Esteetön Granada ja Alhambra

Artikkeli on osa kaupallista vuosikumppanuuttani
Espanjan Matkailutoimiston Helsingin toimiston (Tourspain) kanssa.

Espanjan Granadaa kuvataan monissa lähteissä Espanjan sykkiväksi sydämeksi ja yhdeksi Espanjan kauneimmista kaupungeista. Eteläisessä Espanjassa, Andalucian alueella sijaitseva kaupunki vie syvälle historiaan ja sen majesteettinen kauneus todella on paikoin vertaansa vailla. Arabit hallitsivat Granadaa vuosina 711–1492 ja arabivaikutteet näkyvät kaupungissa ja sen arkkitehtuurissa edelleen. Granadassa sijaitsee maailman hienoimpiin nähtävyyksiin kuuluva Alhambran palatsi, linnoituskompleksi joka on seissyt paikallaan jo 1200-1300 -luvuilta lähtien. Moni liikuntarajoitteinen välttelee Granadaa, sillä kaupungin syvälle ulottuva historia ei tue mielikuvaa esteettömästä kaupungista. Näin mustavalkoinen asia ei kuitenkaan ole. Minä vietin Granadassa kaksi vuorokautta syyskuussa 2024 sähköpyörätuolilla liikkuen. Matkaseuranani oli henkilökohtainen avustajani Jenni. Kerron tässä artikkelissa kokemukseni kaupungista ja vinkkejä liikuntaesteettömään matkaan.

Matkustaminen Granadaan

Suomesta Granadaan ei ole suoria lentoja. Kätevintä on matkustaa ensin Málagaan suoralla lennolla, kuten me tällä kertaa teimme. Olen kuitenkin matkustanut Espanjaan myös junalla Euroopan halki, mikä on aikaa vievempi, mutta kiehtovampi tapa. Málagasta Granadaan pääsee joko bussilla tai junalla. Pyörätuolin kanssa esteettömin vaihtoehto on mennä junalla. Me nousimme junaan Maálaga Maria Zambrano -rautatieasemalla. Espanjan kaukoliikenteen juniin pyörätuolipaikan pystyy ostamaan Espanjan rautatieyhtiö Renfen nettisivuilta. Tällä kertaa tosin kohtasin joka kerta Errorin lippua ostaessa ja jouduin hankkimaan liput puhelinpalveluun soittamalla. Kun ostat pyörätuolipaikan (H-paikka), tieto avustustarpeesta menee suoraan avustuspalvelun toteuttavalle yhtiölle. Menimme noin puoli tuntia aiemmin aseman avustuspalvelupisteelle, josta avustaja lähti auttamaan meidät junaan. Espanjassa on monia erilaisia junia, mutta kaikkiin tarvitsee aseman avustuspalvelun joko nostamaan junaan siirrettävällä nostimella tai asettamaan luiskan laiturin ja junan väliin, junasta riippuen. Avustuspalvelu on kuitenkin toiminut aina hyvin ja helposti. Junamatka Málagasta Granadaan kesti yhden tunnin ja 20 minuuttia.

Granadan rautatieasema (Estación de Tren de Granada) sijaitsee noin 1,5 kilometrin päässä kaupungin keskustasta. Me kuljimme matkan kävellen/sähköpyörätuolilla, mikä toimi hyvin.

Lisää tietoa matkustamisesta Espanjassa artikkeleissa: Esteetön junamatkailu Euroopassa ja Juna, bussit ja taksit – Esteetön liikkuminen Espanjan aurinkorannikolla

Esteetön hotelli Granadassa

Me majoituimme kaksi yötä hotellissa U-Sense Granada Centro. Hotelli osoittautui sijaintinsa puolesta aivan täydelliseksi valinnaksi. Hotelli sijaitsee paikallisten ja turistien kohtaamispaikalla, Plaza de Bib Ramblan laidalla. Aukio on yksi Granadan historiallisista paikoista, täynnä ihania ravintoloita ja kahviloita ja lyhyen kävelymatkan päässä kaikkialta. Pieni U-Sense Granada Centro sijaitsee vanhassa talossa ja on pienuudessaan tunnelmallinen valinta. Sisäänkäynti on maatasossa ja ovi avautuu automaattisesti. Aulasta noustaan hissillä yksi kerros ylemmäs, jossa sijaitsee hotellin vastaanotto. Tullessamme vastaanoton mies oli aivan ihana ja jakoi meille kaikki parhaat Granada-vinkit kartalle merkiten. Yleiset tilat ovat ahtaat, mutta niille ei ollut tarvetta, kun katutasolta pääsi hissillä suoraan huonekerrokseen. Pienelle muutaman pöydän ja tuolin kattoterassille ei pääse esteettömästi oven korkean kynnyksen vuoksi. Sieltä avautuisi upea näköala.

