Esteettömästi laivalla Manner-Espanjasta Lanzarotelle

*Yhteistyössä Espanjan matkailutoimisto Suomessa (Tourspain)

Laivan keinutus alkoi rauhoittua, kun Lanzaroten saari alkoi siintää horisontissa. Olen risteillyt paljon ja saapunut laivalla moniin eri kohteisiin, mutta tässä oli silti jotain ainutlaatuista. Nyt ei oltu risteilyllä, vaan rahtilaivalla, takana oli kaksi viikkoa matkustamista junalla halki Euroopan ja edessä maata pitkin matkan lopullinen päämäärä ja reilu viikko rentoutumista. Matkamme Manner-Espanjan Huelvasta Lanzarotelle Naviera Armas -varustamon Volcan de Tinamar -laivalla oli kestänyt reilun vuorokauden ja tuntunut samaan aikaan rentouttavalta ja seikkailulta.

Kanariansaarille on mahdollista matkustaa, vaikka ei syystä tai toisesta haluaisi tai pystyisi lentää. Se on täysin mahdollista myös esteettömästi sähköpyörätuolin kanssa. Minun ja kahden matkakumppanini matka Helsingistä Lanzarotelle kesti marraskuussa 2022 kokonaisuudessaan kaksi viikkoa, mutta nopeamminkin se olisi onnistunut, jos emme olisi nauttineet myös matkan varrella olleista kaupungeista. Tässä artikkelissa keskityn laivamatkaan Huelvasta Lanzarotelle, vuorokauteemme Huelvassa ja laivamatkan valmisteluihin.

Laivavaihtoehdot mantereelta Kanariansaarille

Manner-Espanjasta kulkee säännöllisesti lauttoja Kanariansaarille. Reitti on tarkoitettu ennen kaikkea rahdille ja yksityishenkilöille, jotka haluavat matkustaa Kanariansaarille auton kanssa. Ilman autoakin matkan voi kuitenkin tehdä, mutta kovin suosittua se ei taida olla, ainakaan marraskuussa. Meidän laivalla meitä ilman autoa matkustaneita oli ehkä noin kymmenen. Marraskuussa vaihtoehtoja oli vain yksi: Naviera Armas/Transmediterránea Espanjan Huelvasta Arrecifeen Lanzarotelle. Se kulki väliä kerran viikossa lauantaisin. Nyt joulukuussa Naviera Armaksella on myös Espanjan Cadizista kerran viikossa tiistaisin Lanzarotelle liikennöivä lautta ja aloin epäillä, oliko sivuilla vain jokin bugi varausta tehdessämme, kun Cadiz-vaihtoehtoja ei annettu marraskuulle. No, Huelvan olisimme todennäköisesti valinneet joka tapauksessa. Fred Olsen Express -yhtiö liikennöi kaksi kertaa viikossa Huelvasta Gran Canarialle ja Teneriffalle, mutta ei Lanzarotelle. Kovin usein lauttoja ei siis mene ja ihan hetken mielijohteesta laivaan ei hypähdetä. Matka Huelvasta Lanzaroten Arrecifeen kestää 26 tuntia ja 30 minuuttia. Siitä sama laiva jatkaa Gran Canarialle ja Teneriffalle. Gran Canarialle matka-aika on 31 tuntia ja Teneriffalle 36 tuntia. Meidän laiva lähti pari tuntia myöhässä ja saapui vastaavasti Lanzarotelle myöhässä. Kukaan ei oikein tuntunut tietävän koska olemme satamassa, eikä myöhästymisestä infottu mitään. Aikatauluihin, kuten koko matkaan, kannattaa siis suhtautua rennolla letkeydellä.

Matkan varaaminen ja hinta

Vuorokauden laivalla voi viettää joko kansipaikoilla tai ostamalla hytin. Hytit ovat kalliita ja suurin osa matkustaakin ilman hyttiä. Tällöin nukkua voi lentokoneen istuinten kaltaisilla istuimilla ja muuten viettää aikaa sisätilojen oleskelualueilla tai ulkokannella. Me päädyimme ottamaan hytin, vaikka se yli tuplasikin hinnan. Ilman hyttiä meidän kolmen matka olisi maksanut noin 450 euroa. Hytin kanssa kolmen hengen kokonaishinnaksi tuli 1056 euroa. Espanjan Matkailutoimisto Suomessa (Tourspain) tuki meidän matkaamme 500 eurolla, mikä oli tosi ihana juttu matkan kokonaisuuden kannalta. Hytti tuntui hyvältä ratkaisulta, jotta saisimme kaikki tavarat sinne ja toki myös nukkuminen sängyssä houkutti. Matkatavaroille on kuitenkin oma ratkaisunsa, jonka opimme kantapään kautta… Siitä lisää myöhemmin. Hytin hintaan sisältyvät kaikki ruokailut, jotka hytittömät saavat tosin ilmeisesti ostettua muutamalla kymmenellä eurolla. Jälkeenpäin olen kuitenkin tyytyväinen, että meillä oli hytti.

