Ihastuin Hanian kaupunkiin syyskuussa kahdesti. Ensimmäinen kerta oli heti ensimmäisenä kokonaisena päivänämme Kreetalla. Mittari näytti +38 ja ilma oli todella kostea. Osa porukastamme jäi kuumuuden vuoksi nautiskelemaan altaalle, mutta suurin osa lähti uhmaamaan kuumuutta. Saimme seuraamme aivan ihanan ja osaavan oppaan. Hänellä on suomalainen äiti ja kreikkalainen isä ja vaikka hän on asunut aina Kreikassa, puhui hän oikein hyvää suomea, ihanalla kreikkalaisella aksentilla.
Kuljimme kahdella pienellä bussilla, joissa molemmissa oli hissi pyörätuoleja varten. Itse olin kaikki matkat isomassa autossa, jonka kuski ajoi erittäin hyvin ja tasaisesti, mikä ei aina ole itsestäänselvyys. Äkilliset jarrutukset ja nykivä ajotyyli ovat useille pyörätuolissa istuville hankalia, minun tasapainolleni usein erittäin hankalia. Ensimmäinen pysähdyspaikkamme oli näköalatasanne Hanian yllä. Myös maisemat sinne ajettaessa olivat auton ikkunasta katsomisen arvoisia. Kosteuden aiheuttama usva hieman häiritsi näkyvyyttä, mutta kaunista oli silti.
Näköalatasanteelta jatkoimme alas vanhan kaupungin kupeeseen. Vierailimme ensin kauppahallissa, jossa ainakin kaksi neljästä sisäänkäynnistä ovat esteettömiä. Tunnelmallisesta hallista löytyi matkamuistoja, paikallisia herkkuja, tuoretta lihaa ja kalaa sekä yhden kojun edessä leikkiviä kissanpentuja, jotka toimivat melkoisen tehokkaina sisäänheittäjinä. Kiertelimme oppaan johdolla myös kapeita kauniita kujia, piipahdimme ortodoksisessa kirkossa ja kuulimme paljon mielenkiintoisia tarinoita Kreetan menneisyydestä ja nykypäivästä.
Kierroksemme päättyi vanhaan venetsialaiseen satamaan. Viimeistään se sai minut ymmärtämään, että Haniaan on palattava vielä toisenakin päivänä ja mielellään vielä toisella reissullakin. Satama on todella kaunis ja sitä reunustavat ihanat ravintolat. Testasin ensimmäisellä kerralla ravintolan Zepos, joka sijaitsee vasemmalla puolella rantaa. Seuraavalla vierailullani mahdollisuuden sai rannan oikealla puolella sijaitseva alla olevassa kuvassa oikealla näkyvä keltainen ravintola, jonka nimeä en osaa kirjoittaa. Molemmat saivat mahdollisuuden tutusta syystä: Niissä on invavessat. Molemmissa söin kreikkalaisen herkun Gyroksen, mikä oli erinomainen valinta molemmilla kerroilla.
Hanian vanhassa kaupungissa oli helppo liikkua pyörätuolilla. Kapeat autottomat kujat ovat yllättävän tasaisia. Laatassa ja kivessä on toki paikoin epätasaisia kohtia etenkin manuaalipyörätuolin pieniä pyöriä ajatellen, mutta sähköpyörätuolilla en kohdannut ongelmia. Korkeusvaihteluitakaan ei ole. Toisena Hania-päivänä vaeltelin hetken uuden kaupungin puolella ja heti kun kuvioon ilmestyivät kapeat jalkakäytävät, tööttäilevät autot ja paikoin korkeat kynnykset, syntyi myös haasteita. Suosittelen siis pysymään vanhan kaupungin puolella, jossa muutenkin on enemmän nähtävää ja kauneutta. Syyskuussa kujat eivät olleet turistien täyttämiä niin kuin ehkä keskikesällä. Ostettavaa löydät taatusti, lähes kaikki ravintolat näyttivät kutsuvilta ja kuusi tuntia hurahti kaupungissa hetkessä. Kuljetus Eria resortista Haniaan invataksilla maksaa lähtijöiden määrästä riippuen noin 22-30 euroa / hlö.
Viikko matkanjohtajana Kreetalla oli kaiken kaikkiaan erittäin onnistunut ja palaan samaan kohteeseen toivottavasti toistekin. Seuraava kerta saattaa olla kesäkaudella 2017, sillä ensi vuodelle on jo tiedossa paljon muita upeita matkoja. Omatoimiselle pakettimatkalle Eria resortiin Kreetalle pääsee kuitenkin Matka-Agenttien kautta huhtikuusta lokakuuhun milloin vain. Olethan lukenut jo aiemmat tuosta viikosta kirjoittamani jutut:
- Onnen päivä Kreetalla (tietoa erityisesti Eria resort -hotellista)
- Maleme ja pysähtynyt aika
- 3,5 minuuttia Haniaa (video)
No Comments