Esteetön Saksa: Lorch Reinin laaksossa

Tämä juttusarja esittelee heinäkuussa 2021 toteutunutta esteetöntä roadtrippiä Saksassa. Ensimmäisessä osassa edettiin Travemündestä Bremeniin, jossa päätimme viettää vuorokauden alkuperäisestä suunnitelmastamme poiketen. Se oli hyvä päätös, sillä saimme yhden poutapäivän kaatosateen sijaan. Koko maata riepotellut myrsky ja sade löysivät kuitenkin Bremeninkin, joten oli aika jatkaa matkaa. Sophie kävi koronatestissä Bremenin kauppakeskuksen yhteydessä olleessa testipisteessä (koronatestit olivat kesällä 2021 vahva osa reissuamme, kun Sophie ei ollut ehtinyt saada vielä kahta rokotetta) ennen kuin suuntasimme auton kohti yhtä reissun kohokohtaa, Reinin laaksoa. Tässä juttusarjan toisessa osassa keskitytään matkaan Bremenistä Reinin laaksoon sekä tukikohtanamme pari päivää toimineeseen Lorch am Rheiniin (jota kutsun jatkossa vain Lorchiksi), joka valikoitui esimerkillisen hyvän esteettömän hotellin vuoksi.

Matka Bremenistä Lorchiin

Matkaa oli edessä 457 kilometriä ja tiesimme, että osa siitä taittuisi melkoisessa rankkasateessa. Alkumatka sujui kuivalla tiellä ja ilman ongelmia. Jonkin matkaa ajettuamme kohtasimme ensimmäisen kerran Staun, liikenneruuhkan, jossa liikenne pysähtyy lähes kokonaan. Olimme onneksi ennakkoon oppineet, että Stausta varoitetaan takana tulevia laittamalla hätävilkut päälle. Omat hätävilkut pidetään päällä niin kauan, kunnes takana oleva laittaa päälle omansa. Staussa laitimmaisia kaistoja ajavat siirtyvät myös aivan kaistan ulkoreunaan, jotta keskelle jää tilaa mahdollisille hätäajoneuvoille. Tämän opimme käytännössä muita matkimalla. Kovin pahoja pysähdyksiä emme onneksi kokeneet ja Stausta ja sen arvioidusta kestosta sai aina ennakkotietoa Google Mapsin kautta. Loputtomien rekkajonojen vieressä kaatosateessa kulkemiseenkin tottui nopeasti. Sophie oli huippukuski ja minä päivystin karttaa etsien nopeimpia ja turvallisimpia reittejä.

Alkuperäisessä suunnitelmassamme oli tarkoitus viettää tauko puolivälissä jossain aurinkoisessa, suloisessa ja pienessä kylässä, mutta lopulta paras valinta oli reitin varrella ollut McDonald’s Recklinghausenissa. McDonald’s on muutenkin matkoilla hyvä taukopaikkavalinta, koska sieltä löytyy aina esteetön wc. Loppumatkasta sade yltyi paikoin rankaksi ja tiellä oli paljon vettä, mutta onnistuimme livahtamaan suurimpien ruuhkien tieltä. Vasta seuraavana päivänä kuulimme, että olimme menneet hyvin läheltä kaupunkeja, joiden yli tulva pyyhkäisi kadottaen ja tappaen ihmisiä pian ohituksemme jälkeen. Reinin varrelle päästessämme sade alkoi hetkeksi tauota. Harmaassakin säässä aloin ympärilleni katsoessani sisäistää, kuinka upeaan paikkaan olimme saapumassa. Kuuden maissa saavuimme määränpäähämme Lorchiin.

Hotel Im Schulhaus

Reinin laakson esteettömiä mahdollisuuksia tutkiessani löysin melko pian hotellin Im Schulhaus ja koko suunnitelma alkoi kietoutua sen ympärille. Entisen koulun tiloihin vuonna 2013 rakennettu hotelli on persoonallinen, siisti, luonteikas ja kohtuuhintainen hyvän palvelun hotelli, joka kertoo esteettömyydestä kotisivuillaan esimerkillisen hyvin. Esteetön huone esitellään muiden huoneiden tavoin ja sivuilla on video, joka esittelee kulun parkkipaikalta esteettömään huoneeseen sekä huoneen kokonaisuudessaan. Esteettömän huoneen pystyy varata kotisivujen varausjärjestelmässä. Esteettömyydelle on lisäksi oma sivunsa. Jopa lähialueita esittelevien ravintoloiden esteettömyys oli sivuilla mainittu. Olin siis aivan myyty jo etukäteen ja vielä enemmän paikan päällä.