Matkan voi helpoiten varata Naviera Armaksen nettisivuilta. Mikäli sinulla on vammaan liittyviä erityistarpeita, tulee niistä ilmoittaa varauksen yhteydessä tai viimeistään 24 tuntia ennen matkaa. Minä kirjoittelin ennen varaamista sähköpostia osoitteeseen atencionespecial@naviera-armas.com ja kyselin, miten voin varata esteettömän hytin. Vastausten saamisessa kesti ja englannin kieliset käännökset oli selkeästi tehty google translatorilla, mikä aiheutti hieman tulkinnanvaraisuutta. Lopulta tulkitsin, että meille onnistuu esteetön hytti ja minun tulee ilmoittaa varausnumero ja erityistarpeeni varauksen jälkeen. Ostin siis matkan netistä ja lähetin tämän jälkeen kahdesti tiedon esteettömän hytin tarpeestamme, mutta en enää saanut vastausta. Varausta tehdessä voi valita kohdan ”There are some people with reduced mobility among the passengers”, mutta ainakaan englannin kielinen sivusto ei antanut täytettäväksi A special assistance request form -lomaketta, johon laivayhtiön sivuilla viitataan. Lisätietoa laivayhtiön sivuilla osuuksissa Practical information ja Passenger information. Jos osaat espanjaa, asiointi on varmasti helpompaa. Minäkin olisin voinut toki varmistaa asioita espanjan kielisten tuttujeni avulla soittamalla asiakaspalveluun, mutta luotin siihen, että asiat järjestyvät. Ja niin ne järjestyivätkin. Avaimet hyttiin saa vasta laivalla (ja avaimet palautetaan poistuessa ihanan vanhanaikaisesti), eikä hyttejä selkeästikään ole etukäteen erityisesti mietitty. Me saimme ensin tavallisen hytin, mutta mentyämme kysymään esteetöntä hyttiä, se järjestyi mutkitta. En usko, että etukäteistieto laivaan olisi kulkeutunut sen paremmin, vaikka olisin varmistellut asiakaspalvelusta vielä enemmän.

Huelva ja hotelli NH Luz Huelva

Huelva on noin 150 000 asukkaan tunnelmallinen kaupunki Espanjan eteläosassa, saman nimisessä maakunnassa, noin 50 kilometrin päässä Portugalin rajalta. Me saavuimme Huelvaan laivan lähtöä edeltäneenä päivänä junalla Sevillasta. Matka kesti tunnin ja 20 minuuttia. Tunnelmallisessa Huelvassa sai maistaa aitoa espanjalaista elämää, sillä ainakaan marraskuussa kaupungissa ei juuri turisteja näkynyt. Perjantai-iltana kaupunki oli täynnä paikallistunnelmaa. Me nälkäiset odottelimme ravintolan oven edessä klo 20 jälkeen, kun työntekijät alkoivat hiljalleen valua töihin. Pääsimme lopulta sisään ja saimme nauttia tyhjästä ravintolasta noin puoli kymmeneen, kunnes pöytävarauksen tehneet alkoivat valua sisään. Espanjalainen ruokakulttuuri jaksaa yllättää minua aina vain! Ydinalueet Huelvassa olivat hyvin esteettömiä, mutta kovin paljoa emme ehtineet kierrellä.

