Esteettömät päiväretket Fuengirolasta: Mijas Pueblo ja Marbella

*Artikkeli on osa kaupallista vuosikumppanuuttani
Espanjan Matkailutoimiston Helsingin toimiston (Tourspain) kanssa.

Yksi Espanjan Fuengirolan hyvistä puolista on se, että sieltä on hyvä tehdä retkiä myös alueen muihin kaupunkeihin. Kevään viiden Fuengirola-viikkoni aikana kävin Málagassa, Nerjassa, Benalmádenassa, Mijas Pueblossa ja Marbellassa. Mijas Pueblo on monen Fuengirolassa vierailevan käyntilistalla läheisen sijaintinsa vuoksi. Marbellalla taas riittäisi tarjottavaa pidempäänkin lomaan. Minä vietin yhden illan Mijas Pueblossa ja yhden päivän Marbellassa.

Mijas Pueblo

Mijas Pueblo on vanha valkoinen vuoristokylä yli 400 metriä meren pinnan yläpuolella, noin 8 kilometrin päässä Fuengirolasta. Valkoiset talot edustavat perinteistä andalusialaista arkkitehtuuria ja vaikka niitä tulevatkin ihastelemaan lisäksesi monet muutkin turistit, on kylässä silti aistittavissa ihanaa vanhaa tunnelmaa.

Me lähdimme avustajani Julian kanssa Mijas Puebloon Fuengirolan kodistamme iltapäivällä työpäiväni päätyttyä. Jos ei ole omaa autoa käytössä, ylös Mijas Puebloon pääsee bussilla M-122 sekä taksilla. Me päätimme mennessä valita taksin. Rampillisen taksin sai tilattua Pide Taxin sovelluksella ja se tuli kymmenessä minuutissa. Matka maksoi noin 16 euroa. Takaisin päin illalla päätimme kokeilla bussia. Bussit lähtevät keskeiseltä paikalta aivan Mijas Pueblon ytimestä ja suurin osa vierailumme aikana näkemistämme busseista oli esteettömiä. Kuski ei olisi jostain syystä halunnut ottaa meitä kyytiin lähes tyhjään bussiin ja huuteli, että meidän on mentävä päätepysäkille saakka. Sinne olimme menossakin, joten kyllä hän lopulta suostui automaattiluiskan painamaan. Bussissa olisi ollut myös lattiasta nouseva luiska, jos automaattiluiska ei olisi toiminut. Bussi maksoi kahdelta hengeltä 4,10 euroa. Lue lisää Palmuaseman artikkelista Juna, bussit ja taksit – Esteetön liikkuminen Espanjan aurinkorannikolla.

Olin ennakkoon ajatellut vanhan vuoristokylän olevan esteettömyydeltään hyvin vaikea, mutta yllätyin positiivisesti. Taksi jätti meidät taksiasemalle aivan Mijas Pueblon ytimeen. Kuljimme ensin noin 200 metriä näköalapaikalle, josta avautuu upeat näköalat merelle ja alas rannikolle. Ihan alas kaiteen viereen ei päässyt esteettömästi, mutta tarpeeksi hyvin näki kauempaakin. Näköalatasanteen vieressä on osittain kallioon kaiverrettu kappeli Ermita de la Virgen de la Peña. Kappeli on rakennettu 1500-luvulla ja se on omistettu Virgen de la Peñalle, joka on Mijasin suojeluspyhimys. Kappeliin johtaa luiska eli myös sisään pääsee kurkistamaan. Matkalla näköalapaikalle ohitimme turisti-infon, jossa olisi ollut myös esteetön wc. Mijas tunnetaan myös aasi-takseista. Ihan oikeista aaseista, jotka kuljettavat turisteja. Moni on onneksi nykyään sitä mieltä, että aasit kärsivät tästä, eivätkä tue toimintaa. Niin minäkin.

Mijas Pueblon pääaukiolle Plaza Virgen de la Peñalle pääsee helposti myös pyörätuolilla. Aukiolla sijaitsee ravintoloita ja kahviloita sekä yksi maailman pienimmistä suklaatehtaista: Mayan Monkey Mijas. Sieltä voi käydä ostamassa paikan päällä tehtyä suklaata tai ostaa workshopin ja tehdä suklaata itse! Paikka kannattaa panna mieleen myös siksi, että siellä on esteetön wc. Aukiolta pääsee hissillä ylemmäs kylään, jossa kapeilla kujilla on lisää tunnelmallisia ravintoloita ja pieniä liikkeitä, joista monet olivat kyllä portaan päässä. Vaikka Mijas Pueblo onkin rakennettu rinteeseen, mäkiä kyllä pystyy välttelemään ja silti tunnelmoida riittävästi. Illalliselle päädyimme ravintolaan Peccati di Golaan, jonka ruokaa en kuitenkaan voi meidän kokemuksen perusteella suositella. Lähellä oli monia tosi kivan näköisiä paikkoja, jotka olivat kuitenkin täynnä tai avautuivat vasta kahdeksan jälkeen ja meillä oli seitsemältä jo kova nälkä. Me vietimme Mijas Pueblossa noin neljä tuntia ja siinä ehti saada hyvän yleiskuvan kylästä, mutta pidempäänkin voisi varmasti fiilistellä.

