Juna, bussit ja taksit – Esteetön liikkuminen Espanjan aurinkorannikolla

Yksi Espanjan aurinkorannikon monista hyvistä puolista on mahdollisuus liikkua kaupunkien sisällä ja välillä myös esteettömästi. Viiden Fuengirolassa viettämäni viikon aikana maalis-huhtikuussa 2024 kuljin niin taksilla, bussilla kuin junallakin. Kokosin alle vinkit näihin kaikkiin esteettömyyden näkökulmasta.

Aurinkorannikon esteetön Renfe-lähijuna

Málagan alueella kulkee kaksi paikallisjunalinjaa: C1 Málagan ja Fuengirolan väliä sekä C2 Málagan ja Áloran väliä. Näistä C1 on se monille suomalaisin tutuin. Pääteasemien Málaga Centro Alamedan ja Fuengirolan välinen matka kestää 46 minuuttia ja väliin jää 15 pysäkkiä. Yksi tärkeimmistä väliasemista on Málagan lentoasema, Aeropuerto. Lentokentältä Málagaan junamatka kestää 11 minuuttia, Torremolinokseen niin ikään 11 minuuttia, Benalmádena/Arroy de la Mieliin 19 minuuttia ja Fuengirolaan 35 minuuttia. Junat kulkevat 20 minuutin välein. Aikataulut ja reittikartta löytyvät Renfen sivuilta.

Kaikki linjan C1 eli Málagan ja Fuengirolan välillä olevat asemat ovat esteettömiä. Minulla on omakohtaista kokemusta seuraavista: Málaga Centro Alameda (tämä on paras, jos suuntaat Málagan keskustaan), Maria Zambrano (tämä sijaitsee päärautatieaseman yhteydessä), Aeropuerto, El Pinillo, Benalmádena/Arroy de la Miel, Carvajal, Los Boliches ja Fuengirola. Kaikissa näissä pärjäsin sähköpyörätuolilla hyvin. Asemilla on yleensä hissit, joilla pääsee laitureille, mutta pienimmillä asemilla, kuten El Pinillossa, hissiä ei välttämättä tarvita. Los Bolichesissa rakastin nousta kiemurtelevaa luiskaa pitkin ylös laiturille ja taas alas, mutta luiska on jyrkkä ja oikeasti esteetön vaihtoehto on käyttää asemalta löytyvää hissiä. Lentokentällä juna-asema on heti saapuvien aulasta ulkoilmaan tultaessa ja helposti löydettävissä eli juna on hyvä vaihtoehto jatkaa matkaa lentokentältä.

Lipun hinta määräytyy kuljettavan matkan mukaan. Esimerkiksi Fuengirolan ja Málagan väli maksaa 3,60 euroa, Fuengirolan ja lentokentän väli 2,70 euroa ja Fuengirolan ja Carvajalin väli 1,80 euroa. Kertalippuja voi ostaa asemien automaateista, mutta helpointa on vain vilauttaa pankkikortin lähimaksua ennen junaan nousua ja toisessa päässä junasta nousemisen jälkeen. Laite tunnistaa automaattisesti kuljetun matkan ja veloittaa sen kortilta. Esimerkiksi lentokentällä on portit, joiden lukijaan korttia vilautetaan saadakseen ne avautumaan. Kaikilla asemilla, esimerkiksi Los Bolichesissa, ei kuitenkaan ole porttia. Tarkasti katsomalla löytää kuitenkin punaisella tarralla varustetun kortinlukijapömpelin (kuva alla). Portittomilla asemilla on suuri riski unohtaa leimata kortti junasta poistuttua. En tiedä minkä mukaan se silloin veloittaa, mutta kannattaa olla tarkkana. Pyörätuolinkäyttäjä ja avustaja maksavat normaalin lippuhinnan. Saatavilla on myös erilaisia kuukausipasseja ja sovelluksen kautta ostettavia lippuja ja alennuskampanjoita, joiden aikana matkustaa voi lähes ilmaiseksi.

