuntea olonsa rikkaaksi pohataksi paikallisten keskuudessa, mutta silti saada pyörätuolin vuoksi ihmisten sääliä ja jumalan siunausta. Kaikki näkemäni ihmiset olivat kuitenkin ystävällisiä ja tervehdyksiä sateli kaikkialta. Kävelimme noin 1,5 kilometriä kohti Albert Parkia ja Thurston Garden -puutarhaa, jossa sijaitsee myös Fijin museo. Tämä oli hyvä veto, sillä puisto palmuineen oli ihana. Yllätyin siitä, että jalkakäytävillä pääsi kulkemaan varsin vaivattomasti. Suojateitä oli ja niiden ylitykset oli madallettu. Madallutukset olivat kapeita ja paikoin kovin jyrkkiä, mutta olivatpahan kuitenkin. Museon yhteydessä oli invavessa ja näin sellaisen myös kahdessa ostoskeskuksessa (Tappoo-ostoskeskuksen neljännessä kerroksessa, toista en muista). Suvassa pärjää siis pyörätuolin kanssa jopa yllättävän hyvin. Suurin ongelma oli kuitenkin se, ettei Suva oikein sykähdyttänyt. Ehdimme nähdä kaupungin keskustan muutamassa tunnissa, eikä kävelyetäisyydellä oikein enää jäänyt nähtävää seuraavaksi päiväksi.

IMG_1187

Suvasta matkaajat lähtevät nimittäin pääasiassa muualle. Moni ei edes tule tänne, sillä lentokenttä sijaitsee toisella puolella saarta, Nadissa. Siellä on myös suuri määrä hotelleja ja niitä paratiisirantoja. Moni lähtee suoraan pienemmille saarille, joita esimerkiksi Matkakuume-blogissa on mielettömästi matkakuumetta herättämään. Täältä Suvasta lähimmät rannat ovat noin tunnin ajomatkan päässä ja nekin ovat yleensä hotellien rantoja. Laivayhtiön tarjoamista retkistä suosituin veikin viideksi tunniksi nauttimaan hotellista, mikä tuntuu vähän hassulta. Googlailin ennen matkaa Fijin esteettömyyttä, enkä löytänyt oikein mitään. Ehkä juuri se oli syynä siihen, etten jaksanut yrittää sinnikkäämmin. Laivayhtiö ei tarjonnut esteettömiä retkiä ja vasta toissapäivänä maltoin viettää googlen ääressä pidemmän tovin. Todella monen mutkan takaa löysin tiedon, että Tourist Transport Fiji on reilu vuosi sitten hankkinut myös hissillisen auton, joka on ensimmäinen laatuaan Fijillä. Lähetin sähköpostia saamatta vastausta, mutta tapasin kyseisen firman edustajat eilen satamassa. Auto sijaitsee toisella puolen saarta Nadissa. Olisimme saaneet sen vielä täksi toiseksi päiväksi käyttöömme 300 eurolla. Jos olisin tehnyt tämän löydön kuukausia sitten, olisin ehkä vielä voinutkin maksaa tuon summan siitä, että olisimme saaneet auton päiväksi käyttöömme ja nähneet saarta laajemmin. Tai olisin varannut täälläkin paratiisihotellin, jossa olisimme voineet yöpyä. Nyt menin aivan lukkoon kun piti äkkiä arvioida mitä ehtisimme tehdä tänään noin kuudessa tunnissa ja olisiko kova hinta sen arvoinen. Tulin siihen tulokseen, ettei se olisi, emmekä ehtisi nähdä sitä Fijiä, jonka haluaisin nähdä. Vietimme siis tämän päivän laivassa.

Jos haluaisin tulla pidemmälle esteettömälle lomalle paratiisiin, valitsisin empimättä nyt tietämäni perusteella Hawaijin ja unohtaisin ehkä edes miettiä Fijiä. Täältä varmasti löytyisi esteettömiä hotelliresortteja, joissa aivan varmasti saisi lomansa kulumaan, sillä juuri niin rentouttavaa lomaa täällä kuuluukin viettää. Manuaalipyörätuolin käyttäjä voisi varmasti hypätä koska vain tavalliseen taksiin ja saada sillä tavoin lomaansa lisää ulottuvuutta, mutta sähköpyörätuolin käyttäjä on sen yhden invataksin varassa, joka voi ainutlaatuisuutensa vuoksi pyytää kovaa hintaa kaikista kyydeistä. Toisaalta sen olemassaolo tekee Fijin ylipäätään mahdolliseksi sähköpyörätuolin käyttäjälle, eikä hinnat poikkea monesta muusta turistikohteesta. Hawaijin esteetön joukkoliikenne, esteetön retkitarjonta, esteettömät vuokra-autot, rantapyörätuolit, allasnostimet jne. jne. ovat kuitenkin syöpyneet verkkokalvoilleni ehkä ikuisiksi ajoiksi.

Tämän suunittelemattomuuden unohtaakseni olen viettänyt tämän päivän googletellen hysteerisesti seuraavia kohteitamme Vanuatua ja Uusi-Kaledoniaa, joissa haluaisin nähdä edes vilauksen paratiisia. Uusi-Kaledoniasta olen löytänyt useammankin invataksin, mikä vaikuttaa hyvin lupaavalta. Yhdeltä sain jo vastauksenkin ja odotan nyt tarkempaa tarjousta. Vanuatun esteettömyydeltä en odota suuria, sillä saaren pääkaupunki Port Vila, johon suuntaamme, tuhoutui lähes täysin 1,5 sitten trooppisessa hirmumyrskyssä, enkä usko, että esteettömyys on ollut jälleenrakennustöissä ensisijalla. Olen kuitenkin niin lumoutunut tietoihin niistä rannoista, että harkitsen vahvasti viettäväni päivän manuaalipyörätuolissa ja tavallisen taksin nappaamista päiväksi lähimmälle paratiisirannalle.

Nyt täytyy kuitenkin lopettaa, sillä Fiji jää pian taakse ja jatkamme matkaa kohti Vanuatua. Bändi virittelee täällä kannella jo soittimiaan ja alkamassa on lähtöbileet. Tänään tanssitaan kuumien rytmien tahtiin myös illan allasbileissä, toivottavasti kirkkaan tähtitaivaan alla ja kaapista löytyi ihme kyllä vielä yksi täysin käyttämätön mekko!

About Author

Maailman mahdollisuudet näkevä esteettömän matkailun asiantuntija ja matkabloggaaja, Palmuaseman kirjoittaja ja esteettömän matkailun kouluttaja.

1 Comment

  • Kyllikki
    26.10.2016 at 01:38

    Pieni pysähtyminen ja ryhdistäytyminen on välillä vain niin pakollista matkaa tehdessä. Samoja pettymyksiä on tullut itsekin koettua, kun ei ole jaksanut jokaista mutkaansa selvittää ja huomaa istuvansa huono energisessä paikassa ja ei yhtään tiedä mihin menisi, jotta olo parantuisi. Varsinkin paratiisimielikuvapaikoissa, jos ei pääse näkemään kuin paratiisin epämielyttävämmän puolen ja kahlaa täynnä muoviroskaa olevilla karibian rannoilla (kuten minä), niin pettymyshän se on. Ehkäpä siinä joutuu miettimään syvällisemmin kuitenkin niin tärkeää asiaa: paratiisikaan ei ole automaattisesti olemassa, vaan senkin näkemiseksi (ja ylläpitämiseksi) pitää nähdä vaivaa.

    Reply

Leave a Reply