U-Sense Granada Centron esteetön huone on Premium Room eli hotellin kallein huone. Se ei kuitenkaan ollut erityisen kallis, sillä kaksi yötä kahdelta hengeltä syyskuun alussa maksoi 186 euroa. Varasin huoneen netistä ja laitoin sähköpostilla varausnumeromme ja tiedon esteettömän huoneen tarpeesta. Vastaukset olivat ystävällisiä ja nopeita. Aamiainen olisi ollut saatavilla lisämaksusta, mutta emme onneksi ottaneet sitä, sillä välittömästi hotellin ulkopuolella on tosi kiva kahvila. Meidän huone 405 sijaitsi neljännessä kerroksessa hieman ahtaan käytävän varrella. Käytävän ahtautta lisäsi seinän palosammutin, jonka ohi juuri mahduin. Huone oli kahden hengen huone toiveemme mukaan erillisillä sängyillä. Sänkyjen korkeus oli noin 55 cm. Huone ei ollut valtavan tilava, mutta toisella puolella sänkyjä oli hyvin tilaa liikkua. Ranskalainen parveke avautui kapealle sivukujalle ja keskeisestä sijainnistaan huolimatta huoneeseen ei kantautunut kadulta ääniä. Huoneessa oli tilavat kaapit, mutta ei esimerkiksi pöytää tai muuta laskutilaa kaappien hyllytilaa lukuun ottamatta. Kylpyhuoneessa tolppa keskellä esti pyörätuolin sijoittumisen wc-istuimen viereen. Avustajani onneksi sai kannettua minut vähän kauempaa. Pyörätuolin saa myös wc-istuimen eteen, jos siitä siirtyminen on itselle mahdollista. Alla olevalla videolla esittelen huoneemme viimeisenä päivänä ennen kuin lähdimme hotellista.

Liikkuminen Granadassa

Granadan keskustan kaduilla oli pääosin helppo liikkua sähköpyörätuolilla ja korkeusvaihteluita keskusta-alueella oli vähän. Keskustalla tarkoitan Granadan rautatieaseman, katedraalin ja pääkatu Gran Via de Colónin seutua. Näillä alueilla tien pinta oli pääosin tasaista laattaa, mukulakiviä oli hyvin vähän. Albayzínin ja Sacromonten kaupunginosat ovat kaupungin vaikeakulkuisimpia alueita. Albayzíniä, vanhaa maurilaista korttelia kauniine valkoisine taloineen lähdimme kuitenkin ennakkoluulottomasti kokeilemaan (siitä vielä lisää myöhemmin tässä artikkelissa). Kaupunginosan kadut ovat pelkkää mukulakiveä, mäet hyvin jyrkkiä ja portaita ei voi välttää. Kartasta katsottuna sinne voisi hyvin kävellä keskustasta, mutta ennen pitkää kaikkialla tulee vastaan portaita ellei kierrä autojen reittiä, joka tekee useamman kilometrin pituisen kierroksen.

Albayzíniinkin pääsee kuitenkin esteettömästi julkisen liikenteen busseilla, jotka ovat kapeita katuja sisältävillä linjoilla minikokoisia. Kaikissa busseissa on joko automaattiramppi tai manuaalinen lattiasta nouseva ramppi (tai molemmat) ja paikka yhdelle pyörätuolille. Istumapaikkoja on vain noin 10. Me menimme minibussilla keskustasta Alhambraan sekä Albayzinista keskustaan. Bussi kulkee tosi jyrkkiä mäkiä, joten manuaalipyörätuoli kannattaa kiinnittää turvavyöllä tai varautua pitämään tiukasti kiinni. Yhdensuuntainen bussimatka maksaa 1,40 e ja alennuksia pyörätuolin käyttäjälle tai avustajalle ei tunnettu. Lipun pystyi ostaa kuskilta. Isojen ikkunoiden ansiosta bussi on hyvä tapa ihailla maisemia vaikeakulkuisissakin ympäristöissä.

