Valikko
hossa / Kuhmo / luonto / Pohjois-Suomi / Suomussalmi

Esteetöntä rauhaa, luontoa ja kulttuuria Suomussalmella ja Kuhmossa

Ainutlaatuinen ja koskematon erämaaluonto, rauha, ruuhkattomuus sekä kirkkaat järvivedet ja kosket. Nämä sanat poimin Wild Taigan sivuilta (linkki avautuu uudessa välilehdessä) ennen kuin lähdimme avustajani Lauran ja autokuskina toimineen veljentyttöni Annin kanssa ajamaan etelästä kohti Suomussalmea ja Kuhmoa. Kaikki nuo asiat ovat mitä parhaimpia syitä matkustaa ulkomailta Suomeen, mutta samat sanat vetosivat myös minuun ja aika varmasti moneen muuhun suomalaiseen. Ajoimme ensin Espoosta Kajaaniin, josta jatkoimme yhden yön levon jälkeen Suomussalmelle ja Hossan kansallispuistoon. Hossasta käännyimme taas kartalla alaspäin kohti Kuhmoa, jonka ympäristössä nautimme pari päivää. Välimatkat alueella ovat pitkiä ja esimerkiksi Hossan kansallispuiston ja Kuhmon välillä on matkaa noin 200 kilometriä. Ruuhkattomilla teillä keskellä luontoa ajaminen oli kuitenkin osa reissun elämystä. Esteetön matkustaminen alueella vaatii oman auton, sillä esteettömiä vuokra-autoja ei valitettavasti ainakaan vielä ole saatavilla ja kohteet eivät ole saavutettavissa esteettömällä joukkoliikenteellä.

Koimme kaiken vähän nopeutettuna kolmessa vuorokaudessa, mutta suosittelen ehdottomasti pidempää aikaa, jotta rauha pääsee kunnolla asettumaan, mutta toisaalta alueen monipuolisia mahdollisuuksia pystyy hyödyntämään kunnolla. Kerron tässä artikkelissa esteettömistä elämyksistä, jotka koin Suomussalmen ja Kuhmon alueella sähköpyörätuolillani liikkuen elokuussa 2024. Majoitukset esittelen omissa artikkeleissaan, joihin löydät linkit tämän jutun lopusta.

Edessä avautuva tie ja ympärillä metsä auton ikkunasta kuvattuna.

Hiljainen Kansa, Suomussalmi

Turvepäinen kansa on vaikuttava näky aivan viitostien laidalla, noin 30 kilometriä Suomussalmen keskustasta pohjoiseen. Olen aiemmin ajanut pari kertaa kansan ohi, mutta nyt onneksi pysähdyimme. Taiteilija Reijo Kela loi Hiljaisen Kansan ensimmäisen kerran vuonna 1988 ja nykyisellä paikallaan tuhatpäinen joukko on ollut vuodesta 1994 lähtien. Kansasta huolehtii Suomussalmen kunnan nuorten työpaja, apunaan vapaaehtoisia täydentämässä. Kansan vaatteet kerätään keräyksellä ja vaihdetaan Suomussalmen kunnan nuorten työpajan toimesta kahdesti vuodessa vuodenaikojen mukaan: talveksi takkia ja kesäksi kesähepenettä. Hiljainen kansa seisoo pellolla, jonne pääsee kävelemään. Kansan reunalle johtaa kuitenkin puinen lankutus, jota pitkin oli helppo kulkea sähköpyörätuolilla. Laudoitetulta osuudelta näki Hiljaista kansaa hyvin.

