Esteetön Korkeasaari ja matka vesibussilla

Kaupallinen yhteistyö:
Kestävää nostetta matkailuyrityksiin: Etelä-Suomi -hanke

Elokuinen maanantai-iltapäivä, aurinko, hetki kaupunkia mereltä päin ja sitten Korkeasaari minulla sähköpyörätuolilla liikkuen ja seuralaisillani kävellen. Edellisestä Korkeasaaren vierailustani oli kulunut useampi vuosi, vaikka en oikein tiedä miksi. Ehkä mielessäni on ollut ajatus Korkeasaaresta ennen kaikkea lapsiperheiden kohteena. Nytkin kutsuin mukaani ystävieni lapsen. Se oli kyllä loistava idea, sillä hän oli erinomaista seuraa ja kaikkiaan kolmen hengen seurueemme pystyi tutkimaan saarta tokaluokkalaisen, kaksikymppisen ja kohta nelikymppisen silmin. Totesimme kuitenkin, että mennäkseen Korkeasaareen ei tarvitse olla lapsi tai lasta. Eikä niin kuuma ja aurinkoinen kesäpäivä kuin meille sattui, vaikka minun makuuni sää oli kieltämättä täydellinen. Korkeasaari on kuitenkin auki ympäri vuoden jokaisena päivänä ja ihan hirveästi alkoi houkuttaa nähdä saari joskus syksyllä tai talvella (omassa tapauksessani hyvin aurattujen teiden aikakaudella), jolloin eläimetkin ovat usein aktiivisempia kuin kesällä. Toisaalta toukokuulta syyskuulle Korkeasaareen pääsee Helsingin Kauppatorilta laivalla eli vesibussilla, kaiken lisäksi pääasiassa JT-Linen ihanan siipirataslaiva Vispilän kyydissä, ja se tuo Korkeasaaren käynnille kyllä vielä ihan oman erityislisänsä. Tällaisena Korkeasaari näyttäytyi meille.

Korkeasaareen JT-Linen siipirataslaiva Vispilällä

Helsingin Kauppatorilla jännitti vähän, sillä samalle päivälle ennakoitu voimakas myrsky näyttäytyi kovana tuulena ja aallokkona. JT-Linen perinteikäs siipirataslaiva Vispilä lähestyi laituria kuitenkin tasaisen näköisesti. Korkeasaaren lähtölaituri on Kauppatorilla hyvin tunnistettavissa. Itse laituri on leveä ja esteetön, mutta sitä ympäröivät mukulakivet, joita ei voi täysin välttää. Olin lukenut etukäteen JT-Linen sivuilta esteettömyyskuvaukset ja tiesin mitä odottaa. Sekä JT-Linen Korkeasaaren vesibussi että Korkeasaari ovat EU:n Vammaiskorttikohteita. Avustaja matkustaa laivassa maksutta ja pääsee Korkeasaareen maksutta, mikäli vammaiskortin haltijalla on vammaiskortissaan avustajan tarvetta kuvaava A-merkintä. Oman lipun laivaan ja samalla myös Korkeasaareen voi ostaa etukäteen JT-Linen verkkokaupasta. Avustajalle saa lipun Korkeasaaren lipunmyyntipisteestä. Laivassa avustaja ei tarvitse lippua.

