Hetkiä Karibialla

Taivas on värjäytynyt oranssin eri sävyihin. Tämä oli jo kuudes upea auringonlasku ja tunsin piston sydämessäni, että en katsonut sitä sen ansaitsemalla intensiteetillä. Auringonlaskut täällä ovat niin upeita, että jokaisen sekunnin niistä haluaisi tallettaa verkkokarvoilleen loppuelämäksi tai ainakin siihen saakka, kunnes jotain tällaista pääsee taas näkemään. Olimme tänään St. Lucian saarella ja hikisen kostean päivän jälkeen oli pakko käydä suihkussa, minkä takia menetin auringonlaskun. Upea on kuitenkin myös tämä hetki, kun suurin osa matkustajista on vetäytynyt illalliselle tai valmistautumaan siihen ja hiukset kuivuvat ulkokannen lämmössä, lähes olemattomassa tuulenvireessä. Haluaisin mahdollistaa teille tämän hetken kokemisen, mutta yksikään video tai kuva ei valitettavasti kerro siitä tuoksusta, taivaalle syttyvistä tähdistä ja kaikista niistä oranssin sävyyistä, jotka hyvin nopeasti vaihtuvat tumman violetin kautta mustaksi, tunnelmalliseksi illaksi.

Kunnes on taas aika aamun, samaan aikaan auringonnousun kanssa esiin tulevan uuden saaren ja uusien mahdollisuuksien. Silloin tulen tänne kannelle intoa ja odotusta täynnä, tunnen tämän saman kuumuuden vielä vähän kovempana ja tähyilen kannelta ensifiilikset tulevasta kohteesta. Haluaisin kertoa jo kaiken neljästä näkemästäni, mutta ne kaikki ansaitsevat useamman tunnin pysähdyksen, joka kunnon jutun kirjoittamiseen menee, joten niiden aika on vasta Suomessa. Olimme ensin San Juanissa Puerto Ricossa, jossa pysyttelimme vanhan kaupungin puolella. Nousimme mukulakivisiä katuja pitkin korkealle, kävelimme puolentoista kilometrin päähän linnoitukselle ja sieltä hiljalleen alas värikkäitä taloja ihaillen. Nautimme kylmät juomat eteen osuneessa baarissa ja päivän vaihduttua illaksi paikalliset Mofongo-annokset ravintolassa lähellä satamaan. Seuraavan päivän St. Maartenilla vietimme saaren hollantilaisen osan pääkaupungissa Philipsburgissa, jonne laiva ankkuroitui. Heittäydyimme karibialaisen lomakaupungin ja rantakadun rentoon tunnelmaan. Juuri muita kuin laivalaisia ei näkynyt, mutta se sopi tähän päivään. Antiguan pääkaupungissa St. Johnissa taas oli helppo huomata milloin risteilijöille rakennettu satama-alue kauppoineen vaihtui aidoksi kaupungiksi. St. John taisi kohota esteellisimmän vierailemani kaupungin tittelin haltijaksi, mutta niin vaan sielläkin autojen seassa pärjäsi parin tunnin mittaisen kävelykierroksemme verran. Autoilijat olivat onneksi hyvin ystävällisiä. Tänään olikin sitten eniten odottamani kohde, St. Lucia ja siellä ennakkoon varamaani esteetön retki. Päivä oli todellakin odotuksen ja jokaisen dollarin arvoinen ja St. Lucia mielettömän upea saari.

Nuo saaret olemme jättäneet taaksemme, kannella lähtöä katsellen. Risteilyn tässä vaiheessa siihen hetkeen sisältyy haikeutta siitä, mitä jätämme taaksemme ja toisaalta odotusta tulevasta. Muutaman päivän päästä, hyvästellessäni katseellani viimeistä saarta, on haikeus todennäköisesti huomattavasti vallitsevampi tunne. Vielä Barbados ja St. Kitts ovat kuitenkin edessämme ennen paluuta New Yorkiin. Olemme viettäneet laivassa nyt viikkoon, eikä ole tuttuun tapaan tietoakaan kyllästymisestä. Päivittäin vaihtuvat maisemat, tämä ihana kuumuus, palvelu täällä laivalla ja arjen tuntuminen hyvin kaukaiselta ovat jälleen kerran niitä suurimpia syitä miksi näitä risteilyitä niin kovasti rakastan.