Valikko
pääkaupunkiseutu

Esteetön Länsimetro – Evenion opastettu kierros uusilla asemilla

Sanna ja muita Kivenlahden metroasemalla katsomassa puisia veistoksia. Taustalla metro ja katosta roikkuvat valaisimet.

Kaupallinen yhteistyö:
Kestävää nostetta matkailuyrityksiin: Etelä-Suomi -hanke

Rakastan Espoossa kulkevaa Länsimetroa. Lähin metroasema on reilun kuuden kilometrin päässä kotoani, mutta hyödynnän metroa silti usein menemällä asemalle autolla tai kesäaikaan monesti kulkemalla asemalle sähköpyörätuolillani lähes kotioveltani alkavan metsän kautta. Aina välillä mietin, kuinka hienoa on, että Suomen toiseksi suurimmassa kaupungissa voi tehdä niin. Metro on minulle kaikista itsenäisin julkisen liikenteen kulkumuodoista. Espoon Länsimetron uudet asemat ovat avaria, upeita ja täysin esteettömiä. Tilavissa hisseissä on esimerkiksi liiketunnistimet ja painikkeet painautuvat automaattisesti, kun niiden lähelle menee, mikä helpottaa kulkemistani paljon. Painikkeet ovat tosin matalammalla kuin vanhemmilla metroasemilla ja saan ne myös tarvittaessa itse painettua. Länsimetron asemat ovat kuitenkin myös todella paljon enemmän kuin helppoja paikkoja liikkua. Osallistuttuani Evenio Oy:n järjestämälle opastetulle Metron taidetta ja tekniikkaa -kierrokselle olen katsonut asemia aivan uudella tavalla.

Sanna hymyilee kameralle metrossa sähköpyörätuolissaan istuen.

Kivenlahti, Länsimetron lännen päätepiste

Evenion Petra odottaa Kivenlahden metroaseman edustalla. Se on Länsimetron pääteasema lännessä, mutta meille puolentoista tunnin mittaisen kierroksemme alkupiste. Länsimetron osuudella on kaikkiaan 13 asemaa Lauttasaaresta Kivenlahteen. Tänään tutustumme niistä viiteen uusimpaan, jotka avautuivat joulukuussa 2022. Lauantai-iltapäivän kierrokselle osallistuu oppaamme Petran lisäksi kaikkiaan kuusi henkilöä. Ryhmään olisi kyllä mahtunut enemmänkin, mutta pienryhmä tuntuu kivalta. Käymme ensin läpi käytännön asiat ennen kuin sukellamme metron maailmaan. Maailman ensimmäinen metro avattiin Lontooseen jo vuonna 1863. Se saavutti suuren suosion, joten muut maat halusivat omansa. Helsingin metro, maailman pohjoisin metro, avattiin vuonna 1982. Länsimetrosta se sai jatkeen vuonna 2017, kun Länsimetron ensimmäinen osuus avattiin.

Siirrymme alas Kivenlahden metrolaiturille. Se on upea! Asemalle on kokonaisuutena haettu viileää raikkautta, mutta laiturilla lämpöä tuovat katosta eri tasoissa roikkuvat upeat valaisimet. Ne luovat tunteen tyylikkäästä valomerestä ja ihastun Kivenlahden asemaan välittömästi. Laiturialueella meitä odottavat myös Ylis ja Alis, Kalle Mustosen jotenkin kovin inhimillisen oloiset ”Kulkijat”. Veistoksia tekee mieli koskettaa ja niin on täysin luvallista tehdäkin. Niiden eläväisestä pinnasta voi tunnistaa eri työkalujen jälkiä. Petra kertoo tarkempia tietoja aseman taiteesta ja miksi juuri tälle asemalle on tehty kyseisiä valintoja. Hetken laiturialuetta ihasteltuamme on aika siirtyä metroon. Polkupyörän kuvalla varustetuissa vaunuissa on enemmän tilaa, joten valitsemme sellaisen. Metroon sähköpyörätuolini nousee helposti ja sisäänkäynti on kaikkiin vaunuihin samanlainen. Laiturin ja vaunun väliin jää kyllä pieni tasoero useimmilla asemilla ja esimerkiksi Matinkylän asemalla, jonne emme tällä kierroksella mene, jää myös rakoa hieman enemmän kuin muilla asemilla, mikä voi olla haaste osalle etenkin pienipyöräisistä apuvälineistä. Matka seuraavalle asemalle kestää 2 minuuttia ja Petra ehtii kertoa matkan aikana muutamia faktoja metron tekniikkaan liittyen.