Vispilän henkilökunta näki tuloni ja asetti laivaan menevää siltaa loiventamaan irtoluiskan. Kaareva silta ei ollut nyt erityisen jyrkkä ja olisin saattanut päästä siitä, mutta sen molempiin päihin jää pienet kynnykset ja veden korkeuden vaihtelut voivat tehdä siitä myös jyrkemmän. Irtoluiska helpotti siis lauttaan nousemista todella paljon. Korkeasaaren päässä tehtiin samoin ja siirtymät olivat sähköpyörätuolilleni helppoja. Vispilä oli sisätiloiltaan ihanan tilava ja pöytien ääreen pääsi myös pyörätuolilla. Osa pöydistä on kiinteitä, mutta niiden päädyissä on tyhjää tilaa pyörätuolille. Keskellä olleen pitkän irtopöydän ääreen pääsi joka puolelle pöytää. Siipirataslaivassa on ihan oma tunnelmansa ja peräosan vettä pärskivää siipiratasta voisi vain tuijottaa lumoutuneena. Aluksessa on kahvio, jonka tiskin ääreen pääsi hyvin myös pyörätuolilla. Toinen kahdesta wc:stä on tilavampi ja wc-istuimen ympärillä on tukikaiteet. Wc on melko ahdas, mutta tarvittaessa olisin mahtunut. Matka kesti noin 20 minuuttia ja tarjosi ihania näkymiä, mutta paljon pidempäänkin olisin viihtynyt. Vispilä kulki kovassa tuulessakin hyvin tasaisesti ja keinahteli vain pienesti.

Vispilä kulkee elokuun loppuun asti päivittäin Kauppatorilta Korkeasaareen aina tasatunnein klo 10.00-19.00 ja Korkeasaaresta Kauppatorille aina puolelta 10.30-19.30 ja ekstrana vielä klo 20.15. Syyskuussa Korkeasaareen pääsee lautalla viikonloppuisin (la-su) pienemmällä Hymy-aluksella, joka on myös esteetön apuvälineiden käyttäjille (myös sähköpyörätuolilla liikkuville). Syyskuussa Korkeasaaressa järjestettävän Kissojen yö-tapahtuman aikaan lauantaina 2.9. ja 9.9. liikenteessä on myös Vispilä. Syyskuussa aikataulut ovat vähän erilaiset kuin kesällä ja muutenkin kaikki reaaliaikaiset aikataulut kannattaa tarkistaa JT-Linen sivuilta. JT-Line on edelläkävijä paitsi esteettömien ratkaisujen, myös vähäpäästöisempien ratkaisujen etsijänä. He tankkaavat Korkeasaaren reitillä liikennöiviin aluksiin vain Nesteen uusiutuvaa MY polttoöljyä, jolla hiilijalanjälki pienenee peräti 90 % fossiilisiin polttoaineisiin verrattuna. Korkeasaareen on tosi kiva saapua mereltä päin!

Lue myös: Esteettömyyskuvaus JT-Linen sivulla

Saapuminen Korkeasaareen ja Korkeasaaressa liikkuminen

Vesibussi on siis mielestäni paras tapa saapua Korkeasaareen. Laiva saapuu Korkeasaaressa ihan ytimeen, kissalaakson lähelle. Toinen tapa tulla Korkeasaareen ja ainoa tapa lokakuulta huhtikuulle on saapua Mustikkamaan sillan kautta. Sillan alkupäässä Mustikkamaan puolella on lipunmyynnin vieressä kolme liikkumisesteisen pysäköintiluvan haltijoille tarkoitettua pysäköintipaikkaa ja esimerkiksi liikuntarajoitteisia asiakkaita tuovat taksit tai yksityisautot voivat ajaa lipunmyynnin lähelle, johon on sallittu vain huoltoajo. Mustikkamaan kautta tuleva voi ostaa liput etukäteen Korkeasaaren verkkokaupasta tai paikan päältä lipunmyyntipisteestä. Kuten edellä jo mainitsin, avustaja pääsee Korkeasaareen maksutta, mikäli avustajaa tarvitsevalla on EU:n vammaiskortti ja kortissa avustajan tarvetta kuvaava A-merkintä. Kruunusiltojen työmaa on Korkeasaaren laidalla ja siksi käytössä on väliaikainen katettu kävelysilta, joka on Mustikkamaan sillan jatke ja ylittää työmaan. Testasimme tätäkin reittiä ja se oli hyvin sähköpyörätuolilla kuljettavissa. Vuonna 2027 Korkeasaareen avataan raitiotieyhteys Helsingin keskustasta ja pääsisäänkäynti siirtyy Korkeasaaren puolelle. Tällä hetkellä Mustikkamaalle lipunmyynnin viereen pääsee HSL:n esteettömällä bussilla numero 16. Kalasataman metroasemaltakaan ei ole pitkä kävelymatka Mustikkamaan sillalle. Lisätietoa saapumisvaihtoehdoista Korkeasaaren sivuilla.