Kansan kokonaisuuden näkee hyvin myös hieman kauempaa samalla herkkuja nauttien joko ulko- tai sisätiloissa. 1990-luvun lopussa tehonainen, ihana Ritva ajatteli, että kansaa ihastelemaan tulevat tarvitsevat myös pientä purtavaa. Niinpä hän päätti pystyttää pellon reunaan torikojun. Siitä tarina lähti. Kojusta tuli ensin Niittykahvila, muurinpohjalettujen ja nokipannukahvin luvattu maa. Vuonna 2014 kahvilan viereen avautui myös Niittytupa-ravintola vanhaan suomussalmelaiseen pirttiin. Puinen lankutus jatkuu luiskana myös Niittytupa-ravintolaan ja myös kynnyksiä on luiskattu, joskin paikoin aika jyrkästi. Nautimme Niittytuvassa Luonnottaren lounaspuffetin: meidän kaikkien mielestä elämämme parhaimman hiilloslohisopan ja runsaan salaattipöydän. Kaikki Niittytuvalla valmistetaan tuoreista, läheltä tulevista raaka-aineista ja niin sisustus kuin yksittäiset astiat ovat kaikki vuosien varrella käytettyinä tulleita. Jälkkäriksi nautimme muurinpohjaletut ja suurena lettujen rakastajana voin sanoa, että ymmärrän miksi Niittykahvilaa kutsutaan muurinpohjalettujen luvatuksi maaksi. Kahvila ja ravintola ovat avoinna kesäkuulta syyskuulle, mutta Niittytupa-ravintolan voi varata ryhmille yksityiskäyttöön ympäri vuoden. Ravintolassa on esteetön wc.

Lue lisää Hiljaisen Kansan Niittykahvilan ja Niittytupa-ravintolan omilta sivuilta (linkki avautuu uudessa välilehdessä)

Hiljainen Kansa pellolle levittäytyneenä
Takaapäin kuvattu Sanna istuu sähköpyörätuolissa laudoituksella ja katsoo Hiljaista Kansaa.
Sanna ja avustaja laudoituksella sivusta päin kuvattuna katsomassa Hiljaista Kansaa. Taustalla vasemmalla Niittyravintolan pirtti.
Anni ja Sanna sylvät pirtin pöydän ääressä. Ikkunasta näkyy Hiljainen Kansa.
Niittytupa-ravintolan esteetön wc.
Sanna kuvattuna takaapäin kulkemassa Niittykahvilan laudoitetulla pihalla.

Hossan kansallispuisto, Suomussalmi

Hossan kansallispuisto Suomussalmen kunnan pohjoisimmassa osassa avautui Suomen 100-vuotissynttäreiden kunniaksi vuonna 2017 ollen Suomen 40. kansallispuisto. Hossa ilahdutti alusta asti ainutlaatuisella eräämaakauneudellaan ja sillä, että siellä oli mietitty esteettömyyttä paljon muita kansallispuistoja paremmin. Minä vierailin Hossassa ensimmäisen kerran syksyllä 2019 ja kuljin silloin Muikkupuron mutkan esteettömän reitin, joka on pituudeltaan 1,5 km suuntaansa päättyen esteettömälle laavulle. Jutun tuosta reitistä ja retkipäivästämme voit lukea Palmuaseman artikkelista Sähköpyörätuolilla Hossan kansallispuistossa.

Tällä kertaa kovat sadekuurot saapuivat seuraksemme Hossaan tullessamme ja nipistivät lyhyttä aikaamme luontoon tutustumiselta. Päätimme keskittyä Hossan luontokeskukseen ja sen välittömästä läheisyydestä lähtevään Huosilammen polkuun. Sen pituus on vain 500 metriä suuntaansa, mikä kuulostaa hyvin lyhyeltä, mutta reitti ei olekaan suorittamista, vaan fiilistelyä varten. Huosilampi on kaunis ja reitin varrella on useampia esteettömiä kalastulaitureita sekä esteetön laavu. Reitti haarautuu kahteen osaan ja koostuu osittain esteettömistä pitkospuista. Tosi kiva! Hossan luontokeskuksen kahviossa kävimme iltapalalla. Luontokeskuksessa on myös esteetön wc.