Esteettömiä huoneita on hotellissa vain yksi, mikä toki ei ole esimerkillistä. Huone sijaitsee samassa kerroksessa kuin parkkialue, esteetön sisäänkäynti ja aamiaishuone. Vastaanotto sijaitsee kerrosta ylempänä. Huoneen ovi avautuu sähköisesti vilauttamalla avainta matalalla sijaitsevaan, oven vieressä seinässä olevaan avainten lukijaan. Huoneessa kaikki on sijoitettu pyörätuolin käyttäjän korkeudelle. Avainkortinlukija, ilmastoinnin säädin, valot, napit, josta verhot saa suljettua/avattua jne. Viihtyisässä huoneessa on kaksi sänkyä, jotka saa yhteen tai erilleen, tilava pöytä, kaksi nojatuolia ja runsaasti tilaa liikkua. Kylpyhuoneessa on tukevat tukikaiteet molemmin puolin wc-istuinta (mutta vain toisen saa nostettua ylös, mikä oli minulle ainoa miinus), seinästä taittuva suihkuistuin, runsaasti tilaa ja jälleen kaikki täydelliselle etäisyydelle sijoitettu. Alla olevalla videolla esittelen huoneemme 001.

Vietimme hotellissa kaksi yötä. Aamiaisaika tuli varata etukäteen ja koronavirukseen liittyvistä turvallisuustoimista pidettiin tarkasti kiinni. Henkilökunta täytti aamiaisella lautasen toiveiden mukaan, etteivät asiakkaat koske ottimiin ja palvelu oli kaikenkaikkiaan erinomaista. Hotellin sijainti oli tosi hyvä Reinin laakson idyllisiin kyliin tutustumisen kannalta.

Rauhallinen Lorch am Rhein

Lorch ei ole alueen tunnetuimpia kyliä ja se jätetään helposti väliin, kun valittavana on myös muun muassa Boppard, Oberwesel, Bacharach ja Braubach. Monissa niistä mekin vierailimme, mutta olen iloinen, että tukikohtana oli juuri Lorch. Paikka on vaeltajien suosiossa, sillä ilmeisesti sieltä on helppo siirtyä monille vaellusreiteille. Meidän vierailun aikaan pikkuruisessa kaupungissa oli todella hiljaista, mutta niin oli kyllä koko alueella, joka yleensä heinäkuussa on turistien suosiossa. Koronakesä tuntuikin olevan kaikenkaikkiaan mitä parhainta aikaa matkailla Saksassa.

Ensimmäisenä iltana ripotteli vettä, joten siirryimme nopeasti hotellin vieressä sijaitsevaan italialaiseen ravintola Ristorante Pizzeria Etnaan. Ravintolaan on esteetön sisäänkäynti takakautta ja siellä on tilava esteetön wc. Pizza ei lumonnut, mutta fiilis oli pitkän päivän jälkeen katossa. Opimme myös lisää hyödyllisiä asioita, kuten sen, että Saksassa ei aina todellakaan pärjää englannilla, eikä ole ollenkaan itsestäänselvää, että pankkikortti kävisi ravintoloissa. Syötyämme jäin vielä panttivangiksi naukkailemaan viiniä tyhjään ravintolaan, kun Sophie lähti etsimään pankkiautomaattia.

Toisena iltana nautimme illallista kaupungin keskustassa (joka on yksi katu) Hilchenhaus-ravintolassa. Siellä kohtasimme taas saksalaista (tai vaan yleismaailmallista töykeyttä, joka sattui usein kohdallemme Saksassa), kun etsiskelimme esteetöntä sisäänkäyntiä. Keittiön nainen yritti selittää meille, että kiertotietä pääsemme kattoterassille, mutta hänen ja tarjoilijan välisestä keskustelusta ymmärsimme sen verran, että tarjoilija ei olisi meitä terassille halunnut. Sinne me kuitenkin keittiön naisen opastuksella pääsimme ja hyvä niin, sillä paikka oli aivan ihana! Tarjoilija paiskasi listat eteemme sanaakaan sanomatta, mutta lämpeni pikkuhiljaa. Vanhojen rakennusten väliissä sijainneelta rauhalliselta terassilta oli upeat näkymät joelle ja ympäristöön. Myös ruoka ja paikallinen viini vakuuttivat.

Niin, viini. Se on yksi iso syy matkustaa Reinin laaksoon ja myös Lorchiin. Se meni jotenkin niin, että Lorchia ympäröivät viinirinteet ovat erityisen jyrkkiä, rypäleet poimitaan käsin ja siellä kypsyy aivan erinomaiset Rieslingit. Paikallisia viinitiloja olisi voinut kiertää enemmänkin ja se olisi ollut suunnitelmamme, jos ei olisi ollut rankkasadetta, joka vei meidät Bremeniin ja vähensi vuorokauden Reinin laakson ajastamme. Vietimme kuitenkin yhden tunnelmallisen illan hotellimme lähellä olleen Weingut Laquai -viinibaarin ja ravintolan ulkoterassilla. Ukkosti, sade ropisi yläpuolellamme olleeseen katokseen ja me maistelimme viinejä. Ihana hetki! Monta pulloa paketoitiin laatikoihin ja auton takaosaan jatkamaan matkaa kanssamme.

Lorchin lauttasatamasta pääsi Rein-joen toiselle puolelle ja alueen muihin ihaniin pieniin kaupunkeihin. Sieltä on niin paljon kuvia, että ne ansaitsevat oman juttunsa. Niihin siis seuraavassa osassa!

Lisää luettavaa