Lauttasatamasta tai Mustikkamaan lipunmyynnistä kannattaa napata mukaan kartta tai ladata se puhelimelle Korkeasaaren sivuilta. Kartan avulla mekin valitsimme reittejä ja pidimme huolen, että näimme aluetta mahdollisimman laajasti. Karttaan on myös merkitty esimerkiksi wc-tilojen, piknikalueiden ja ravintoloiden sijainnit. Kaikkien wc-tilojen yhteydessä on myös esteetön wc. Jos kiertää Korkeasaaren karttaan merkittyä reittisuositusta pitkin, matkaa kierrokselle kertyy noin 2,5 kilometriä. Me riemuissamme poukkoilimme vähän sinne tänne, joten kuljettavaa tuli enemmän. Korkeasaari on korkeuserojensa vuoksi maastoltaan hankala. Paikoin on jyrkkiäkin mäkiä, erityisesti saaren keskiosassa. Tämä kannattaa etukäteen huomioida apuvälinevalinnoissa ja avustajan mukaan tuloa pohdittaessa. Takavetoisella sähköpyörätuolillani Korkeasaaressa oli mielestäni helppo liikkua, sillä tiet ovat suureksi osaksi asfaltoituja tai kovaa hiekkaa. Levähdyspaikkoja ja penkkejä saarella on tasaisesti ja Korkeasaareen kannattaakin varata riittävästi aikaa ihan aina, mutta etenkin silloin, jos liikkuminen on työlästä.

Korkeasaaren kohokohdat

Kohokohtia ei voi koskaan etukäteen ennustaa, sillä eläimet sen lopulta päättävät. Uutta itselleni oli se, että pääsimme muutamien eläinten kanssa vuorovaikutukseen. Tai no, ainakin kosketuksiin. Ötökkäpisteellä Amazonia-talon edessä sai nimittäin pitää kädessä Madagaskarinsihisevätorakkaa. Ötökkäpiste on kesäaikaan avoinna tunnin kerran päivässä. Ajatus ei aluksi tuntunut houkuttelevalta, mutta kun nuorin meistä näytti esimerkkiä ja eläinten hoitaja ohjeisti, että torakka ei purisi tai hypähtelisi, päätin olla rohkea. Pienet liikkuvat jalat kutittelivat käsivarrella, mutta toivon, että tämä jäi hetkeen viimeiseksi lähikontaktiksi ihan kaikkien torakoiden kanssa. Vuorovaikutusta syntyi torakoita enemmän vuohipihan vuohien kanssa. Vuohipiha on kesäkaudella tunnin päivässä auki siten, että aitaukseen pääsee vuohia rapsuttelemaan, jos ne niin haluavat. Kesyt afrikanpikkuvuohet Iiris, Irmeli, Ilona, Jore, Kerttu, Kirsikka, Lulu ja Lyyti hakeutuvat mielellään ihmisen lähelle, jos sillä päällä ovat. Aitaukseen päästettiin kerrallaan vain pieni määrä ihmisiä ja hoitajat olivat koko ajan läsnä vahtimassa, että eläimiä ei jahdata, niiden sarviin ei kosketa ja puun runkoja, joiden taakse vuohet voivat vetäytyä, ei ylitetä. Osa vuohista pysyttelikin kauempana, mutta muun muassa sosiaalinen Jore tuli välillä moikkaamaan. Minä yritin pysyä paikallani, sillä sähköpyörätuoli herätti vuohissa selkeästi vähän hämmennystä. Aitaukseen pääsi hyvin myös apuvälineillä. Poistumisportilla oli kynnys, joten palasimme menoreitin kautta ja koukkasimme siitä poistumisportin luona olevalle vesipisteelle pesemään kädet.