Granadassa on esteettömiä takseja ja taksin saa tilattua Pide Taxi -sovelluksella, jota olen käyttänyt muuallakin Espanjassa. Taksien hinta on sama kuin muidenkin taksien. Me kuljimme taksilla Alhambrasta Albayzínin näköalatasanteelle, josta lisää myöhemmin tässä artikkelissa. Tuo matka maksoi 10 euroa. Raitiovaunu ei osunut meidän reitille, mutta myös se on esteetön.

Ravintolat Granadassa

Granada tunnetaan hyvistä ravintoloistaan ja siitä, että varsinkin paikallisten suosimissa tapas-baareissa juoman mukana tulee aina ilmaisia tapaksia. Lyhyellä visiitillä tuntui kuitenkin vaikealta tunnistaa, mikä ravintola on aidosti hyvä ja mikä ehkä enemmän turisteille suunnattu. Tutkimme ravintoloita lähinnä hotellimme läheisyydessä. Kaikkia näitä emme testanneet, mutta uskallan suositella ainakin:

• Gran Cafe Bib-Rambla on vuodesta 1907 toiminut kahvila, joka sijaitsi kirjaimellisesti hotellimme ulko-oven vieressä eli Plaza de Bib Ramblalla. Erinomaiset rustiikkiset aamupalaleivät sekä maistuvat churrot. Suosittu sekä paikallisten että turistien keskuudessa aamusta iltaan.
• La Telefónica, pieni, tunnelmallinen ja erinomaiset arvostelut saanut ravintola kulman takana Plaza de Bib Ramblalta. Emme mahtuneet syömään ilman pöytävarausta, mutta ensi kerralla suunnitellusti tänne!
• Verde Rama, toisen illan illallisrarvintola lähellä katedraalia osoittautui hyväksi. Kiva tunnelma ulkoterassilla ja ruoka hyvää. Pöytien jalkojen väliin jäävä väli hyvin kapea, joten kaikissa pöydissä en mahtunut kunnolla lähelle pöytää ainakaan jalkatelineiden kanssa.
• Los Manueles Bib Rambla. Los Manueles -ravintoloita on Granadassa useita ja 1917 vuodesta saakka toiminut ravintola mainostaa olevansa paras, mikä on epäilyttävää. Bib Ramblan ravintolassa näytti kuitenkin olevan paljon porukkaa ja hyvä meininki, joten olisin kokeillut, jos olisi ollut vielä lisää iltoja.
• Luisitas Empanadas Catedral, pieni koju lähellä katedraalia myy ihania empanadoja eli suolaisia lihapasteijoita, joita ostimme molempina päivinä lounaaksi.

Sähköpyörätuolilla Alhambran palatsissa

Yksi koko Espanjan tunnetuimmista ja suosituimmista nähtävyyksistä on Granadassa sijaitseva Alhambran palatsi, UNESCO:n maailmanperintökohde. Se kohoaa kaupungin yllä ja saa upeudessaan koko kaupungin tuntumaan majesteettiselta. Oikeastaan Alhambra on maurilainen linnoitusten ja palatsien täyttämä iso alue ja upea esimerkki islamilaisesta arkkitehtuurista. Alhambra edustaa maurilaisen aikakauden loistoa ja on täynnä koristeellisia puutarhoja, laattoja, pieniä yksityiskohtia ja useita valtavia palatseja. Alhambraa rakennettiin 1200-1300 -luvuilla ja vaikka sen esteettömyyttä on nyt yritetty parannella, ei siitä mitenkään ole saatu täysin esteetöntä. Ehkä noin 60 % alueesta on koettavissa esteettömästi, mutta koin silti näkeväni paljon. Kuumana päivänä (+34 C) emme kyllä ihan kaikkea jaksaneet tutkia. Alhambraan mennessä kannattaa varautua kulkemaan paljon eli apuväline kannattaa valita sen mukaan. Myös mäkiä on jonkin verran. Sähköpyörätuolilla pärjäsin hyvin. Yhdellä samaan aikaan kanssamme alueella olleella manuaalipyörätuolilla kulkevalla henkilöllä oli nokkapyörä lisävarusteena ja hyvin näytti menevän. Alhambraan kannattaa mennä bussilla (esimerkiksi C30 kulkee Alhambran ja keskustan väliä) tai taksilla. Kävellen kohtaa paljon mäkiä ja esteetön reitti kiertää jonkin verran. Alhambraan mennessä mukana tulee olla virallinen henkilöllisyystodistus, joka kysytään pariinkin kertaan.