Yövyimme hotellissa NH Luz Huelva, joka sijaitsi vain muutaman sadan metrin päässä rautatieasemalta ja kaupungin keskustasta. Varasin esteettömän huoneen sähköpostitse ja sain etukäteen tiedon, että monet liikuntarajoitteiset kulkevat hotelliin autotallin kautta. Näin teimme mekin, sillä pääsisäänkäynnillä oli portaat ja erittäin jyrkkä luiska, josta ei mahtunut kääntymään ovelle. Autotallin ramppikin oli jyrkkä, mutta sähköpyörätuolille helppo. Hotellin hissit kulkivat autotallista asti. Ne olivat syvyyssuunnassa sen verran lyhyet, että jouduin irrottamaan sähköpyörätuolin jalkalaudat, jonka jälkeen mahduin ihan hyvin. Leveyssuunnassa tilaa oli enemmän, mutta sähköpyörätuolini ei mahtunut kääntymään poikittain. Esteetön huoneemme oli kuitenkin tilava ja toimiva. Kaksi erillistä sänkyä, vuodesohva kolmannelle, parveke ja tilava kylpyhuone. Lähtöaamuna nautimme perushyvän aamiaisen hotellin aamiaisbuffetissa.

Huelvan satama ja laivaan siirtyminen

Lähtöaamu valkeni viileänä. 10 astetta ja pureva merituuli sai meidät kaivamaan jo kerran syvälle laukun pohjalle laitetut takit esiin. Huelvan laivasatama sijaitsee noin 15 kilometrin päässä kaupungin keskustasta. Etukäteen hieman googlettelin, että Huelvassa olisi esteettömiä takseja, mutta sen tarkemmin en asiaan perehtynyt. Pyysimme edellisenä iltana hotellin vastaanottoa soittamaan meille seuraavaksi aamuksi esteettömän taksin ja he lupasivat sen onnistuvan. Vähän jännitti, mutta niin vaan rampillinen taksi odotti meitä hotellin edessä seuraavana aamuna. Auto oli pieni ja kuski huokaili, kuten aina kaikki kuskit, nähdessään meidän matkatavarat. Hyvin kuitenkin mahduttiin. Satama on teollisuussatama, johon ei oikein pääse mitenkään muuten kuin autolla tai taksilla. Laivayhtiö ilmeisesti järjestää kuljetuksen Huelvan keskustasta, mutta sen esteettömyyteen en uskaltanut luottaa. Taksikuski selvitti tilannettamme sataman porteilla ja pääsi ajamaan ihan laivan lähelle, jossa sijaitsi Naviera Armaksen kontit. Maksoimme kuskille tippeineen 30 euroa ja jäimme rekkojen keskelle ihmettelemään. Laivan lähtöön oli tässä kohtaa kaksi tuntia.

Saimme liput Naviera Armaksen kontista. Heikosti englantia puhunut virkailija kehoitti meitä jättämään matkatavaramme valkoiseen autoon ja odottelemaan auton vieressä. Pitkään aikaan ei tapahtunut mitään. Lopulta henkilökunnan jäsen tuli ottamaan laukkumme autoon. Pieni epäilys nousi mieliimme ja yritimme kysyä, saammehan laukut laivassa. Yes, yes, oli vastaus, mutta jäi epäilyttämään oliko meillä yhteistä kieltä. Ajattelimme kuitenkin, että laukut ehkä vain toimitetaan laivaan, ettei niitä itse tarvitse viedä autokannen kautta. Tämä oli suuri virhe. Laivalla kävi nimittäin ilmi, että laukut saa vasta perillä Lanzarotella. Me emme olleet varautuneet tähän mitenkään. Vetosimme, että tarvitsen välttämättä sähköpyörätuolini laturin yms., jolloin yksi meistä sai luvan lähteä henkilökunnan jäsenen kanssa etsimään autoa autokannelle. Hän ei kuitenkaan saanut meidän kaikkien laukkuja tuotua, joten minun tavaroilla mentiin. Vältä siis tämä virhe äläkä jätä laukkuja minnekään tai pakkaa yhteen laukkuun kaikki laivalla tarvittavat asiat. Nettisivuilla kyllä lukee: ”If you are travelling in a seat or cabin, we offer a luggage room service in which you can store your luggage, which will remain in the hold and locked. Access is prohibited to this during the crossing”, mutta emme osanneet yhdistää tätä siihen valkoiseen autoon, eikä satamassa asiasta infottu enää mitään.

Odottelimme ulkona ehkä noin tunnin, kunnes pikkuhiljaa ilman autoa olevat matkustajat tultiin hakemaan laivaan. Laivaan siirryttiin kävellen autojen lastaussiltaa pitkin. Alusta oli tosi epätasainen ja pomppien siirryin laivaan. Kannelle oli lastattu jo rekkoja ja näin jo kaukaa, etten tulisi millään mahtumaan seinän ja auton välistä, mutta saattajamme mielestä mitään ongelmaa ei ollut. Lopulta hänkin ymmärsi realiteetit ja jostain löydettiin kuski siirtämään yhtä rekoista, jolloin hieman kiemurrellen pääsin hissille. Autokannen ovilla ei onneksi ollut kynnyksiä. Ihan joka vaihetta ei ehkä esteettömyyden kannalta ole mietitty, mutta toisaalta tunnelma oli joka vaiheessa rento, eikä kukaan epäillyt mitään, mikä tarttui itseenkin.