Marbella

Marbella pitää sisällään lumoavan kauniin vanhan kaupungin, pitkän Paseo Maritimo -rantabulevardin sekä vajaan kymmenen kilometrin päässä kaupungista sijaitsevan luksussatama Puerto Banúksen. Marbella on monien mielikuvissa kallis ökykaupunki ja rikkaiden leikkikenttä. En käynyt Puerto Banúksessa, mutta oletan vahvasti noiden mielikuvien liittyvän nimenomaan sinne. Marbellan vanha kaupunki on nimittäin hurmaavan tunnelmallinen, eikä ilman merkkivaatteita erottunut joukosta.

Selvittelin Fuengirolasta Marbellaan kulkevia busseja. Sain selville, että rannikkoa pitkin kulkeva ja kaikkialla pysähtyvä bussi M-220 on yleensä aina esteetön, mutta pikabussi L-60 vain etukäteen järjestelemällä. Matka 220:llä olisi ollut hidas, joten päätimme ottaa taksin ainakin mennessä ja katsoa fiilistä palatessa. Lähdimme liikkeelle yhdentoista aikaan aamupäivästä. Matkaa Fuengirolasta Marbellaan on noin 30 kilometriä ja taksimatka maksoi noin 47 euroa suuntaansa. Jäimme taksista Parque de la Alameda -puiston luona. Vanhan kaupungin ja rannan välissä oleva ihana kaupunkipuisto tarjoaa vehreän levähdyspaikan kesken kaupunkipäivän ja siitä oli helppo suunnata vanhaan kaupunkiin.

Ihastuimme Marbellan vanhaan kaupunkiin välittömästi. Valkoisia taloja ja kukkia kaikkialla. Marbella onkin melkoinen kaunotar. Paikoin kapeilla kaduilla pääsin hyvin liikkumaan myös sähköpyörätuolilla, vaikka paikoin olikin pieniä korkeuseroja ja epätasaisuuksia tiessä. Marbella on täynnä pieniä ihania putiikkeja, joista osaan pääsi esteettömästi. Marbellan pääaukio, Plaza de los Naranjos eli appelsiiniaukio, on viehättävä paikka täynnä ravintoloita. Me nautimme siellä vain raikkaat juomat. Lounaalle satuimme hieman vahingossa hieman kulman takana sijainneeseen El Boqueroniin, joka osoittautui yhdeksi koko reissun parhaista löydöistä. Ulkopöydät olivat täynnä, mutta sisään mahduimme, kun tarjoilija hieman siirsi pöytiä. Ovella on pieni kynnys, josta sähköpyörätuolini nousi. Esteetöntä vessaa ei ole. Jälkiruuaksi teki mieli espanjalaista herkkua, churroja. San Ginés suklaakahvila mainosti tarjoavansa kaupungin parhaat churrot, joten päätimme kokeilla. Emme katsoneet listaa, vaan pyysimme tarjoilijaa vaan tuomaan meille churroja. Hän kysyi riittääkö meille yksi annos ja ajattelimme (onneksi!), että eiköhän, koska paljoa emme tarvinneet. Meinasimme pyörtyä, kun hän kantoi eteemme aivan valtavan rullan, josta olisi riittänyt isommallekin seurueelle. Mutta hyvää oli! Haahuilimme vanhassa kaupungissa kelloon ja karttaan katsomatta sen aikaa kun hyvältä tuntui ennen kuin jatkoimme rantakadulle.

Rantakadulle laskeuduttuamme käännyimme oikealle ja kävelimme noin kaksi kilometriä pysähdellen välillä kauppoihin ja palmuja kuvailemaan. Kaikilla Costa del Solin kaupunkien rantakaduilla on oma tunnelmansa niin Marbellan Paseo Meritimo -rantakadullakin, jossa pitkät palmut tuovat mieleen vähän Yhdysvaltojen länsirannikon rannat. Paseo Maritimo oli täynnä myös houkuttelevia ravintoloita, jos emme olisi olleet aivan täynnä lounaasta ja churroista. Esteettömiä rantoja Marbellan alueella on kolme, joista lähimpänä keskustaa taitaa olla Playa de la Fontinella. Esteettömän vessan löysimme Plaza del Mar -ostoskeskuksesta, mutta muitakin aivan varmasti on. Rantakatua olisi voinut kulkea vaikka koko noin 8 kilometrin matkan Puerto Banúkseen saakka. Ehkä ensi kerralla! Takaisin lähtiessä aloimme olla niin väsyneitä, että bongasimme taksitolpalta esteettömän taksin ja päätimme taittaa matkan sillä. Marbella jäi meidän molempien mieleen tosi kivana kaupunkina ja hyvänä päiväretkikohteena.

Lisää luettavaa esteettömästä Espanjasta