Olen kertonut teille Turusta aiemminkin ja tiedätte, että palaan sinne aina mielelläni. Suurin syy on varmasti siellä asuvat ystävät, jotka takaavat sen, että kaupungissa on aina hauskaa. Yhdistin viime viikkoiseen Ahvenanmaan matkaan myös yhteensä kaksi vuorokautta Turussa, yhden vuorokauden ennen matkaan lähtöä ja toisen Maarianhaminasta palattuamme. Menomatka Helsingistä Turkuun taittui ensimmäistä kertaa OnniBussilla ja paluumatka tuttuun ja turvalliseen tapaan junalla. Kiitos unelmahelteiden, Turku näytti itsestään jälleen uuden puolen. Etelän tunnelmaa turistille Turussa, olkaa hyvä!
Turun kesä on tällaiselle turistille yhtä kuin jokilaivat. Siinä ne seisovat Aurajoen rannassa aina yhtä kutsuvina. Jotenkin liian rentoina ja hauskanpitoon keskittyvinä kuuluakseen tänne tiukkapipoiseen Suomeen, jossa kaikkeen kivaan täytyy yleensä liittyä myös jokin virallinen tai opetuksellinen tarkoitus. Kiertelin Aurajoen rantoja ja tutkin mihin laivoista pääsen sähkärillä. En jäänyt kyselemään löytyykö henkilökunnalta ratkaisuja, sillä tosielämässähän turisti valitsee useista vaihtoehdoista ensivaikutelmaltaan parhaan. Aloitin pyörimällä ensin ”tois puol jokke”. Turistille on outoa, että se on muka toinen puoli, sillä siellähän sijaitsee rautatieasema ja vilkkain keskusta, ne turistille tärkeimmät jutut. Viihdekäyttöön tarkoitettuja laivoja ei ole ihan niin paljon kuin toisella puolella ja ne vähäisetkin ovat esteellisiä. Aiemmista kokemuksistani voin kuitenkin suositella korvaukseksi aivan rannassa sijaitsevaa Vaakahuoneen Paviljonkia, jossa kesäisin soi livemusiikki joka ilta ja monipuolinen ruoka on hyvää. Paikka on täynnä ollessaan ahdas, mutta sisään kuitenkin pääsee hyvin. Tois puol jokke on myös Turun vanhimmaksi laivaravintolaksi itseään kutsuva Esposito, jonka terassi ulottuu kadun puolelle ja on mahdollista saavuttaa myös pyörätuolilla.
”Täl puol jokke” janoisen ja nälkäisen jokilaivojen fanin tilanne on paljon parempi. Sinne pääsee kätevästi förillä, joka kulkee rannalta toiselle ees taas aamusta iltaan ja kaiken lisäksi täysin ilman maksua. Toki matkan varrelta löytyy myös siltoja, mutta tämä on huomattavasti uniikimpi vaihtoehto.
Minun TOP3 -laivat sijaitsevat lähekkäin Tuomiokirkon puoleisessa päässä jokilaivojen rivistöä. Kaikkiin menee loiva ramppi ja laivan kannella pääsee liikkumaan. Ahtaitahan laivat toki ovat, mutta asiakkaat ovat yleensä rennolla jokilaivatuulella, eikä koskaan ole ollut ongelmia saada tilaa pöytiin ängetessä.
Cindy kannattaa valita silloin, kun mielessä on juomien lisäksi hyvä ruoka. Viime kesänä söin laivassa erittäin hyvää tuoretta suomalaista siikaa. Tällöin meitä oli liikkeellä useampi pyörätuolin käyttäjä ja meille varattiin kabinetti laivan sisätiloista, mikä toimi loistavasti.
Papa Joen valitsen silloin, kun kiinnostaa meno ja meininki rokahtavassa ympäristössä. Papa Joella on paljon livekeikkoja läpi kesän ja nuorta porukkaa illasta nauttimassa.
Donna on luonnollinen valinta silloin, kun haluaa nauttia lasillisen kaveriporukalla rennosti chillailen. Terassi on iso ja monessa tasossa, mutta isoimmalle kannelle pääsee hyvin myös pyörätuolilla.
Se etelän tunnelma ei tullut kuitenkaan pelkistä jokilaivoista. Se tuli siitä koko tunnelmasta, joka vallitsi kaupungissa, jossa Down By The Laituri -tapahtuma oli juuri käynnistynyt. Se tuli myös siitä kuumasta kesäyöstä Panimoravintola Koulun terassilla. Koulu on erittäin kiva paikka, joka on panostanut myös esteettömyyteen. Sisään on portaat, joissa on porrashissi, jonka toimivuuteen ei tosin voi 100 prosenttisesti luottaa. Sisältä löytyy myös tilava inva-wc. Parasta on kuitenkin kesäisin auki oleva valtava piha, jossa on paljon pöytiä ja mahtava tunnelma. Pihaan pääsee helposti, ei tarvitse mennä sisäkautta eli käyttää porrashissiä. Tiskiltä saa tilattua maistuvia ruokia sekä erilaisia juomia, paljon esimerkiksi panimon tuotteita. Tiskille on rakennettu loiva ja hyvä ramppi. Suosittelen!
Kaiken kruunasi vielä lähtöäni edeltänyt hetki Turun Italiassa. Aitoja italialaisia jätskibaareja on Turussa useampiakin, mutta nyt istahdimme Aurajoen varressa sijaitsevalle Picola Cantinan terassille. Niin kuuma, niin ihanaa jäätelöä ja kaiken kukkuraksi taustalla Radio Italia. Se rauhallinen hetki siinä teki oikein hyvää, sillä olen kärsinyt Italia-ikävästä siitä lähtien kun sieltä palasin. (Sieltä on muuten vielä juttuja kirjoitettavana, toivottavasti maltatte odottaa!)
Rentoon tunnelmaan tarvitaan tietenkin myös hyvät yöunet. Ensimmäisenä yönä ne tarjosi Hotel Seaport, joka sijaitsee aivan sataman vieressä. Kuinka kätevää oli siirtyä lähtöaamuna suoraan hotellin aamiaiselta laivaan! Seaport on ihana tunnelmaltaan vanha satamahotelli, jossa saa hyvää palvelua (asiakkaille ilmaiset kahvit ravintolasta milloin vain!). Siellä on neljä invahuonetta. Kylpyhuoneet ovat melko ahtaita, niiden ovi kääntyy hassuun suuntaan ja ovella on hankala kynnys. Silti siellä on pärjätty useammankin pyörätuolin käyttäjän voimin. Hotellissa ei ole yleistä inva-wc:tä.
Ravintolan hyvää perusruokaa suosittelen!
Toinen Turku-yö vietettiin Scandic Juliassa, jossa olen yöpynyt useasti aiemminkin. Siellä on 12 (korjaus: ei siellä olekaan kuin 4) invahuonetta, standard- ja superior- luokissa yhdelle ja kahdelle hengelle, väliovella ja ilman. Varmaa Scandicin laatua.
Jälleen huomattiin, että aina ei tarvitse matkustaa kauas. Ihanuutta löytyy lyhyen matkan päästä, usein jopa omasta kotikaupungista. Kiitos kuuluu kyllä myös näille superhelteille. Seuraava matka on kuitenkin kauemmas, sillä vuorossa on Saksa ja München. Yritän ehtiä kirjoitella tunnelmia siitä vielä ennen lähtöä. Jatketaan nauttimista!
No Comments