26,5 tuntia Lanzarotelle

Autokannelta meidät ohjattiin laivan infopisteelle, josta saimme avaimet hyttiimme. Ensin tavalliseen ja sen jälkeen pyynnöstä esteettömään. Hytit sijaitsivat samalla kannella kuin infopiste ja oikeastaan kaikki laivan palvelut. Istuimet olisivat olleet yksi kansi ylempänä. Me pysyimme kuitenkin koko matkan ajan kannella 7, mikä oli tosi kätevää. Infopisteellä oli vain yksi englantia kohtalaisesti puhuva henkilö ja hänet haettiin matkan aikana aina juosten paikalle meidän lähestyessä, mistä tuli meille mahtavaa reissuhuumoria.

Esteettömiä hyttejä laivalla näytti olevan ainakin kaksi. Hytti oli tilava, mutta hyvin yksinkertainen. Hytissä oli kaksi alasänkyä ja kaksi yläsänkyä. Alasänkyjen alaosa oli kiinteä eli nostolaitteen kanssa siirtyminen olisi vaikeaa. Siisteystaso ei ihan ollut makuuni ja esimerkiksi wc:ssä oli vielä edellisten roskat. Papereita ei saanut laittaa wc-pönttöön, vaan avonaiseen roskikseen, joten edelliset roskat haisivat tullessamme hyvin ikävästi… Ilmastoinnin säädin oli rikki ja puhalsi kylmästi. Tästä oltiin tietoisia ja ratkaisuksi tarjottiin lisäpeittoja. Kaikesta huolimatta oma hytti tuntui erityisen hyvältä yöllä, kun laiva keinutti kovasti, mutta me nukuimme (muun muassa unettavien pahoinvointilääkkeiden ansiosta) 12 tunnin sikeät yöunet.

Volcan de Tinamar on 2011 valmistunut 175 metriä pitkä ja 28 metriä leveä alus. Laivaan mahtuu 1500 matkustajaa ja 600 autoa. Nyt matkustajia oli selvästi vähemmän, ehkä muutamia satoja. Laiva oli yleistiloiltaan siisti, viihtyisä ja esteetön. Kannella 7 oli kahvila/baari ja sen ympärillä paljon viihtyisiä istumapaikkoja, joista oli kiva katsella merelle. Pienestä kaupasta sai ostaa karkkia (hyvä irtokarkkivalikoima!) ja joitakin hajuvesiä. Ei kuitenkaan esimerkiksi hammasharjaa, jollaiselle meillä olisi ollut tarvetta. Esteettömiä vessoja oli kannella 7 ainakin kolme, kaikki hyvin tilavia ja tukikaiteilla varustettuja. Vessoja siivottiin jatkuvasti ja käytinkin enemmän niitä kuin hyttimme vessaa. Siellä täällä seinän vieressä olevien pöytien vieressä oli kiskoja, joihin pyörätuolin saisi kiinnitettyä, jos laiva keinuisi kovasti.

Ruokaa tarjoiltiin kannen 7 ravintolassa. Lounas oli heti laivaan noustuamme klo 13-15 ja illallinen klo 20.00-22.30. Seuraavana päivänä aamiainen oli tarjolla klo 7.30-10.00 (tosin meille oltiin vihaisia ja moni asia oli loppu klo 9.45 eli kannattaa mennä aiemmin) ja lounas klo 13.00-16.00. Ruokaa sai linjastolta ja se annosteltiin valmiiksi aika kovalla tahdilla, jossa miettimistä ei arvostettu yhtään. Valittavana oli joko vihersalaatti tai esimerkiksi pastasalaatti sekä pääruaaksi liha-, kala- tai kasvisvaihtoehto. Kasvisvaihtoehto ei näyttänyt erityisen monipuoliselta, usein se oli vain riisiä kasviksilla. Valita sai vain yhden lajikkeen. Jälkiruuaksi oli esimerkiksi rahkaa tai valmisvanukkaita. Juomaksi sai maksutta vettä ja limua, maksulla alkoholijuomia. Aamiainen oli yksinkertainen: pieni sämpylä, leikkeleitä ja joitakin lämpimiä vaihtoehtoja. Ilmeisesti croisantteja oli ollut aiemmin. Ruoka oli yksinkertaista, mutta maistuvaa. Ensimmäisellä lounaalla söin leivitettyä kalaa ja kanarianperunoita, illallisella kalaa ja viipaleperunoita ja seuraavan päivän lounaalla lihapullia ja ranskalaisia. Pöytiä oli paljon ja monesta oli merinäköala. Ruokaa ottaessa oli käytettävä maskia. Laivan baarista sai ostaa muun muassa patonkeja ja erilaisia makeita herkkuja.