Liput Alhambraan

Alhambraan voi ostaa joko omatoimiseen kiertelyyn tarkoitetun sisäänpääsylipun tai opastetun kierroksen. Yleisiä opastettuja kierroksia ei suositella esteettömyyttä tarvitseville, sillä ne sisältävät paikkoja, joihin ei pääse esteettömästi. Opastetun yksityiskierroksen voi kuitenkin ostaa, jos haluaa oppaan mukaan. Me ostimme netistä, viralliselta myyntisivustolta etukäteen General Ticket -yleislipun. Minä onnistuin ostamaan liput vasta edellisellä viikolla, mutta ne suositellaan hankkimaan hyvissä ajoin. Lippu ostetaan tietylle päivälle. Sisään alueelle saa mennä aukioloaikojen puitteissa milloin vain. Lippua ostaessa valitaan kuitenkin aika, jolloin mennään sisään Nasrid -palatsiin ja sinne pääsee vain lippuun merkittynä aikana. Aikuisen peruslippu maksaa etukäteen ostettuna 19,09 euroa. Vammainen henkilö (vamman aste yli 33 %) saa alennuksen ja voi ostaa lipun hintaan 12,73 euroa. Tein näin, mutta en tajunnut, että silloin en saa lippuja sähköpostiin, vaan lippu pitää hakea paikan päältä lipputoimistosta. Tämä ei nyt ollut suuri ongelma, sillä ruuhkaa ei ollut, mutta maksaisin ehkä mieluummin 7 euroa enemmän ja menisin suoraan sisään. Lippuja voi ostaa myös paikan päältä, mutta tällöin voi joutua jonottamaan. Meidän päivänä jonoja ei ollut.

Iltapäivä Alhambrassa

Me bongasimme pian sisäänkäynnin jälkeen kyltin, jossa oli merkintä liikuntarajoitteisille parhaiten sopivasta reitistä, joka haarautui oikealle. Ajattelimme sen johtavan jollekin esteettömäksi tarkoitetulle yleisreitille, mutta se olikin esteetön reitti Generalife-palatsiin. Aloitimme siis sieltä, mikä oli ihan hyvä valinta. Generalife on Alhambran palatsikompleksin osa, joka toimi Nasrid-hallitsijoiden kesäresidenssinä ja rentoutumispaikkana. Se sijaitsee hieman Alhambran varsinaisen palatsialueen ulkopuolella, korkeammalla rinteellä ja tarjosi historiassa rauhallisen paikan poissa palatsin virallisista velvollisuuksista. Esteetön reitti kulki tietä, jota muut ohjattiin kulkemaan pois eli kuljimme vastavirtaan. Matkalla oli mukulakiviä. Generalifen alatasolle pääsi pyörätuolilla, mutta kiertelemään ei päässyt, vaan näkyä oli ihasteltava päädystä. Paikka oli tosi kaunis. Takaisin kuljettiin samaa tietä, jota mentiinkin.

Generalifen jälkeen suuntasimme kohti Nasrid-palatsia (Palacios Nazaries) osoittavia kylttejä. Meidän palatsiaikaamme oli vielä aikaa, mutta paljon oli nähtävää matkalla. Kuljimme läpi upeiden puutarhojen ja hengähdimme hetken varjossa Alhambrassa sijaitsevan hotelli Parador de Granadan sisäpihalla. Kurkkasimme myös palatsi Palacio de Carlos V:een. Siellä olisi ilmeisesti hissi, jonka avulla näkisi enemmän, mutta pyörähdimme nyt vain aulassa. Alhambrasta avautuu upeat maisemat myös Granadan kaupunkiin, joten minne tahansa katsookin, näkee aina jotain huokailtavan upeaa.