Hossan kansallispuiston kolmesta esteettömästä reitistä minulla on kokematta vielä 200 metriä suuntaansa oleva Lihapyörteen polku, joka sijaitsee noin 11 kilometrin päässä Hossan luontokeskukselta. Näiden varsinaisten esteettömiksi merkittyjen reittien lisäksi Hossasta löytyy esimerkiksi pyöräilyyn ja huoltoajoon suunniteltuja reittejä, jotka toimivat myös ainakin maastokäyttöön tarkoitetuilla apuvälineillä. Hossassa on myös useita esteettömiä melontalaitureita eli kansallispuistoa pääsee kokemaan esteettömästi myös vesiltä, mikäli se on itselle mahdollista. Haluaisin vielä joskus Hossaan ajan kanssa tutustumaan kaikkiin mahdollisuuksiin. Maastosähköpyörätuolilla liikkuvan Annan ja reisiamputoidun Tiinan mielenkiintoisia kokemuksia Hossasta myös melonnan näkökulmasta löytyy Paralympiakomitean blogista (linkki avautuu uudessa välilehdessä). Majoituimme ihanassa Hossan Camping Lumon esteettömässä mökissä, jonka esittelyyn löydät linkin tämän artikkelin lopusta.

Hossan kansallispuiston esteettömyydestä löytyy kattavasti tietoa Metsähallituksen Luontoon.fi -sivustolta (linkki avautuu uudessa välilehdessä).

Sanna ja Anni kuvattuna takaapäin kulkemassa Hossan kansallispuistossa. Edessä Huosilampi.
Sanna esteettömällä kalastuslaiturilla Huosilammella.
Sanna ja Laura katselevat lammelle.
Sanna laavulla lukemassa opastekylttiä.
Hossan luontokeskus ulkoapäin kuvattuna.
Luontokeskuksen sisätilan kartta ja taustalla kahvila.

Lentiiran lomakylä, Lentiira

Hossasta lähdimme jälleennäkemisen toivossa ja suuntasimme auton nokan kohti rauhallisia, luonnon keskellä kulkevia teitä kohti Kuhmoa. Noin kahden tunnin ajon jälkeen oli kuitenkin ensin aika pysähtyä Lentiiran lomakylässä. Lentiirassa, noin 45 kilometrin päässä Kuhmosta, sijaitseva lomakylä on toiminut jo vuodesta 1967 alkaen ja luonut vahvan kanta-asiakkaiden joukon. Viime keväänä yrittäjinä Lentiirassa aloittivat Elise ja Rob, sydämellinen ja vieraanvarainen pariskunta. Alkujaan Skotlannista lähtöisin olevan Robin ja suomalaissyntyisen Elisen rakkaustarina alkoi aikuisiällä. He ovat asuneet yhdessä useammassa maassa ja työskennelleet erilaisissa tehtävissä. Rob on yhdeltä ammatiltaan tähtitieteilijä ja hän vetääkin Lentiirassa tähtienkatseluiltoja, joihin myös liikuntarajoitteisten asiakkaiden on mahdollista osallistua. Rob ja Elise ovat työskennelleet myös saattohoitovaiheessa olevien ihmisten kanssa ja heillä on muun muassa sen työn kautta hyvä käsitys esteettömyyden tärkeydestä. Kun he menivät ensi kertaa tutustumaan Lentiiran lomakylään, se lumosi heidät heti, mutta esteettömyyden puute pisti silmään samantien ja sai heidät epäröimään yrittäjiksi ryhtymistä. 1960-luvulla mökkejä rakennettaessa ei ole ajateltu esteettömyyttä ja lomakylän päärakennuksessa ei ole esteetöntä wc:tä. He aikovat parantaa esteettömyyttä siinä määrin, kun se on mahdollista, mutta kartoittavat nyt mitä parannuksia on mahdollista tehdä.

Lomakylän päärakennukseen johtaa jyrkkä luiska, jonka sähköpyörätuolini kuitenkin hyvin nousi. Päärakennuksen Pirtissä nautimme aivan ihanan lounaan. Lomakylän piha-alue on tasaista ja rantaan johtava mäkikin oli sähköpyörätuolille toimiva, mutta rannan saunoihin ja yleisessä käytössä olevaan kotaan on paljon isoja kynnyksiä. Yhteen mökeistä, 2-4 henkeä majoittavaan Tiiraan pääsee esteettömästi sisään, joten se soveltuu osalle liikuntarajoitteisista. Kylpyhuone ei kuitenkaan täytä esteettömyysvaatimuksia kääntymissäteen osalta ja siellä ei ole tukikaiteita. Myös keittokomero sijaitsee kapeassa välissä. Lentiiran ihanaa tunnelmaa voin kuitenkin jo tällaisenaan suositella kaikille, jotka eivät tarvitse paljoa esteettömyysratkaisuja ja tähtien katselua Robin johdolla toki aivan kaikille.