Monta kohokohtaa löytyi tällä kertaa Amazonia & Africasia -taloista. Keisaritamariini, kultatamariini, valkopääsaki ja pikkumarmosetti ovat aina olleet suosikkejani. Nyt listan kärkisijoille kohosivat myös pienet ja vilkkaat gundit, jotka ovat tulleet Korkeasaareen edellisen vierailuni jälkeen. Mangusteja on kuitenkin vaikea päihittää. Satuimme paikalle niiden ruoka-aikaan ja käynnissä oli melkoinen kuhina kuin kasassa viihtyvät pikkuiset metsästivät heille heitettyjä herkkuja. Amazonia-talossa on helppo liikkua pyörätuolilla, mutta Africasia-talossa on jyrkempiä nousuja ja kapeita kohtia. Siellä saa olla tarkkana myös vapaana kulkevien lintujen takia, sillä ne saattavat olla kulkuväylillä tepastelemassa. Molemmissa taloissa pääsin kuitenkin liikkumaan sähköpyörätuolilla.

Amurintiikeri Tamurilla oli juuri ruokahetki, kun saavuimme kissalaaksoon. Puoliso Sibiri asuu vuoden ikäisten pentujen kanssa viereisessä tarhassa, eikä ollut näkyvillä. Aikuiset tiikerit elävät luonnossa yksin, mutta Tamur ja Sibiri ovat viihtyneet hyvin samassa tarhassa, silloin kun pentuja ei ole. Ruoka-aikaan heidät on pidetty silloinkin erillään. Opin sen kuuntelemalla Korkeasaaren sivuilla olevia ääniopastuksia, jotka ovat tosi hyvä ilmainen lisä Korkeasaari-päivään. Niitä voi kuunnella paikan päällä, oppia asioita jo etukäteen tai muistella jälkeenpäin mitä tulikaan nähtyä. Aasianleijonille päivä oli liian lämmin temmellykseen, joten ne nukkuivat tyytyväisinä vierekkäin. Korkeasaaressa asuu tällä hetkellä kolme naarasleijonaa. Seurueemme nuorin ja lyhyin ehdotti, että erityisesti aitausten ulkopuolella olevia pensaita ja kasvillisuutta voisi karsia, sillä nyt ne peittävät monin paikoin näkyvyyttä. Pyörätuolissa matalalla istuvana ymmärsin täysin mitä hän tarkoitti. Berberiapinat olivat ensin sisätiloissa, mutta tulivat onneksi näytille myös ulos, sillä esteettömin tapa katsella apinoita on apinatalon alatasanteelta. Korkeasaaren berberiapinat ovat lähtöisin hollantilaisesta kädellisten pelatuskeskuksesta ja osa apinoista on on ollut laittoimina lemmikkeinä. Osa apinoista taas on syntynyt Korkeasaaressa. Berberiapinoiden ääniopastus on tosi mielenkiintoinen!

Vierailumme jälkeen Korkeasaari julkaisi ilouutisen, että manuleille on syntynyt ensimmäinen jälkeläinen! Pentu on nyt kahden kuukauden ikäinen ja alkaa hiljalleen liikkua myös ulkona. Tämän vuoden Kissojen Yössä Korkeasaari kerää varoja luonnonvaraisten manulien suojeluun. Lisätietoja voi lukea ja manulipennun suloisia kuvia katsella Korkeasaaren tiedotteessa.