Nasrid-palatsi on Alhambran kompleksin upein ja tärkein osa. Se oli Nasrid-dynastian hallitsijoiden virallinen asuinpaikka ja symboloi heidän valtaansa ja ylellisyyttään. Palatsi koostuu useista rakennuksista ja sisäpihoista, joista tunnetuimpia ovat Myrtin piha (Patio de los Arrayanes), jonka ympärillä sijaitsevat koristeelliset salit ja huoneet, sekä Leijonapiha (Patio de los Leones), jossa keskellä on kuuluisa suihkulähde, jota ympäröi 12 marmorista leijonapatsasta. Nasrid-palatsiin on esteetön sisäänkäynti eri ovesta kuin perus-sisäänkäynti ja henkilökunta tulee avaamaan oven. Henkilökunta ei oikein puhunut englantia, emmekä aina oikein tienneet mihin meidän kuuluisi mennä. Palatsista toiseen kuljettiin välillä kiertoreittien kautta. Ihan kaikkialle ei esteettömästi päässyt, mutta laajalle alueelle kuitenkin. Silti meille jäi vähän sellainen olo, että näimmekö kaiken mitä olisimme voineet.

Lisätietoa Alhambran esteettömyydestä löytyy muun muassa seuraavilta sivustoilta: Discovering Spain (täällä myös kartta alueesta ja esteettömistä reiteistä) ja Disabled Accessible Travel (heidän kautta voi varata esteettömän opastetun kierroksen Alhambrassa tarvittaessa kuljetuksineen.)

Näköaloja Albayzínista

Alhambra on upea sisältä, mutta ehdottomasti myös ulkopuolelta katsottuna. Alhambrasta lähtiessämme nappasimme esteettömän taksin, joka kurvasi eteemme kohtalonomaisesti edellistä asiakasta tuoden juuri sillä hetkellä, kun harkitsimme taksin tilaamista. Pyysimme taksia ajamaan Mirador de San Miguel Alto -näköalapaikalle Albayzínissa. Kuski varoitti, että siellä on hankala liikkua pyörätuolilla, mutta tämän me jo tiesimmekin. Taksi ajoi kapeita kujia ja superjyrkkiä mutkia tottuneesti ja jatkoi silloinkin, kun itsestä tuntui, että auto ei mitenkään voi mahtua. Suosittelen taksia ihan jo elämyksenä. Ehdoton suositus myös näköalapaikalle. Sieltä näkyy kaikkien Granadaa kuvaavien mainoskuvien silhuetti: Alhambra taustallaan Sierra Nevadan vuoristo ja alapuolella Granadan kaupunki. Aukiolla oli kiva tunnelma ja hyvät katusoittajat luomassa tunnelmaa. Albayzínin kaupunginosa on UNESCO:n maailmanperintökohde ja ympäristöltään hyvin mäkinen ja mukulakivinen. Jos ei mäet ja mukulakivet haittaa, siellä pystyy kyllä kierrellä. Näköalapaikan läheltä kulkee minibussi keskustaan ja palasimme sillä. Bussin kyydistä näki vielä vähän lisää.

Toinen suositeltava näköalojen bongailupaikka on Darro-joen vartta kulkeva Carrera del Darro -katu. Se jatkuu keskustasta Plaza de Santa Anan aukiolta ilman korkeusvaihteluita, mutta monin paikoin mukulakivisenä. Kadulla kulkee myös minibusseja ja takseja, joten tarkkana kannattaa olla. Toisella puolella avautuu näköalat Alhambraan ja toisella puolella ylös Albayzíniin. Kadun varrella on myös joitakin tunnelmallisen näköisiä ravintoloita, joista kaikki eivät kyllä ole esteettömiä. Me nautimme maisemista pimeän tultua, mikä oli tunnelmallista.

Granadan katedraali

Granadan katedraali, Catedral de Granada, on aivan keskellä kaupunkia ja elämää. Upea renessanssityylinen kirkko on yksi Espanjan tärkeimmistä ja vaikuttavimmista katedraaleista. Katedraalin rakentaminen aloitettiin vuonna 1523, vain muutama vuosikymmen sen jälkeen, kun Granadan kaupunki oli valloitettu katolisten hallitsijoiden toimesta takaisin maureilta vuonna 1492. Me emme nyt ehtineet sisään, vaikka se ilmeisesti olisi ollut todellakin kannattavaa siitä huolimatta, että katedraaliin on sisäänpääsymaksu (aikuisilta 6 euroa, vammaisilta henkilöiltä 4,5 euroa, jos hinnaston ”different capabilities” tarkoittaa sitä). Katedraalin pääsisäänkäynnillä on luiska ja katedraali on sisältä esteetön. Pääsisäänkäyntiä voi lähestyä monesta suunnasta ja osassa on vastassa portaat, mutta esteetön reitti kyllä löytyy. Travellover-blogin Annikan jutusta voit lukea lisää katedraalista ja muutenkin Granadasta.