Lue lisää tähtienkatselu-retkestä englanniksi Lentiiran aktiviteettien sivuilta (linkki avautuu uudessa välilehdessä) ja Tiira-lomamökistä Lentiiran lomakylän sivuilta, joita ei ole vielä päivitetty Robin ja Elisen aikaan (linkki avautuu uudessa välilehdessä).

Sanna poseeraa Lentiiran Lomakylän yrittäjien Robin ja Elisen kanssa päärakennuksen edessä.
Lentiiran lomakylän punainen päärakennus.
Mökin kylpyhuone
Mökin olohuoneen takka ja sohva sekä ovet auki kahteen makuuhuoneeseen

Bear Centre, Lentiira (Vartius)

Suomussalmen ja Kuhmon seutu on aivan erityisen tunnettu villieläimistään, erityisesti karhuista, susista ja ahmoista. Alueella on useita yrityksiä, jotka tarjoavat mahdollisuuden nähdä villieläin luonnossa sitä häiritsemättä. Yksi sellainen paikka on Vartiuksessa sijaitseva Bear Centre (linkki avautuu uuteen ikkunaan), jossa vietimme yhden illan. Keskus sijaitsee todellakin keskellä korpea, aivan Suomen itärajalla. Kuhmosta on matkaa noin 60 kilometriä. Bear Centre tarjoaa erilaisia mahdollisuuksia eläinten tarkkailuun ja kuvaamiseen. Alueella on piilokojuja, joihin mennään illalla ja joissa vietetään yö. Osaan näistä pääsee kuulemma esteettömästi, jos itse kojussa pärjää esimerkiksi ilman esteetöntä vessaa. Lisäksi on Karhutalo, jollaisessa me olimme. Siellä voi valita iltaretken tai viipyä yön yli. Todennäköisyys nähdä villieläimiä vaihtelee Bear Centren sivujen mukaan vuodenajasta riippuen 90-99 %:n välillä.

Me saavuimme Bear Centreen jännittyineinä klo 16. Aloitimme ruokailulla Bear Centren päärakennuksella, jossa Etelä-Afrikasta kotoisin oleva iloinen Anoria oli kattanut pöytään maukkaan tulista lihapataa, pastaa ja linssikeittoa. Rakennukseen oli puusta tehdyt kaksi erillistä luiskaa, jotka oli tukevasti kiinnitetty terassiin. Pääsin ylös ihan hyvin, sillä urat olivat tarpeeksi leveät, mutta suojareunat olivat sen verran korkeat, että alas oli tultava takaperin, muuten sähköpyörätuolin pohja otti kiinni. Osalle apuvälineiden käyttäjistä kaksi erillistä luiskaa voivat olla mahdottomat ja yksi yhteinen toimisikin paremmin. Paikalla oli vieraita useista eri maista. Klo 17 meille pidettiin yhteinen alkuinfo, jossa käytiin läpi aikatauluja ja käytännön asioita, kuten se, että matkalla Karhutalolle tai kojulle ei saisi puhua kovaan ääneen ja myös perillä pitäisi olla mahdollisimman hiljaa. Osaa porukasta lähdettiin johdattamaan kojuille ja meidän lisäksemme noin kymmentä ihmistä kohti Karhutaloa. Matkaa Karhutalolle on noin 400 metriä hiekkatietä pitkin. Tie oli helposti kuljettavissa sähköpyörätuolilla. Mennessä perille voisi mennä autolla, mutta illalla palatessa auton ääni pelästyttää eläimet pois. Jos 400 metrin kulkeminen ilman autoa ei ole mahdollista, on valittava yön yli retki.

