Tervetuloa Royal Caribbeanin Allure of the Seas -aluksen Royal Promenadelle! Tämä on se upea kävelykatu kannella 5, joka avautui eteeni ensimmäisenä laivaan tullessa. Silloin orkesteri soitti ja meinasi alkaa itkettää ihan vain se, että olin täällä. Viikon päästä siitä hetkestä loin tänne viimeisen haikean silmäyksen unelmaristeilyltä poistuessani. Ei ole sattumaa, että laivan monista osista kuulette viimeisenä Royal Promenadesta ja kannella kuusi sijaitsevasta Boardwalkista. Haluan, että ne jäävät päällimmäisinä mieliinne.
Royal Promenadella sijaitseva Café Promenade tarjosi herkkuja ja pientä välipalaa kaikkina päivinä. Samaisessa kahvilassa sijaitsi kokoontumisasemamme, jonne kokoonnuimme ensimmäisenä päivänä kuulemaan ohjeita hätätilanteiden varalle ja yhteen ääneen kymmenien muiden kokoontumisaseman jäsenten kanssa huutamaan pelastusveneemme numero: 12. Tällaisestakin asiasta oli laivalla saatu yhteisöllisyyttä lisäävä tekijä. Yhteisöllisyys lisääntyi joka kerta täällä kulkiessa. Täällä tapasi tuttuja ja uusia tuttuja. Pizzeria Sorrentoksen pizzapalat tuoksuivat ohi kulkiessa, mutta itse pizza sai kyllä muutamalla palalla aikaan ähkyn. Kahvila Starbucks jäi kokematta, risteilyn hintaan kuuluvat herkut riittivät.
Täällä myös shoppailin. Guessin myymälästä ostin korun, jota kannoin kaulassani myös tavatessani kapteenin iltana, jolloin kaikki olivat pukeutuneet parhaimpiinsa ja kapteeni tarjosi kaikille lasilliset kuohuvaa. Täällä promenadella oli joka päivä alennusmyynnit. Tuotteet vaihtelivat ja esimerkiksi merkkikelloja ja -koruja sai välillä hyvinkin halvalla. Muutamassa liikkeessä myytiin vaatteita ja perinteiset karkit ja alkoholit löytyivät myös. Ostosmahdollisuuksiltaan Suomesta Ruotsiin risteilevät laivat eivät kuitenkaan juurikaan häviä tälle unelma-alukselle.
Oli aivan normaalia, että eräänä iltana koko tämä kävelykatu täyttyi 70-luvun tunnelmasta, musiikki pauhasi ja koko laiva tanssi. Ja lauloi. Seuraavana päivänä lasihissin tavoin kansien 5 ja 8 välillä kulkeva ravintola laskeutui ylhäältä kyydissään Shrekin hahmot. Seuraavassa hetkessä täällä oli kaikille avoin tanssitunti ja hetken päästä paraati. Ei ihmekään, että minne tahansa laivassa meni, teki aina mieli kulkea promenaadin päästä päähän. Mistään tästä ei halunnut menettää hetkeäkään.
Royal Promenadelta täytyy nousta vain yksi kansi ylöspäin päästäkseen Boardwalkille. Täällä sijaitsee paljon rentoja ruokailupaikkoja, jätskibaari ja donitsibaari. Mikä parasta, välillä täällä sai popcornia. Täällä on kauppoja, täällä on Aqua Theater, jonka upeasta showsta kirjoitinkin. Täällä oltiin taivaan alla ja tunnettiin lämmin kesäilma.
Mikä parasta, Boardwalkilla oli myös maksuton karuselli. Olen ollut karusellissa viimeksi pienenä lapsena. Vähän kuin kasvoin, en enää halunnut, sillä mielestäni oli noloa, kun minua sinne nostettiin. Nyt, 30-vuotiaana, minä pitkästä aikaa kiersin karusellin mukana kikattaen monta kierrosta. Allure of the Seasilla on nimittäin ymmärretty jotain, mitä hyvin harvassa paikassa ymmärretään ja tämä karuselli symboloi sitä. Esteettömyys on ensinnäkin hyvin pieniä asioita. Karuselliin on tehty yhdessä kohtaa ramppi ja siellä on vaunu, jonka istuinosa nousee ylös. Pyörätuolilla kyytiin mennessä karuselli pysäytetään niin, että tuo vaunu osuu rampin kohtaan ja ramppia pitkin pääsee kätevästi kyytiin. Ramppi on tyylikäs, enkä meinannut ensin edes huomata sitä. En näe mitään syytä, miksei tällaista voisi olla jokaiseen karuselliin. Esteettömyys on myös tasa-arvoa. Liian usein ajatellaan, että vessaan pääsy ja tilavat käytävät riittävät esteettömyyden kriteereiksi. Näin se ei kuitenkaan ole. Niin monta karusellin kierrosta olen katsonut ulkopuolelta, että voin kertoa, että siinä mukana pyöriminen on ihan eri asia. Ennen kaikkea olin karusellissa pyöriessäni iloinen kaikkien niiden pyörätuolilla kulkevien lasten puolesta, jotka Allure of the Seasilla eivät joudu tyytymään sivusta katsomiseen, vaan kaiken tämän kokemiseen. Ja nimenomaan niitä koko laiva on täynnä: kokemuksia. Ja voi ystävät kuinka minä koinkaan. Tämä kokemus ei hetkeen unohdu.
4 Comments
Jerry / Pako Arjesta
4.2.2015 at 19:32Näyttääpä upealta :). Karibian risteily on vielä tavoitelistalla, joten toivon pääseväni sinne tänä tai ensi vuonna. Tuollaisella laivalla on varmasti aivan omanlaisensa fiilis, jota on vaikea kuvitella käymättä siellä. Hienoa, että esteettömyys on huomioitu noin hyvin ja pääsit vihdoin ja viimein kokeilemaan karusellia :)!
Milla - Pingviinimatkat
5.2.2015 at 19:35Nämä karusellikuvat ovat aivan mahtavia! Niistä todella näkyy, että olet oloosi tyytyväinen 🙂 Ja on tuolla laivalla on kieltämättä kuin pienessä kaupungissa. Hieman eri kokoluokkaa kuin nämä Suomenlahden purkit.
Palmuaseman Sanna
8.2.2015 at 12:55Karibian risteily olisi taatusti sun juttu! 🙂 Se on totta, että sitä ei kyllä oikein mitenkään pystynyt ennalta kuvittelemaan. Toivottavasti reissusi toteutuisi!
Palmuaseman Sanna
8.2.2015 at 12:57Kiitos, karusellikuvat ovat munkin ehdottomia suosikkeja 🙂 Ja kaupunki sitä paattia kyllä tosiaan parhaiten kuvaa!