Yksi Granadan yllätyksistä meille oli sinfoniaorkesterin konsertti sattumalta viimeisenä iltanamme katedraalin edessä. Illallisella kuulimme jostain kantautuvan musiikin, jota lähdimme syötyämme seuraamaan. Katedraalin edustan aukiolla oli yhtäkkiä aivan mieletön tunnelma orkesterin soittaessa ja ihan ilmaiseksi. Sillä hetkellä tunsin aivan erityisen Granadan taian ja tuhatvuotisen historian jotenkin hyvin vahvasti läsnä.

Mercado de la Artesanía

Mercado de la Artsanía on kapeiden kujien markkinapaikka katedraalin ja Plaza de Bib Ramblan vieressä. Historiallinen markkina-alue kertoo olevansa käsityöläismarkkina, mutta siellä on kyllä paljon myös samaa turistirihkamaa kuin monessa muussakin paikassa. Löysin kyllä kauniin mekon ja myös kivan näköisiä nahkatuotteita näytti olevan paljon. Alueella kannattaa kuitenkin vierailla ihan jo katselemassa ylös talojen seinien koristeellisia yksityiskohtia. Kadut ovat kapeita ja ruuhkaisaan aikaan hankalia pyörätuolille. Me kävimme heti aamusta, jolloin mahtui kulkemaan. Osa uloskäynneistä johtaa kynnykseen tai muutamaan portaaseen eli välillä saattaa joutua kääntymään takaisin.

Flamenco-ilta esteettömästi

Flamenco on syvään juurtunut osa Andalusian kulttuuria ja Granadalla on siinä oma erityinen paikkansa. Granadassa flamenco on erityisesti liitetty Sacromonten kaupunginosaan, jonka luola-asuntoihin Espanjan gitanot eli romanit asettuivat asumaan maurien hallintokauden jälkeen 1400-luvun lopussa. Vuosisatojen kuluessa Sacromontesta tuli flamencon keskittymä, jossa vainotut ja syrjityt gitanot pystyivät säilyttämään oman kulttuurinsa. Sacromonten ja flamencon maailmaan uppouduin täysin Lucinda Rileyn tunnetun ja paljon luetun Seitsemän sisarta -kirjasarjan osassa Kuun sisar ja kirjasi lisäsi entisestään haluani matkustaa Granadaan. Edelleen Sacromonten luolissa järjestetään flamenco-esityksiä, mutta niitä on myös lukuisissa Tablaoissa eri puolilla kaupunkia.

Me kävimme katsomassa tunnin mittaisen Flamenco-esityksen Casa Anassa, Plaza de Santa Anan tuntumassa ja tykkäsimme kovasti. Olimme Jennin kanssa molemmat katsomassa flamencoa matkallamme Sevillassa pari vuotta sitten ja tämä oli mielestämme parempi esitys. Casa Anaan on esteetön sisäänkäynti ja loiva luiska katsomosaliin. Pyörätuolin käyttäjän kannattaa ostaa netistä lipputyyppi First row of the Stalls eli eturivin lippu. Salissa on irtotuolit ja näkymä eturivistä on erinomainen. Ennen esitystä voi nauttia baarin antimista ja baarin yhteydessä on myös esteetön wc, jonka toimivuutta en kuitenkaan ehtinyt tarkistaa. Flamenco kannattaa ehdottomasti sisällyttää vierailuun Granadassa, sillä Flamenco-salissa tai luolassa kokee jotenkin ainutlaatuisella tavalla Granadan vuosisatoja vanhan kulttuurisen moninaisuuden, vaikka ei espanjaa ja tarinaa ymmärtäisikään.

Kahdessa vuorokaudessa Granadassa ehti nähdä tärkeimmät nähtävyydet ja ihastua kaupungin tunnelmaan. Vielä ainakin yksi lisäpäivä olisi antanut mahdollisuuden sukeltaa syvemmälle kaupunkiin ja kokea myös ei niin tunnetut osat kaupungista. Lyhyesti tai pitkästi, Granadassa kannattaa ehdottomasti vierailla!

Lisää luettavaa esteettömästä Espanjasta