Karhutaloon johtaa puinen luiska, joka jousti kevyesti painavan sähköpyörätuolini alla. Luiskan alla oli pehmeää hiekkaa, johon jäin aluksi jumiin. Käännös luiskalta ovelle ja oven kynnys voivat olla hankalia vähänkin pidemmille apuvälineille, minä mahduin juuri ja juuri, tosin yksi rengas vähän ilmassa. Karhutalon alakerrassa on väljää ja näin matalista ikkunoista ihan hyvin ulos. Alakerrassa on kaksi erillistä katseluhuonetta ja saimme olla toisessa niistä kolmistaan. Myös yläkerrassa on tilaa, mutta sinne johtaa vain portaat. Jos olisimme olleet yötä, olisin päässyt myös katseluikkunoiden takana olevien sänkyjen luo esteettömästi. Karhutalossa ja myös Bear Centren päärakennuksessa on wc, jossa wc-istuimen ympärille on tehty puinen, kiinteä kehikko. Se tarjoaa varmasti hyvää tukea käveleville liikuntavammaisille henkilöille, mutta pyörätuolista siirtyminen voi olla mahdotonta, jos ei jalat kanna, sillä tukikaiteita ei saa pois tieltä. Minä mahduin karhutalon vessaan sähköpyörätuolilla, mutta avustajani oli todella vaikea nostaa minut wc-istuimelle tukikehikon vuoksi, sillä tarvitsisin toiselle puolelle vapaata tilaa. Saimme lopulta pujoteltua minut edestä päin niin, että istuin wc-istuimella sivuttain. Tukikaiteiden liikkumattomuus kannattaa huomioida, jos mietit Karhutalon soveltuvuutta itsellesi.

Kokemuksena ilta Karhutalossa oli upea. Me kuuluimme siihen pieneen vähemmistöön, joka ei lopulta nähnyt eläimiä klo 17-22 välisenä aikana, jonka Karhutalossa vietimme. Tottakai se harmitti, mutta toisaalta se oli osoitus siitä, että villieläimet tosiaan itse päättävät milloin niitä kiinnostaa näyttäytyä, eikä ihminen voi sitä säädellä. Koin erämaahan tuijottamisen kuitenkin äärettömän rentouttavana. Pelasimme UNOa ikkunoiden äärellä ja pidimme huolen siitä, että aina jonkun katse oli kiinnittyneenä maisemaan. Kymmeneltä meidät ja italialainen perhe tultiin hakemaan pois, osa kanssamme tulleista jäi yön yli. Vielä ei ollut pilkkopimeää ja näimme hyvin kulkea 400 metrin matkan takaisin autolle.

Karhujen katselun iltaretkestä ja muista mahdollisuuksista voi lukea Bear Centren sivuilta (linkki avautuu uudessa ikkunassa).

Bear Centren päärakennus ulkoa kuvattuna
Bear Centren puiset luiskat terassille
Sanna ja Laura kulkemassa metsätiellä. Edessä ryhmä ihmisiä.
Tumma Karhutalo tien päässä metsässä
Sanna kulkee puista luiskaa pitkin Karhutaloon
Sanna ja Anni katsovat matalasta ikkunasta ulos metsään
Karhutalon wc. Wc-istuimen ympärillä puinen kehikko. Seinällä karhutauluja-

