Kuinka paljon lisää kehtaa haluta, kun on saanut jo niin paljon? Näin aloitti upea matkabloggajakollegani Sanna Wallenius juttunsa ikimuistoisimmista matkoista. Sain haasteen kertoa omistani ja tämän kaiken uuden ja epävarman keskellä innostuin suorastaan lapsellisen paljon. Kaivoin aivan samantien esiin vanhat valokuva-albumit, nauroin ja hihkuin. Matkamuistot! Tämä on tuttua, tämän minä hallitsen! Paitsi, että se ei ollutkaan niin helppoa. Miten lukemattomat matkat 35 vuoden ajalta voi arvottaa, kun ne kaikki ovat olleet jollain tavalla ikimuistoisia? Ei voinut, mutta päätin nostaa joitakin ensimmäisten joukossa mieleen tulleita poimintoja viimeisen 20 vuoden ajalta. Kaimani otsikoi kirjoituksensa ”Jos en voisi enää matkustaa, saisin voimaa näistä muistoista”. En halua ajatella, etteikö matkamuistoja kertyisi vielä paljon lisää, mutta toivon, että alan kaivata matkustamista. Kaikkia niitä tuhansia tunteita, joita jokaiseen matkahetkeen sisältyy, ja joita kaikkia ei viime matkoilla ole välttämättä osannut tunnistaa, sillä ne ovat tulleet niin tutuiksi. Ehkä seuraavalla matkalla vatsassa on yhtä paljon perhosia kuin näillä kahdenkymmenen vuoden takaisilla? Tervetuloa mukaan nostalgiselle reissulle!
Bussireissu Hollantiin 2001
Tämä oli ensimmäinen ulkomaanmatkani, jonka tein ilman vanhempiani. Punaisen Ristin Helsingin ja Uudenmaan piirin kontaktimatka Hollantiin vei bussilastillisen eri ikäisiä vammaisia ja vammattomia reissaajia Helsingistä Ruotsin ja Tanskan kautta Hollantiin. Olin aktiivisesti mukana Punaisen Ristin kontaktitoiminnassa 2000-luvun alussa ja noilta ajoilta on aivan älyttömän paljon hienoja muistoja kansainvälisiltä leireiltä Suomessa ja Luxemburgissa sekä tällaisilta matkoilta tämän Hollannin reissun lisäksi Baltiasta ja Tsekistä. Kontaktitoiminnassa idea oli, että se oli avointa kaikille. Ei ollut erikseen palkattuja työntekijöitä tai avustajia, vaan kaikki toimi ajatuksella, että jokainen pystyy auttamaan toista ihmistä ja yhdessä toisia auttaen pärjätään. Näissä oli aina aivan ainutlaatuinen tunnelma. Tämä Hollannin matka: pitkät bussimatkat, ihan uusi vapauden tunne, vaihtuvat kohteet, uudet ihmiset, elämäni hurjin huvipuiston vuoristorata ja laivasta myöhästyminen Saksassa antoivat ihan älyttömästi itsevarmuutta ja pohjaa tuleville matkoille. Näiden kaikkien reissujen järjestelijä, nyt ajateltuna eräänlainen ”oppi-isäni”, Moiski, kuoli ihan hiljattain. Harmi, etten aiemmin pysähtynyt miettimään, mikä merkitys hänen esimerkillään tällä matkalla minulle silloin 16-vuotiaana olikaan. En muista juurikaan mitään näkemistämme kohteista, mutta tunnelman muistan erittäin hyvin!
