Hotelli Santa’s Resort & Spa Sani ja esteetön Kalajoki

Kaupallinen yhteistyö:
Naturpolis Rannikolta tuntureille -hanke & Visit Kalajoki

”On hiekka polttavaa, taivas punertaa….” Kalajoen hiekat -kappale ehti soimaan aika monta kertaa matkallamme Espoosta Oulun, Limingan ja Raahen kautta Kalajoelle. Kalajoki oli ollut matkatoivelistallani jo pitkään ja tunnelma oli korkealla, kun ajoimme noin 65 kilometriä Raahesta Kalajoen hiekkasärkille. Iltapäivän aurinko poltti kuumana ja sää oli juuri sellainen kuin se Kalajoki-unelmissani oli aina ollutkin. Aikaa Kalajoella meillä oli jälleen vajaa vuorokausi, mutta se tuntui paljon pidemmältä, sillä pääsimme lomatunnelmaan välittömästi.

Hotelli Santa’s Resort & Spa Sani

Yövyimme kylpylähotelli Santa’s Resort & Spa Sanissa. Se sijaitsee erinomaisella paikalla hiekkasärkkien vieressä. Hotellista on suora kulku Meriluontokeskukseen ja hotellin takaa alkaa yli kahden kilometrin mittainen keskellä hiekkasärkkiä kulkeva lankkupolku, joka on kuljettavissa myös pyörätuolilla. Hotellin vieressä on kylpylä SaniFani, jossa hotellivieraat voivat maksutta vierailla. Myös kaikki muut Kalajoen Hiekkasärkkien palvelut ovat lähellä. Hotellin jouluteema ei ihan sopinut keskikesän helteisiin, mutta ei se toisaalta satunnaisia pahvitonttuja lukuunottamatta juuri näkynytkään. Auton saimme invapysäköintipaikalle aivan vastaanoton läheisyyteen. Pysäköinti on kaikille vieraille maksutonta. Pääsisäänkäynti on esteetön, mutta vastaanoton sulkeutuessa klo 22 sisäänkäynti on sivuovesta, jossa on korkeahko kynnys. Sähköpyörätuolini nousi siitä, mutta osalle se voisi olla hankala.

Esteettömiä huoneita hotellissa on useampia (muistaakseni neljä). Ne sijaitsevat päällekäin eri kerroksissa eli ne ovat kaikki samanlaisia standard-huoneita. Meidän huone oli kahden hengen huone 506. Koska meitä oli kolme, meillä oli käytössä myös viereinen tavallinen kahden hengen huone. Se oli täysin saman kokoinen sekä huoneen että kylpyhuoneen osalta. Esteettömän huoneen kylpyhuoneen wc-istuin oli kuitenkin korkeampi, sieltä oli poistettu suihkukaappi ja siellä oli tukikaiteita. Kylpyhuone ei ollut valtavan kokoinen, mutta mahduin sinne sähköpyörätuolillani. Vastaanotosta pyytämällä saa kuulemma suihkutuolin, mistä olisi hyvä saapuvia asiakkaita informoida. Huoneessa mahtui hyvin kääntymään ikkunan edessä, mutta pöydän ja sängyn päätyjen välinen väli oli tiukka ja pöydän ääreen päästääkseen piti vähän taiteilla. Sängyt olivat erilliset (eivät sähköisesti säädettäviä) ja kiinteiden yöpöytien vuoksi niitä ei voinut helposti siirrellä. Esteettömistä huoneista on näkymä etupihalle ja parkkipaikalle eli niitä ei ole saatavilla merinäköalalla. Alla olevalla videolla esittelen huoneemme.

Kylpylärakennuksessa sijaitsevassa ravintola Bistrossa nautimme illallisen. Tuona iltana henkilökuntaa taisi olla normaalia vähemmän ja he työskentelivät kovan paineen alla, mikä näkyi palvelussa, mutta ei onneksi ruuassa. Aamulla monipuolisella aamiaisella huippukohta oli vohvelirauta, jolla sai itse paistaa vohvelit. Ihan älyttömän hyvät ja vielä gluteenittomat!

Kylpylä SaniFaniin emme lopulta ehtineet, mutta kurkimme sinne isoista ikkunoista. Trooppiseen altaaseen (lämpötila +30 astetta) on allasnostin. Tuosta altaasta lähtee myös virtaava joki ja se on isoin allas. SaniFanissa on myös yksityinen esteetön saunatila, jonka voi saada maksutta käyttöön erillisvarauksella esimerkiksi tilanteisiin, joissa avustava henkilö on eri sukupuolta. Hotellin yhteydessä on myös paljon muita aktiviteetteja, joihin emme kuitenkaan lyhyen oleskelumme aikana ehtineet tutustua. Kaiken kaikkiaan hotelli oli hyvä valinta.