Herkullinen tauko ravintola Karhussa

Muistan jo lapsuudesta, että tauko pidettiin aina Karhulinnan yhteydessä olevassa ravintolassa, joka nykyään on nimeltään ravintola Karhu. Sisällä on valtava lasiseinä, josta näkee suoraan karhujen aitaukseen. Nyt karhut tosin eivät halunneet näyttäytyä. Ravintolaan pääsee esteettömästi, mutta ovet eivät avaudu automaattisesti. Me aikuiset nautimme hyvät juustoburgerit ja lapsi löysi lastenlistalta maistuvat lihapullat ja perunamuussin. Lastenannokset ovat kuulemma usein vähän liian pieniä ja aikuisten annokset taas liian isoja, mutta nyt oli täydellisen sopiva! Ravintola Karhun ulkoterassilla on paljon pöytiä näin kesäaikaan. Lapsuudesta muistan, että hyökkäävät linnut aina pelottivat, mutta nyt terassin yllä oli hyvä lintuverkko ja nautimmekin ruuan jälkeen ulkona hyvät jälkkäripehmikset. Kesän eka pehmis! Pehmiksen tuntuvat monin paikoin hävinneen, mutta eivät onneksi Korkeasaaresta. Pihalla oleva lasten kiipeilypaikka kiinnosti yhtä meistä kovasti ja testasimme sen oikein hyväksi. Myös pyörätuolilla pääsi kiipeilytelineiden luo lapsen kanssa. Karhulinnan wc:ssä oli muiden wc-tilojen tapaan esteetön wc.

Tarvitaanko eläintarhoja?

Värikkäitä myrkkysammakkoja, käärmeitä, pannukakkukilpikonnia ja vaikkapa äärimmäisen uhanalaisia turkoosipikkugekkoja katsellessani ihmettelin jälleen kuinka ihmeellinen luonto ja eläinlajisto tässä maailmassa on. Todella moni Korkeasaaren eläin on luonnossa uhanalainen ja osa lajeista olisi kuollut sukupuuttoon ilman eläintarhojen suojelutyötä. Eläintarhoissa ylläpidetäänkin uhanalaisten ja harvinaistuvien lajien geneettistä monimuotoisuutta kansainvälisen yhteistyön avulla. Suoraan luonnosta eläimiä tulee Korkeasaaren kaltaisiin vastuullisiin eläintarhoihin aniharvoin, vaan eläimiä syntyy eläintarhoissa ja niitä siirretään vastuullisista eläintarhoista toisiin tarkasti suunnitellen nimenomaan geneettisen monimuotoisuuden kannalta. Osa Korkeasaaren eläimistä on entisiä laittoman kaupan uhreja, jotka on takavarikoitu Tullin tai Poliisin toimesta ja sijoitettu Korkeasaareen, kun niitä ei ole voitu palauttaa alkuperäiseen luontokotiinsa. Elinvoimainen tarhakanta mahdollistaa kuitenkin eläinten palautuksen luontoon sellaisille alueille, joilta laji on kokonaan hävinnyt tai vaarassa hävitä. Eläintarhojen tehtävistä voi lukea Korkeasaaren sivuilta.

Meillä oli tosi kiva päivä Korkeasaaressa. Suurin kävijämäärä Korkeasaaressa on heinäkuussa ja jos haluaa valita rauhallisemman ajankohdan, kannattaa saarella vierailla esimerkiksi arkipäivänä nyt elokuussa. Meidän vierailun aikaan elokuisena maanantai-iltapäivänä oli mukavan väljää, vaikka vietettiikin vielä koulujen viimeisiä kesälomapäiviä.

Lue myös: Korkeasaaren esteettömyystiedot

Tämä vierailu oli osa yhteistyötäni Kestävää nostetta matkailuyrityksiin: Etelä-Suomi hankkeen kanssa. Testaan syksyn aikana pääkaupunkiseudulla ja Turussa kohteita ja palveluita, jotka ovat kehittäneet esteettömyyttään ja kerron niistä teille. Kestävää nostetta matkailuyrityksiin: Etelä-Suomi -hankkeella tuetaan matkailualan pk-yritysten toipumista ja kilpailukykyä ja hanke saa rahoituksensa Uudenmaan liiton ja Varsinais-Suomen liiton kautta Euroopan aluekehitysrahastosta osana covid-19 -pandemian johdosta toteuttamia toimia vuosina 2021-2023.