Rimini & Rooma 2005
”Ikuisia hetkiä Italiassa” lukee valokuva-albumini kannessa. Oi että, näin todellakin oli. Tämä oli ensimmäinen minun ja parhaan ystäväni Paulan monista ulkomaanmatkoista ja todellinen seikkailu. Lensimme Italian Riminiin, jossa vietimme viisi päivää. Asuimme simppelissä, suloisessa, halvassa (ja aika homeisessa) huoneistohotellissa, joimme halpaa viiniä sen etupihalla ja kokkasimme usein pastaa ja tomaattikastiketta säästääksemme ravintolakustannuksissa. Rusketus oli syvempi kuin ikinä, tosin se saavutettiin melkoisen punan kautta. Alla oleva kuva aukiolta on ainoita maisemakuvia, muissa on lähinnä drinkkejä, rantojen italianoja ja valmistaumista illanviettoihin. Riministä jatkoimme junalla Roomaan. Ostimme junaliput etukäteen asemalta, jossa oikein kukaan ei puhunut englantia ja kommunikointi hoidettiin pääasiassa elekielellä. Vaihdoimme junaa Bolognassa, eikä meillä suoraan sanoen ollut aavistustakaan, tuleeko joku meitä hakemaan edellisestä junasta, josta pääsi pyörätuolilla pois vain asemalla olevan trukin näköisen nostolavan avulla. En muista, että se olisi kuitenkaan erityisemmin jännittänyt, tämähän oli seikkailu! Bolognassa aseman henkilökunta oli vastassa. Meidän mielestämme meillä oli kova kiire seuraavaan junaan, heidän mielestään ei, mutta pääsimme seuraavaan junaan. Päädyimme Roomaan ja vietimme seuraavat päivät sähköpyörätuolisalibandyn EM-kisoissa hieman Rooman ulkopuolella. Joukkueet majoittuivat vanhassa luostarissa, jonne vain ilmestyimme hyvään onneemme luottaen. Nyt se tuntuu älyttömältä, mutta saimme majoituksen ja kiedoimme joukkueita kuljettavan Massimon pikkusormiemme ympärille, jotta hän kuskasi myös meitä päivisin turnauspaikalle pysähtyen välillä poimimaan meille auringonkukkia. En muista, että olisimme oikein ikinä syöneet mitään, elimme viinillä ja loputtomalla nuoruuden ja auringon energialla. Joka ilta lausuimme anteeksipyynnön kapeiden sänkyjemme yläpuolella olleelle Neitsyt Marian kuvalle… Kisojen jälkeen jatkoimme vielä muutamaksi päiväksi Roomaan ennen kotiinpaluuta. Hotellissamme ei ollut ilmastointia, makasimme iltaisin hiestä märkinä sängyssämme ennen unen tuloa, kuuntelimme Rooman kaduilta kantautunutta elämän ääntä, eikä oikein minkään voinut ajatella olevan hienompaa.
Oulu 2004-2007
Kotimaan kohteista Oulu muodostui minulle, Paulalle ja ystävyyskolmikkomme kolmannelle jäsenelle Reetalle aivan erityislaatuiseksi paikaksi muutamien vuosien ajaksi. Meillä kaikilla oli omia syitämme matkustaa sinne, mutta lukuisat pitkät junamatkat, Sokos Hotel Arina ja kesäillat Rotuaari Piknik -festivaalissa symboloivat minulle nyt jälkikäteen ennen kaikkea meidän kolmen ystävyyttä. Näillä matkoilla naurettiin, itkettiin, laulettiin, tanssittiin, tunnettiin ja valvottiin. Aamulla saatettiin jatkaa matkaa ilman, että yöllä oli nukuttu silmäystäkään. Menomatkalla InterCityn vessassa meikattiin, paluumatkalla pestiin hampaita. Yhdellä tällaisella reissulla, kesällä 2005 Oulun rautatieasemalla, elämäni meinasi myös päättyä. Mutta ei siinä onneksi niin käynyt ja senkin jälkeen tuli vielä monta Oulun reissua!