Junassa on yksi esteetön vaunu, junan keskimmäinen. Siinä ovien avautuessa esiin tulee automaattisesti ramppi, joka peittää laiturin ja junan vaunun väliin jäävän raon lähes kokonaan. Peni väli jää ja sen koko vaihtelee arviolta 5-10 cm:n välillä. Sähköpyörätuolini kanssa en kohdannut ongelmia. Muihin vaunuihin on iso porras. Junat ovat yleensä hyvin täynnä etenkin kesän lomakaudella ja isojen tapahtumien aikaan. Junissa on kaksi pyörätuolipaikkaa, mutta samasta tilasta taistelevat myös lastenvaunut. Monet vaunujen kanssa liikkuvat tosin väistävät hyvin pyörätuolin nähdessään. Pääteasemalta lähteminen on helpointa ja usein pääsinkin pyörätuolipaikalle, mutta olen matkustanut myös käytävätilassa muun muassa pystyyn nostettu polkupyörä pääni päällä. Nykyään junissa on usein vartija, joka pitää huolen, että pyörätuolipaikalle pääsee. Aina olen mahtunut junaan ja ruuhkista huolimatta juna on suosikkitapani matkustaa. Junassa on myös esteetön wc.

Málaga Maria Zambranon asemalta pääsee kaukoliikenteen junilla moniin Espanjan kaupunkeihin. Niihin pitää varata etukäteen avustuspalvelu pyörätuolin kanssa matkustaessa. Kokemukseni ja ohjeet löydät artikkelistani Esteetön junamatkailu Euroopassa.

Aurinkorannikon esteettömät bussit

Nyt homma hieman monimutkaistuu. Aurinkorannikolla liikennöi eri bussiyhtiöitä ja kaikilla niillä on hieman erilaiset ohjeistukset pyörätuolilla matkustamisen suhteen. Ihan täysin varma en ole vieläkään miten kaikki toimivat ja käytäntö voi olla eri kuin ohjeistus, mutta seuraavassa minun kokemukseni.

Fuengirolan niin kuin muidenkin kaupunkien sisällä kulkevat linjat tuntuvat olevan kaikki esteettömiä ja niihin voi hypähtää ilman sen kummempia ennakkoselvittelyjä. Hypähtämisestä tosin tekee haastavaa se, että bussit eivät todellakaan aina tule kiinni pysäkkiin ja jäävät keskelle tietä elleivät näe pyörätuolin käyttäjän olevan tulossa kyytiin (ja joskus silloinkin). Minä testasin Miramarin ostoskeskuksen ja Carvajalin väliä kulkevaa linjaa C1. Näissä busseissa on sekä automaattisesti bussin alta keskiovelle tuleva ramppi että lattiasta manuaalisesti nostettava ramppi, jos vaikka toinen olisi rikki. Siinä on jo panostettu! Tämä bussi toimi hyvin ja liput sai ostettua bussista myös pankkikortilla.

Mijas Pueblosta, korkealta Fuengirolan yltä, tulimme takaisin Fuengirolaan paikallisbussilla M-122. Siinä oli niin ikään automaattiramppi ja lattiasta nouseva ramppi, mutta meille sattui kuski, joka oli jostain syystä hyvin vihainen kyytiin tulostamme ja osoitti sen huutamalla jotain mitä emme ymmärtäneet. Sinne me kuitenkin nousimme ja matka meni hyvin. Lipun pystyi ostaa bussista, mutta vain käteisellä. Ilmeisesti kaikki tämän linjan bussit eivät ole esteettömiä, mutta Mijas Pueblossa ollessani näin monta bussia ja niihin kaikkiin olisin päässyt eli aika hyvä todennäköisyys on, että esteetön osuu kohdalle. Selvitin myös, että Fuengirolan ja Marbellan väliä liikennöivällä M-220 -linjalla suurin osa busseista on esteettömiä, mutta linja on hidas ja pysähtelee hyvin monilla pysäkeillä, joten tätä emme nyt lähteneet kokeilemaan, mutta se on hyvä vaihtoehto Fuengirolasta Marbellan suuntaan mentäessä.

Esimerkiksi Esteponan, Marbellan, Fuengirolan ja Málagan välisiä pikavuoroja liikennöi Avanza Mobility Ado. He ohjeistivat sähköpostitse, että tarvitsevat tiedon toivotusta matkustuspäivästä kaksi työpäivää ennakkoon, jotta voivat selvittää mitkä lähdöt voidaan ajaa esteettömällä bussilla. Heihin saa arkipäivin hyvin yhteyden sähköpostilla myös englanniksi. Lisätietoa Avanza Mobility Adon sivulla usein kysytyissä kysymyksissä.