Yksi laivan parhaista paikoista oli aurinkokansi. Etenkin toisena päivänä, laivan lähestyessä Lanzarotea, siellä tarkeni hyvin olla myös marraskuussa. Baarista sai juomia, musiikki soi ja tunnelma oli rauhallinen. Pieni uima-allaskin olisi ollut, mutta sinne ei kukaan uskaltanut. Kaiken kaikkiaan laivalla oli ihanan leppoisaa. Pelasimme korttia, nuokuimme siellä täällä matkapahoinvointilääkkeiden aiheuttaman väsymyksen vuoksi, tuijottelimme merelle, söimme ja vain olimme. Laivan ilmastointi oli tosi kovalla, joten pitkää vaatetta kannattaa varata. Atlantti myös keinuttaa varmaan aina jonkin verran eli siihen kannattaa varautua. Minä en ollut aiemmin ollut ihan näin kovassa keinutuksessa mitä erityisesti yön aikana oli. Suurin osa matkustajista vaikutti olevan Espanjasta, mutta myös ainakin saksalaisia ja ranskalaisia mahtui mukaan. Eräällä ranskalaisella pariskunnalla oli mukana kaksi papukaijaa, jotka istuivat pitkään heidän olkapäillään, kunnes heille lopulta tultiin sanomaan, että eläimet tulee olla kuljetuslaatikoissa tai hihnassa. Vähän harmi, sillä muiden matkustajien tarkkailu oli hauskinta viihdettä ja tuota seuruetta oli aivan erityisen mielenkiintoista seurata.

Saapuminen Lanzarotelle

Saavuimme satamaan Lanzarotella sunnuntaina noin klo 17. Jännitin vähän laivasta poistumista, jos edessä olisi paljon rekkoja. Laiva jatkoi Lanzarotelta vielä Gran Canarialle ja Teneriffalle, joten osa matkustajista ja autoista jäi vielä laivaan. Menimme laivan saapuessa infoon, muistutimme olevamme ilman autoa liikenteessä ja lopulta saattajan kanssa lähdimme hissillä kohti autokantta. Rekkoja ei ollut tiellä ja poistuminen oli hyvin sujuvaa. Laivasta poistuttuamme saimme takaisin laukkumme. Satamassa oli myös pieni sisätila, jonka kautta poistuimme. Satamassa oli useita takseja odottamassa, mutta lapsiperhe muuttokuorman kanssa vei esteettömän taksin juuri nenämme edestä. Kuski viittoi soittelevansa meille auton. Aurinko alkoi laskea, kaikki poistuivat ja laivakin päästi äänimerkin lähtönsä merkiksi, mutta me vain odottelimme. Lipputoimistossa oli onneksi vielä englantia puhuva virkailija paikalla ja hän soitti taksikeskukseen, jossa kerrottiin auton olevan tulossa. Kaikkiaan odottelimme ehkä puoli tuntia, kunnes esteetön taksi kaarsi eteemme. Lanzarotella esteettömiä takseja on kaiken kaikkiaan hyvin saatavilla, joten sen saamiseen uskaltaa kyllä luottaa. Arrecifen satamasta oli Nautilus Lanzarote-hotellillemme noin 12 kilometriä.

Pidin laivan tunnelmasta ja rakastin ylipäätään maata ja meriä pitkin matkustamista. Olisin valmis matkustamaan Kanariansaarille tällä tavoin joskus toistekin, vaikka allekirjoitankin erään saman matkan tehneen seuraajani kommentin siitä, että laiva vaatii Suomesta liikennöiviin laivoihin verrattuna ”seikkailumieltä, hermoja ja ehkä hulluutta”. Juuri noista aineksista on kuitenkin aina syntynyt parhaat reissut.

Lisää luettavaa