Lentuankoski, Kuhmo

Tiedättekö, kun joskus rentoutusharjoituksissa täytyy kuvitella itsensä johonkin ihanaan paikkaan, jossa itsellä on hyvä olla? Lentuankoskelle aion mennä mielikuvissani tästä eteenpäin. Lentuankoski sijaitsee noin 15 kilometrin päässä Kuhmosta ja Lentuankoski ja Lentua-järvi ovatkin Kuhmon suosituimmat luontonähtävyydet. Meillä oli matkassa mukana luonto-ohjaaja Kerttu, joka ylläpitää myös KoeKainuu.fi -sivustoa (linkki avautuu uudessa välilehdessä). Kertun seurassa saimme kaikesta vielä vähän enemmän irti, mutta alue on varmasti ihana itsekseenkin koettuna. Tapasimme Kertun parkkialueella, jonka löysimme laittamalla navigaattoriin osoitteeksi Niska-Ahontie 200. Parkkialueen vierestä alkaa 300 metrin mittainen esteetön luontopolku, joka johtaa Lentuankoskelle. Tie on kauttaaltaan leveää ja tasaista hiekkatietä ilman korkeusvaihteluita. Koskelle tultaessa on vastassa puinen silta, joka johtaa alas laiturille, paikalliskielellä möljälle, jossa pääsin hyvin sähköpyörätuolilla kulkemaan. Möljältä voi myös kalastaa. Paikka on todella kaunis ja kosken kuohu äärimmäisen rauhoittava äänimaailma. Ehdottomasti yksi kauneimmista näkemistäni paikoista Suomen luonnossa. Teimme Kertun johdolla myös läsnäoloharjoituksen, jossa keskityimme aistimaan ympärillämme olevaa. Se oli ihana ja tervetullut hetki kiivastahtiseen matkaamme.

Jonkin aikaa koskea ihasteltuamme kävelimme 300 metriä takaisin lähtöpisteeseen ja siirryimme parkkipaikan vieressä, järven rannalla sijaitsevaan kotaan. Se ei ole avoin, mutta sitä voi vuokrata Metsähallitukselta 35 euron päivähintaan. Lue lisää Metsähallituksen sivulta (linkki avautuu uudessa ikkunassa). Kotaan on varmasti ollut alkujaan täysin esteetön kulku, mutta maa on painunut ja nyt ovella on kynnys, josta sähköpyörätuolini kuitenkin nousi ylös. Kota on tilava ja kaikkialle pääsee myös pyörätuolilla, mutta sen pohjana toimivat tyylikkäät puupölkyt heiluvat, joten heikolla tasapainolla kannattaa olla varovainen. Parkkipaikalla kodan lähellä on tilava kuivakäymälä, johon mahtuu pyörätuolilla, mutta siellä ei ole tukikaiteita. Kerttu oli tehnyt nuotioon tulet ja valmistimme nokipannukahvia sekä tikunnokassa croissantteja, joihin laitoimme täytteeksi tuoreita marjoja ja suklaata. Aivan todella hyvää! Kerttu myös näytti, miten nuotiolla voi tehdä pihkavoidetta ja nyt meillä on purkillinen itse tehtyä pihkavoidetta tulevia haavoja parantamaan. Lämmin suositus Kertun välittömälle ja osaavalle opastukselle, jos tarvitset erilaisille ryhmille luonto-ohjausta tai ohjelmapalveluita näillä seuduilla. Kerttu osaa hyvin soveltaa aktiviteetteja myös erityistä tukea tarvitseville henkilöille.

Lue Kertun juttu Lentuankoskesta VisitKainuu.fi -sivulta (avautuu uudessa ikkunassa).

Sanna nousee sähköpyörätuolilla Lentuankoskea ylittävälle puusillalle.
Lentuankosken puinen laituri. Sanna katselee koskelle.
Lentuankosken puinen laituri.
Sanna, Laura ja Anni sillalla
Sanna kulkee metsätiellä vierellään luonto-opas Kerttu
Kota järven rannalla. Kodan ovella kynnys.
Sanna ja Anni paistavat croisantteja nuotiolla.

Kulttuuria, herkkuja ja luontoa Kuhmon keskustassa

Kuhmossa majoituimme Hotelli Kalevalassa, josta kerron erillisessä artikkelissa, johon löydät linkin tämän artikkelin lopusta. Matkaa hotellilta Kuhmon keskustaan on noin viisi kilometriä. Kuhmo vaikuttaa äkkivilkaisuilta hyvin pieneltä paikalta, mutta itseasiassa sieltä löytyy monipuolista kultturitarjontaa ja upeaa luontoa suoraan keskustassa. Alla vinkkini siihen mitä ainakin Kuhmossa kannattaa kokea.