Joitakin reittejä liikennöi Espanjan kaukoliikenteen bussiyhtiö Alsa. Minä kokeilin sitä matkustaessani Málagasta Nerjaan. Alsalla homma toimii niin, että mikäli aikataulussa ei ole pyörätuolisymbolia (en löytänyt miltän reitiltä sellaista) on soitettava asiakaspalveluun. Espanjan taidosta on etua, sillä heti aluksi tulee automaattiviesti espanjaksi, jossa on valittava palvelu, jota haluaa. Taisin lopulta valita numeron 6, muut asiat. Ensimmäinen virkailija ei puhunut englantia, mutta ymmärsi lopulta yhdistää minut henkilölle, joka osasi. Wheelchair-sanaa hänkään ei tosin ymmärtänyt, mikä aiheutti asiassani aika paljon haastetta, kunnes tajusin sanoa sen espanjaksi (silla de ruedas). Palvelu toimii niin, että kerrot mistä, mihin ja milloin haluat matkustaa. Tämän jälkeen virkailija alkaa soitella jonnekin ja selvittää asiaa ja soittaa sitten sinulle takaisin ja kertoo milloin todellisuudessa voit matkustaa eli mitkä bussit ovat esteettömiä. Ensin suunnittelemani eivät olleet, mutta kovin paljoa aikataulut eivät poikenneet alkuperäisestä toiveestani. Tämän jälkeen ostin liput netistä. Virkailija neuvoi rastittamaan Passenger with reduced mobility (PRM)-vaihtoehdon, mutta ei sellaista ollut. Avustajalle saisi ilmeisesti alennetun lipun, mutta niin pitkälle selvittelyintoni ei riittänyt ja liput olivat halvat.

Mennessä kaikki toimi hyvin. Minun tulosta selvästi tiedettiin ja kuskin lisäksi kaksi miestä oli auttamassa minua hissillä bussiin. Bussissa istutaan selkä menosuuntaan. Määränpäässä kuski auttoi ja oli äärimmäisen ystävällinen. Palatessamme kuski ei ollut tietoinen tulostamme, eikä olisi millään auttanut minua kyytiin, vaikka bussissa hissi olikin. Olin jo hissillä, kun hän ymmärsi, että istun sähköpyörätuolissa ja alkoi väittää (espanjaksi kaikki, mutta ymmärsin sen verran), että sähköpyörätuolia ei oteta bussiin. Väitin vastaan, hän soitti jonnekin ja lopulta hyvin vihaisesti auttoi minut bussiin ja yhtä vihaisena määränpäässä sieltä pois. Tämä lienee huonoa tuuria. Alsa ei monimutkaisuutensa vuoksi mene minulla jatkoon ihan ensimmäisenä. Tietoa löytyy ihan hyvin Alsan nettisivuilta, mutta puhelinpalvelua ei voi välttää.

Esteetön taksi Málagan lentokentältä ja Fuengirolassa

Málagaan lennettyämme suuntasimme lentokentän opasteita seuraten kohti taksiasemaa. Jonossa ei ollut sillä hetkellä esteetöntä taksia, mutta taksijärjestelijä ohjasi meidät sivuun ja ehkä noin kymmenen minuuttia odoteltuamme ohjasi meidät luiskalliseen autoon.

Viiden Fuengirolassa viettämäni viikon aikana käytin useamman kerran Pide Taxi -sovellusta, jota olen käyttänyt myös muualla Espanjassa. Siinä pystyy valita Trip Options -valikosta esteettömän taksin (PRM). Tai siis pystyi. Lähtöpäivänämme sovellus oli nimittäin päivittynyt ja kaikki lisävaihtoehdot pyyhkiytyneet pois ainakin minun sovelluksestani. Toivon todella, että tämä korjautuu. Lisätietokenttään kirjoitin aina lisäksi ”Silla de ruedas eléctrica. Taxi con rampa.” Eli sähköpyörätuoli, rampillinen taksi. Tämä toimi joka kerta, myös lopulta lähtöpäivänämme, vaikka en pystynyt valita esteetöntä taksia. Kaikki näkemäni taksit olivat rampillisia, mutta vähän eri mallisia ja merkkisiä. Valitettavasti kaikki myös sisätilaltaan melko matalia ja lyhyitä. Paljon minua korkeammalla istuvalla ihmisellä voisi siis olla hankaluuksia. Taksit tulivat aina noin viiden minuutin sisään tilauksesta ja matka maksaa saman verran kuin kaikilla muillakin takseilla. Rakastin helppoutta!

Lue lisää esteettömästä Espanjasta