Sanna, toinen sähköpyörätuolin käyttäjä ja opas Petra kulkemassa kohti puisia veistoksia. Vasemmalla metro. Katosta roikkuu runsaasti valaisimia.
Opas ja ryhmäläisiä metrovaunussa. Metro on lähdössä ja ovi on vielä auki.

Espoonlahdesta Soukkaan

Jäämme pois Espoonlahden asemalla. Se on taas ihan omanlaisensa. Espoonlahden asema sijaitsee Kauppakeskus Lippulaivan yhteydessä ja asemalta on suora yhteys hisseillä kauppakeskukseen. Pidän Lippulaivasta, mutta tällä kertaa emme mene sinne. Petra esittelee meille taas laiturialueen yksityiskohtia, joihin en taatusti olisi muuten tullut kiinnittäneeksi huomiota. Espoonlahden asemaan on haettu vaikutteita läheisen uimahallin väri- ja valomaailmasta. Sen sanotaan väreilevän. Laiturialueen kattoon ilmestyykin aika ajoin Hans Rosenströmin suunnitteleman valoteoksen muuttuvaa liikettä, ikään kuin aaltoja. Emme kuule nyt teokseen liittyvää äänimaailmaa, joka välillä tulee esiin katon kaiuttimista. Espoonlahden asemalle on haluttu luoda rauhoittava tunnelma. Tämä ei tee minuun niin suurta vaikutusta kuin Kivenlahti, mutta kokonaisuutena tuntuu jo nyt upealta, kuinka hienoja nämä Länsimetron asemat ovat. Siirrymme taas metroon ja matkustamme kaksi minuuttia Soukkaan.

Metrosta ulos tullessa Soukan aseman laituri näyttää ensin hieman Kivenlahdelta. Täälläkin katossa on valoja, mutta ei niin näyttäviä kuin Kivenlahdessa. Soukan asema on tilataiteeltaan eniten kokonaisuus ja siksi aivan erityisesti täällä tuntuu hyvältä olla osaavan oppaan vetämässä ryhmässä. Siirrymme laiturilta hissillä ylös ja ulos asemalta. Väleissä Petra pysäyttää meidät kiinnittämään huomiomme yksityiskohtiin ja katsomaan kuinka eri sfäärit ja tähdistöt kulkevat läpi aseman. Ulkona saavumme keskelle Soukan lähiötä. Tyylikäs metroasema istuu sinne kuitenkin hyvin ja kokoonnumme sisäänkäynnin läheisyydessä olevan vesialtaan eteen kuulemaan hetkeksi mielenkiintoisia tarinoita Soukasta ja katsomaan asemaa ulkoapäin. Haukkaamme hetken happea ja nautimme syyskuun auringosta siirtymällä ulkokautta metron toiselle sisäänkäynnille. Huonolla säällä tämä ulkoiluosuus voidaan tarvittaessa jättää kierrokselta pois. Asemalla jatkamme vielä avaruudellisten yksityiskohtien katsomista, koskettelemme seinää ja katsomme miten väri elää sen pinnassa. Tätäkään en ilman kierrosta olisi koskaan tullut tehneeksi. Useimmilla vierailemillani metroasemilla Suomessa ja maailmalla ei todellakaan tee mieli koskea yhtään mihinkään, mutta nämä Länsimetron uudet asemat ovat siistejä ja viihtyisiä. Metro saapuu jälleen ja siirrymme kahdessa minuutissa Kaitaalle.

Kierroksen osallistujat kuuntelevat opastusta kuparin värisen seinän edessä. Taustalla näkyy metro.
Soukan metroasema ulkoapäin. Etualalla vesiallas, taustalla kerrostaloja.
Kierroksen osallistujat kulkevat ulkona.
Sanna koskettaa kuparin väristä seinää, josta heijastuu valoja.

Kaitaa ja Finnoo

Kaitaan asemalaituri on taas erilainen. Täällä teemana on juurtuminen ja Kaitaan alueelle tyypilliset vehreät korttelipihat. Laiturialueen seinässä kulkevan graafisen puun oksia muistuttavan teoksen on tehnyt Antti Tanttu. Mäntymetsäksi en olisi sitä osannut heti nimetä, mutta tämäkin asema herää ihan eri tavalla eloon Petran kertoessa siitä enemmän. Kaitaalla emme ole kovin kauaa, vaan nousemme vielä viimeisen kerran yhtenä porukkana metroon, joka vie meidät taas kahdessa minuutissa Finnoon asemalle.