Pajakkakosken koskipolku

Jätimme auton Kuhmon kaupunginkirjaston pihaan ja kävimme itseasiassa kurkkaamassa kirjaston viihtyisän ja valoisan näköisiä sisätilojakin. Suuntasimme kuitenkin kävellen rantaan ja kohti Pajakkakosken koskipolkua. Lähempänäkin koskipolkua on kuitenkin pysäköintipaikkoja. 1,1 kilometrin mittainen rengasreitti on luokiteltu vaativaksi esteettömäksi reitiksi ja se kulkee välillä pitkospuita ja välillä rantametsän leveää kivituhkapolkua. Me bongasimme koskipolun vähän extempore ja kävimme vain nautiskelemassa kosken kuohuista yhdessä kohtaa polkua, joka oli myös Kuhmon rantaraitin päätepiste. Vaikutti upealta paikalta!

Reitin tarkempi kuvaus ja myös esteettömyyskuvaus löytyy Outdooractiven sivuilta (linkki avautuu uudessa ikkunassa).

Sanna kulkee Pajakkakosken pitkospuilla.

Kuhmon rantaraitti

Kuhmon rantaraitti on noin kahden kilometrin mittainen pääosin rantaa myötäilevä reitti, jonka varrella on kahdeksan Kuhmon historiasta kertovaa opastetaulua. Me lähdimme kulkemaan loppupäästä, Pajakkakoskelta ja kuljimme melkein Hankaniemelle saakka. Tosi kiva reitti, jolla saisi kulumaan pitkänkin tovin, jos syventyisi tarkemmin kaikkiin kohtiin. Kuhmon kaupunki järjesti tänä kesänä myös muutamia maksuttomia ja esteettömiä opastettuja kierroksia rantaraitilla. Kannattaa olla tarkkana, jos ensi kesälle tulee vastaavia. Rantaraitin varrelle osuu myös melontalaituri sekä uimaranta. Alla olevat kuvat kertovat maisemasta vielä sanoja paremmin.

Lisätietoa Visit Kuhmon sivuilla (linkki avautuu uudessa ikkunassa).

Sanna karhupatsaan takana, taustalla järvi.
Sanna kulkee hiekkatietä pitkin vasemmalla puolellaan järvi.
Järven rannassa oleva laituri.
Sanna kulkee laiturille
Hiekkaranta Kuhmon keskustassa.
Irma Laukkasen Valon huone taideteos Kuhmon rantaraitilla.

Kuhmo-talo

Kuhmo-talo sijaitsee aivan Kuhmon keskustassa ja myös rantaraitin varrella. ”Kaiken kulttuurin taloksi” kutsuttava Kuhmo-talo on suunniteltu alunperin kamarimusiikin tarpeisiin, mutta se soveltuu kaikenlaisten kulttuuritapahtumien, tanssin ja musiikin näyttämöksi. Kamarimusiikki on iso osa Kuhmoa ja heinäkuussa kaupunki täyttyykin Kuhmon kamarimusiikki-festivaalin yleisöstä. Tapahtuma järjestettiin tänä vuonna 54. kertaa. Tapahtuman päänäyttämönä toimii Kuhmo-talo. Kuhmo-taloon pääsee sisään rakennuksen molemmista päistä. Pääsisäänkäynnillä on automaattisesti avautuva ovi. Kuhmo-talo on väljä ja valoisa ja yleisissä tiloissa on helppo liikkua pyörätuolilla. Tiloissa on myös esteetön wc. Pyörätuolipaikkoja löytyy kaikista saleista.

Lue lisää Kuhmo-talon saavutettavuudesta Kuhmo-talon omilta sivuilta (linkki avautuu uudessa ikkunassa).