Esteettömästi hiekkasärkillä

Kalajoen hiekkasärkät ovat upeat! Keskellä hiekkaa kulkee puinen lankkupolku, joka lähti Santa’s Resort & Spa Sani hotellimme takaa ja jatkui reilun kahden kilometrin verran dyynien pohjoispäätyyn saakka. Siellä reitti jatkuu soraistettuna pengerpolkuna Vihaslahden tulipaikalle ja lintutornille asti. Huikeissa maisemissa voisi siis kulkea myös pyörätuolilla yli neljä kilometriä suuntaansa.

Heti Kalajoelle saavuttuamme lähdimme kulkemaan lankkupolkua sen alkupisteestä. Se oli hyvin sähköpyörätuolilla kuljettavissa, mutta lankut tärisyttivät sen verran, että ihan koko reittiä en kerralla pystyisi ainakaan eestaas kulkemaan. Lankkupolkua ei ehkä myöskään alunperin ole suunniteltu esteettömyysnäkökulmasta, sillä se on sen verran kapea, että ohitustilanteet olivat hankalia, eivätkä esimerkiksi lastenvaunut mahtuneet ohitseni. Onneksi vastaan tuli vain sellaisia ohittajia, jotka pystyivät poikkeamaan hiekan puolella. Mahduin kuitenkin kääntymään polulla. Lankkupolulta haarautuu aina välillä osuuksia kohti rantaa ja toiseen suuntaan ylös tielle. Tielle menevissä pätkissä oli välillä portaita, joten joka välistä ei päässyt esimerkiksi ylhäällä oleviin ravintoloihin. Virkistävät drinkit löysimme lopulta Lokkilinnasta, jonne jouduimme vähän kierrellä. Aurinkoterassille johtava ramppi oli erittäin jyrkkä, mutta onnistuimme. Rantaa kohti lankkupolku ei jatku veteen saakka ja jäin myös kaipaamaan leveämpää auringonotto- ja oleskelualuetta rannan läheisyyteen. Lankkupolkua jatkamalla sellaisen saisi helposti toteutettua. Ilta-auringossa dyynit näyttivät kultaisemmilta kuin päivällä ja se hetki tallentui ehdottomasti mielessäni tämän kesän parhaimpien hetkien kansioon.

Seuraavana päivänä ajoimme autolla dyynien pohjoispäätyyn ja kävimme katselemassa miltä dyynit näyttävät sieltä päin ja toisaalta millaista on kulkea sorapolkua Vihaslahteen päin. Kaunista! Ihanaa niittymaisemaa ja jossain siellä aina välillä myös lampaita. Ihan Vihaslahdelle emme ehtineet, emmekä olleet varautuneet riittävästi hyttysystäviin, mutta ainakin puoleen väliin reitti oli helppokulkuista. Tien pinta oli kovaa hiekkaa ja paikoin lankkupolkua, mäkiä ei ollut ja sähköpyörätuolilla oli helppo kulkea. Yhden sillan ehdimme reitin varrella nähdä ja se oli jyrkkyydeltään sähköpyörätuolille helppo.

Kalajoelle kannatti todellakin mennä. Hyödynsimme dyyneillä kulkiessamme Visit Kalajoen sivuilla olevaa karttaa sekä Metsähallituksen esitettä, mutta jäin kaipaamaan karttaa, joka olisi kertonut esteettömyydestä ja esimerkiksi siitä, mistä kohdista lankkupolulta voi poistua tielle esteettömästi. Myös esimerkiksi ravintoloiden esteettömyydestä tai mahdollisten esteettömien vessojen sijainnista oli mahdoton löytää tietoa, vaikka sitä dyyneillä seikkaillessa olisi kaivannut. Kalajoella on potentiaalia olla ainutlaatuinen esteetön kohde Suomessa, mutta vähän vielä tarvitaan tekoja. Huom! Vierailuni jälkeen Visit Kalajoki on koonnut sivuilleen tietoa Kalajoen esteettömistä mahdollisuuksista ja nyt tietoa on paljon helpompi löytää – mahtavaa! Käy tutustumassa Visit Kalajoen sivuilla.