Kierroksen osallistujat katsomassa Kaitaan aseman seinällä olevia puun juuren näköisiä violetteja graafisia teoksia.
Kierroksen osallistujat katsomassa Kaitaan aseman seinällä olevia puun juuren näköisiä violetteja graafisia teoksia.
Sanna odottaa metron tuloa Kaitaan asemalla.

Finnoo on kierroksen asemista minulle kaikista tutuin, mutta löydän silti sieltä paljon kaikkea mitä en ole ennen havainnut. Asemalaiturilla on Kaitaan tavoin graafista kuviointia, jossa näkyy luonnon ja meren läheisyys. Teos on nimeltään Haavekuvia ja sen on suunnitellut Leena Nio. Nousemme laiturilta aseman välitasolle ja tutustumme Suomen pisimpiin liukuportaisiin, jotka nousevat vaikuttavan näköisinä ylös Meritien sisäänkäynnillä. Vieressä kulkee kaksi avaraa hissiä. Niistä toisessa on tosin nyt jotain vikaa ja matkamme ylös hidastuu, kun emme saa molempia hissejä käyttöömme. Päätämme kierroksemme ulos, jossa katselemme yläpuolellamme olevaa aitaan päättyvää sisäänkäyntiä. Finnoon alue on vasta kehittymässä ja joskus tähänkin tulee ostoskeskus, jota varten ylhäällä oleva, nyt suljettu sisäänkäynti on jo suunniteltu. Kiitämme Petraa ja jatkamme lopulta kaikki omaa matkaamme metrolla, jota nyt katsomme ihan uudella tavalla ja itse ainakin entistä enemmän arvostaen.

Kierroksen osallistujat katsomassa Finnoon aseman graafisia luontoa ja merta kuvaavia teoksia.
Sanna hissin edessä Finnoon asemalla. Osa ryhmästä hississä.
Kierroksen osallistujat Finnoon aseman ulkopuolella. Ylhäällä näkyy sisäänkäynti, joka ei ole käytössä.

Evenio Oy järjestää opastettuja retkiä metroasemille pääsääntöisesti tilauksesta. Kannattaa siis koota oma porukka kasaan ja lähteä kokemaan uudenlainen elämys. Evenion tarjonnasta löytyy myös monipuolinen valikoima muita retkiä pääkaupunkiseudulla ja osan niistä voi toteuttaa myös esteettömästi. Minä olin elokuussa Evenion ja JT-Linen yhdessä toteuttamalla esteettömällä brunssiristeilyllä Vallisaareessa. Evenio Oy:n Petra on hyvin asiantunteva´ja lämpimästi kohtaava opas, joka osaa ja haluaa ottaa huomioon myös yksilölliset erityistarpeet.

Lue lisää: Evenio Oy:n nettisivut

Tämä vierailu oli osa yhteistyötäni Kestävää nostetta matkailuyrityksiin: Etelä-Suomi hankkeen kanssa. Testaan syksyn aikana pääkaupunkiseudulla ja Turussa kohteita ja palveluita, jotka ovat kehittäneet esteettömyyttään ja kerron niistä teille. Kestävää nostetta matkailuyrityksiin: Etelä-Suomi -hankkeella tuetaan matkailualan pk-yritysten toipumista ja kilpailukykyä ja hanke saa rahoituksensa Uudenmaan liiton ja Varsinais-Suomen liiton kautta Euroopan aluekehitysrahastosta osana covid-19 -pandemian johdosta toteuttamia toimia vuosina 2021-2023.

Lisää esteettömiä elämyksiä Espoossa

Kiehtova ja esteetön EMMA – Espoon modernin taiteen museo
Luontokeskus Haltia
Wine in the Woods – viininmaistelua metsässä esteettömästi
About Author

Maailman mahdollisuudet näkevä esteettömän matkailun asiantuntija ja matkabloggaaja, Palmuaseman kirjoittaja ja esteettömän matkailun kouluttaja.

1 Comment

  • Nuo uudet metroasemat ovat kyllä todella tyylikkäitä. Ihan kaikkia en vielä ole itse nähnyt, mutta ovat oikeastaan nähtävyyksiä jo itsessään. Suuri ero noihin vanhoihin metroasemiin, ja omasta mielestäni on todella hienoa, että näihin on panostettu.

    Reply

Leave a Reply

%d bloggaajaa tykkää tästä: