Matkaonni valtasi pitkän tauon jälkeen mieleni aivan erityisen voimakkaana. Istuin Finnlines-varustamon Finnmaid-aluksen kannella Vuosaaren satamassa, todella helteisenä sunnuntaipäivänä heinäkuussa 2021. Kädessäni oli drinkki, vieressäni avustajaystäväni Sophie ja autokannella, muutama kansi alempana, oma autoni valmiina lähtemään ensimmäiselle ulkomaanmatkalleen. Edessä oli 29 tuntia laivalla ja sen jälkeen reilu viikko roadtripillä Saksassa. Etukäteen suunnittelemani reitti kulkisi Travemündestä Hampurin kautta Reinin laaksoon ja siellä Lorchiin, josta olisi kätevä tehdä retkiä viinilaakson muihin pieniin kaupunkeihin. Reinin laaksosta jatkaisimme muutamaksi päiväksi Stuttgartiin, jossa tapaisin rakkaan ystäväni. Paluumatka kulkisi Würzburgin kautta Göttingeniin ja sieltä Cellen kaupungin kautta takaisin Travemündeen ja laivaan. Aika pitkälti näin reissu lopulta toteutuikin, vaikka heti aluksi ymmärsinkin, että ehkä ensimmäistä kertaa elämässäni olin tilanteessa, jossa saatoin tehdä myös spontaaneja suunnitelmia. Tässä juttusarjassa palaan matkaonnen tunteeseen ja upeaan, monipuoliseen Saksaan. Etapit on pätkitty muutamaan osaan. Tässä ensimmäisessä kuvaan matkan ensimmäiset vaiheet Saksaan pääsyn jälkeen. Pohjustukseksi voit lukea aiemmin julkaisemani jutun Esteettömästi laivalla Saksaan.
Ensimmäinen yö Hampurin lähellä
Laiva saapui Travemünden satamaan maanantai-iltana klo 21.30 ja auton renkaat koskettivat ensimmäisen kerran Saksan maata reilu puoli tuntia sen jälkeen. Olimme päättäneet edetä hieman, mutta emme liikaa, sillä halusimme tutustua Saksan liikennekulttuuriin kunnolla mieluummin valoisaan aikaan. Siispä ajoimme vajaan tunnin verran Hampurin kohdille ja vietimme yön etukäteen varaamassani hotellissa Leonardo Hotel Hamburg-Stillhorn. Hotelli valikoitui sen erinomaisen sijainnin vuoksi. Hotellille on helppo poiketa suoraan A1-moottoritieltä ilman, että tarvitsee mennä Hampurin keskustaan. Se sijaitsee samaan aikaan aivan moottoritien vieressä, mutta kuitenkin keskellä maaseutua. Auton sai kätevästi pihan tilavalle parkkipaikalle. Vastaanotto on auki ympäri vuorokauden, joten myöhäinen saapuminen ei ollut ongelma.
Hotellissa on kaksi Comfort-luokan esteetöntä huonetta parisängyllä. Huoneet eivät ole varattavissa nettisivuilla. Kyselin tapani mukaan ensin esteettömän huoneen vapaana oloa sähköpostitse, jonka jälkeen varasin Comfort-luokan huoneen netissä, ilmoitin sähköpostilla varausnumeromme ja pyysin vaihtamaan varauksen esteettömään huoneeseen. Sain vastaukset aina nopeasti. Huone sijaitsi sisääntulokerroksessa, käytävän perällä, muutaman epäilyttävän näköisen välioven takana. Huone ei lumonnut meitä: Se oli tunkkainen (ei ilmastointia) ja ikkunan ympärillä verhoissa oli paljon jonkin verran eläviä ja useita kuolleita mitälie hyönteisiä. Huone oli myös esteettömäksi huoneeksi ahdas. Kylpyhuoneessa toinen wc-istuimen vieressä olleista tukikaiteista oli kiinteä ja mahduin juuri ja juuri sen ohi lavuaarin luo. Kääntymään lavuaarin ääreen mahduin, kun otin jalkalaudat pois. Vietimme kuitenkin huoneessa vain yhden yön, joten tapoimme kaikki ylimääräiset elävät ja aloimme mukisematta nukkua. Naapurin kukko ja muut eläimet herättivät kyllä jo hyvissä ajoin. Kuulosti siltä, että ne olisivat olleet ihan ikkunamme takana. Aamun kierros hotellin ympäristöön osoitti, että näin se aikalailla olikin.
Aamiainen oli kuitenkin oikein monipuolinen ja maistuva, joten reissufiilis alkoi taas kohota. Meidän oli tarkoitus ajaa 550 kilometriä Reinin laaksoon, jossa oli majoitus varattu seuraavaksi kolmeksi yöksi. Lähes koko matka oli kuitenkin rankkasadetta, jota oli luvassa Reinin laaksoon myös seuraavaksi päiväksi. Lopultahan sadetta tuli Saksassa, hyvin lähellä meidänkin matkan alueita, niin paljon, että tulvat pyyhkäisivät mennessään kyliä ja yli sata ihmistä menetti henkensä. Rankkasateessa emme Reinin laakson kyliä voisi kierrellä, joten päätimme muuttaa suunnitelmaa ja pysytellä vuorokauden vielä pohjoisemmassa. Mietimme Hampuria, mutta suurkaupunki tuntui liian isolta ottaa haltuun yhdessä päivässä. Päädyimme siis ajamaan 120 kilometriä Bremeniin, jossa saisimme viettää sateettoman päivän. Olin viettänyt Bremenissä muutaman päivän seitsemän vuotta aiemmin. Silloin satoi koko ajan, mutta kaupungista oli jäänyt silti vain hyviä mielikuvia.
Bremen
Kuinka huikealta tuntui voida olla spontaani! Esteettömästi matkustaessa hotellit, kuljetukset yms. tulee aina varata hyvissä ajoin, eikä muutoksille yleensä ole tilaa. Oma auto antoi meille nyt vapauden kulkea minne vain. Hotellivalinnan tein puhtaasti sen perusteella, mikä hotelli tarjosi mahdollisuuden varata esteettömän huoneen netissä, sillä halusin kruunata kokemuksen voimalla klikata huoneen tuosta vaan matkalla kohteeseen. Radisson Blu Hotel Bremen mahdollisti sen, joten suuntasimme auton suoraan kaupungin vanhan kaupungin sydämeen. Hotellin pysäköintihallin korkeus on tasan 2 metriä, joka on myös automme korkeus. Sitä emme siis uskaltaneet kokeilla, mutta onneksi kadun varresta, ihan hotellin läheltä löytyi esteetön pysäköintiruutu, jossa automme pärjäsi maksutta vuorokauden.
Hotellivalinta osoittautui hyväksi. Radisson Blu Hotel Bremenin esteettömässä huoneessamme 124 ei ehkä oltu asuttu koko koronapandemian aikana päätellen pölykasoista, jotka paljastuivat siirrettyämme sänkyjä lisätilan saamiseksi. Huikkaus käytävällä olleelle siivojalle korjasi tilanteen ja siitä eteenpäin olimme tyytyväisiä. Huoneessa oli kaksi erillistä sänkyä ja tilava kylpyhuone. Aamiainen oli takuuvarmaa Radisson Blu -laatua ja yleiset tilat muutenkin hulppeat. Hotellin sijainti ei olisi voinut olla parempi.
Heti kulman takana avautui Bremen Marktplatz, kaupungin keskusaukio, jonka ympärillä sijaitsee Bremenin raatihuone, goottityylinen Bremenin tuomiokirkko ja vaikka mitä muita ilmeisen merkittäviä, mutta myös tunnelmallisia rakennuksia. Istahdimme yhdelle aukion laidalla olleista terasseista lounassalaateille ja virkistäville juomille ja aloimme tutkailla mitä kaupunki meille tarjoaisikaan. Omat tunnelmani vaihtelivat epäuskoisesta rentoudesta ”pakko nähdä paljon!” -paineeseen. Kesti monta päivää täysin ymmärtää, ettei ole pakko tehdä mitään.
Vietimme iltapäivän kierrellen kaupungin vanhoja osia. Muita turisteja emme juuri kohdanneet ja englantia ei kuulunut missään, joten suosituimmillakin alueilla ei ollut ruuhkaisaa niin kuin tavallisina aikoina heinäkuussa olisi. Kuvankauniissa Schnoorin kaupunginosassa voisi viettää tunteja värikkäitä rakennuksia ja kapeita kujia kuvaten. Mukulakiviä on kaikkialla, mutta jos niitä suinkin kestää, on se sen arvoista. Pysähdyimme jäätelöannoksille fiilistelyn välissä ennen kuin jatkoimme kaupunkia halkovan joen varren viheralueille ja joen vartta pitkin keskustan kauppoihin. Etsin koko reissun kuumeisesti turvonneille kesäjaloilleni sopivia sandaaleita, jotka eivät kuitenkaan löytyneet Bremenistä. Kävimme myös selvittämässä ajan hengen mukaisesti koronatestipaikkaa seuraavaksi päiväksi. Sophiella ei vielä tuolloin ollut kahta rokotusta, joten moneen hotelliin tarvittiin negatiivinen testitulos.
Olimme ajatelleet illallistaa Schlachten alueella. Weser-joen varrella oleva rantapromenaadi on täynnä ravintoloita, baareja ja terasseja. Sade löysi kuitenkin Bremeninkin, joten päädyimme kulkemaan kovaa vauhtia hotellimme vieressämme olleeseen pubihenkiseen Schüttinger Gasthaussiin. Sinne oli iso kynnys, jonka pääsin omalla rampillani. Paikka oli aivan täynnä, eikä tarjoilija olisi halunnut meitä sinne, mutta opimme onneksi jo tässä vaiheessa matkaa, ettei saksalaiseen tylyyteen kannata jäädä jumiin, vaan sinnikkäästi odottaa vapautuvaa pöytää. Tähän menikin vain noin minuutti. Kovaäänisesti huokailleelta tarjoilijalta saimme tilattua reissun ekat kunnot Schnitzelit ja oluet, jotka maistuivat erinomaiselta! Syötyämme sadekin hetkeksi taukosi, joten lähdimme vielä iltakävelylle katsomaan Schlachten tunnelmaa ja muutenkin kaupungin hämärtyvää kesäiltaa. Onneksi alkuperäinen suunnitelma muuttui ja saimme kokea Bremeninkin!
1 Comment
Mikko / Matkalla Missä Milloinkin
6.2.2022 at 13:17En ole Bremenissä käynyt, mutta näyttää todella viihtyisältä paikalta. Jotenkin muistuttaa monia Baijerilaisia kaupunkeja, joissa kovasti viihdyn. Tuo on totta, että jos pystyisi olemaan spontaani, yleensä lopputulos on hyvä. Meilläkin on sellainen tilanne, että usein se on vaikeaa, mutta kun suunnitelmia on pystynyt muuttamaan nopeasti, on siihen aina voinut olla tyytyväinen.