Kuhmo-talon lasiseinät, pöytiä ja tuoleja

Kulttuurikeskus Juminkeko

Juminkeko on Juminkeko-säätiön ylläpitämä kansallinen ja kansainvälistä kulttuurivaihtoa harjoittava Kalevala-keskus, joka vaalii ja tekee tunnetuksi Kalevalaan liittyvää kulttuuriperinnettä. Juminkeko sijaitsee Kuhmon keskustassa, 450 metrin päässä esimerkiksi Kuhmo-talolta. Juminkeon rakennus edustaa uutta suomalaista puuarkkitehtuuria. Sen pääsisäänkäynnillä on portaat, mutta esteetön sisäänkäynti on sisäpihan puolelta. Ovi on tosin hieman hankalasti loivan käsijohteettoman nousun päässä ja ovella on kynnys, johon sähköpyörätuolini pohja otti kiinni. Pääsin, kun sain työntöapua, mutta kynnysluiska olisi ehdoton. Sisällä Juminkeossa pääsee hyvin liikkumaan. Nyt esillä oleva näyttely, taiteilija Jan Nevan KALEVALA – maalauksia on Juminkeossa 4.10. saakka. Näyttelyn maalaukset peilaavat aikamme tapahtumia mytologioiden kautta ja niiden malleina on käytetty oikeita ihmisiä. Tosi upea ja vaikuttava. Vaikuttava on myös Juminkeon kokoelma eri kielille käännettyjä Kalevala-kirjoja. Kalevala on käännetty yli 60 eri kielelle ja Juminkeossa on yksi maailman laajimmista Kalevala-kokoelmista. Juminkeosta löytyy myös esteetön wc.

Lue lisää Juminkeon omilta sivuilta (linkki avautuu uudessa ikkunassa).

Juminkeon sisäpihan sisäänkäynti, jossa puinen luiska ovelle.
Sanna katselemassa Kalevala-näyttelyn teosta
Eri kielisiä Kalevala-teoksia vitriinissä

Kaesan Kotileipomon kahvila

Kaesan kotileipomo on perinteikäs leipomo Kuhmon keskustassa ja tunnettu erityisesti paikallisista, paikan päällä tehtävistä leivonnaisista. Leipomo on ollut toiminnassa vuosikymmeniä ja se on saanut arvostusta niin paikallisten kuin matkailijoidenkin keskuudessa. Leipomon yhteydessä toimii kahvila, jonka vitriinit ovat täynnä toinen toistaan herkullisimpia leivonnaisia. Me maistoimme poropasteijoita, maukasta pullaa ja tietenkin rönttöstä, kainuulaista karjalanpiirakan kaltaista herkkua, jossa on ruistaikinakuori ja makea täyte, joka valmistetaan perinteisesti puolukoista ja perunasta. Kahvilasta saa myös lounassalaatteja. Kahvilaan pääsi esteettömästi sisään ja siellä on myös esteetön wc. Pöydät ovat eri korkuisia.

Lue lisää Kaesan kahvilan ja herkkupuodin omilta sivuilta (linkki avautuu uudessa ikkunassa).

Pullaa, pasteijaa, rönttönen, kahvia ja teetä Kaesan Kotileipomossa

Esteetön majoitus Suomussalmella ja Kuhmossa

Yövyimme reissulla kahdessa eri majoituksessa: Camping Hossan Lumon esteettömässä mökissä Hossan kansallispuistossa sekä Hotelli Kalevalassa Kuhmossa. Lue esittelyt molemmista erillisistä artikkeleista.

Hossan Lumon esteetön mökki
Hotelli Kalevala

Kuhmosta ja Suomussalmelta jäi päällimmäisenä mieleen poikkeuksellisen ihanat ihmiset sekä luonnon kauneus. Samaan aikaan toivoisi kaikkien turistien löytävän ne, mutta samalla, että rauha säilyisi aina tuollaisena. Molemmat voivat kyllä toteutua, sillä tilaa alueella kyllä riittää.

Tutustu alueen kaikkiin mahdollisuuksiin Wild Taigan sivuilla (linkki avautuu uudessa ikkunassa).

About Author

Maailman mahdollisuudet näkevä esteettömän matkailun asiantuntija ja matkabloggaaja, Palmuaseman kirjoittaja ja esteettömän matkailun kouluttaja.

1 Comment

  • Alueen luonto toden totta on upeaa. Itse en olekaan Bear Centressa käynyt, vaikka paljon positiivista siitä olenkin kuullut. Monissa muissa piilokojuissa sen sijaan olemme käyneet ja pidämme niistä paljon. Täytyypä laittaa Bear Centre ensi kesälle harkintaan.

    Reply

Leave a Reply