Rodos 2010
Tämä oli aikuisiän ensimmäinen perhereissuni yhdessä vanhempieni ja veljen perheeni kanssa Veljeni tuolloin 8- ja 7-vuotiaille tytöille matka oli ensimmäinen varsinainen ulkomaanmatka ja ensimmäinen lentomatka. Ehkä juuri sen kunniaksi TUI:n lentokone päätti hajota ja matkatoimisto päätti yhdistää aamu- ja iltalennon ja hankkia ison kaksikerroksisen Boeing 747 jumbon meitä kuljettamaan. Muistan ihanan, rauhallisen Ixian, huolettoman lomaviikon, hotellin kreikkalaisen illan ja etuoikeuden saada olla mukana tyttöjen ensimmäisellä etelän matkalla.
Toscana 2013
Ensimmäinen kertani Italian Toscanassa, myöhemmin niitä tuli monta lisää matkanjohtajana samaan paikkaan. Tuskin olisin lähtenyt niin monta kertaa uudestaan, jos ensimmäinen kerta ei olisi ollut niin mieleenpainuva. Satuimme Virvan kanssa Toscanan pelloille I Girasoli -hotelliin samaan aikaan italialaisen ryhmän kanssa. Illat lauloimme kitaramusiikin tahtiin kirkkaan tähtitaivaan alla, päivät nautiskelimme lämpimässä altaassa. Tällä reissulla kohtasin ensi kertaa Firenzen ja vierailin ihanassa Orvietossa ja Lucignanossa. Haimme lounasevästä läheiseltä huoltsikalta ja söimme niitä Toscanan peltojen laidalla. Ison osan taianomaisuutta toi lomaromanssini italianon kanssa, mutta kyllä se aluekin minut lumosi, aina tämän reissun jälkeenkin. Päiväkirjani tuosta reissusta voi lukea täällä.
Karibian risteily ja Florida 2014
Ensimmäinen matkani valtameren tuolle puolen. Ensimmäinen kerta Yhdysvalloissa. Ensimmäinen kerta risteilijällä. Ensimmäisen kerran Karibian trooppinen tuulahdus. Tämän ikimuistoisuutta kuvaa parhaiten se, että tämän risteilyn jälkeen olin valmis lähtemään heti seuraavalle risteilylleni 24 päiväksi. Ja että tämä oli selkeä taitekohta Palmuasemalla, mikä näkyy tämän jälkeen tehtyjen reissujen kohteissa. Tätä ennen olin ajatellut voivani lentää vain korkeintaan Kanariansaarilla ja tämän uskomuksen murtaminen avasi yhtäkkiä ihan koko maailman. Risteilyelämä oli täysin uutta ja ihmeellistä ja nautimme Virvan kanssa täysillä jokaisesta hetkestä. Saimme kutsun kapteenin pöytään ja juhlimme Suomen itsenäisyyspäivää tuntemattomien suomalaisten kanssa. Tuon reissun tunnelma välittyy hyvin tällä risteilyvideolla. Ennen reissua vietimme muutamia päiviä Fort Lauderdalessa ja risteilyn jälkeen Miami Beachillä.
Thaimaa 2015
”Tästä tulee kyllä aikamoinen seikkailu”, kirjoitin blogiin ennen kuin marraskuussa 2015 lähdin ensimmäiselle matkalleni Thaimaahan. Olimme vuokranneet ystäväporukalla kaksi esteetöntä huvilaa Hua Hinistä. Porukkaamme kuului 10 aikuista, kaksi alle 2-vuotiasta lasta, viisi sähköpyörätuolia ja kasa muita apuvälineitä. Kahteen viikkoon mahtui onnea kuuman auringon alla, lillumista omassa uima-altaassa, norsujen syöttämistä, Thaimaan liikennekulttuuriin tutustumista, thaimaalaisia herkkuja ja valtavasti iloa, mutta myös muun muassa yksi sairaalareissu, avustajani Maijan ruokamyrkytys sekä sähköpyörätuolini hetkellinen totaalihajoaminen. Rakastuin taloomme ja Hua Hiniin, palasin seuraavanakin vuonna ja kohde on ikuisella haavelistallani. Tämän matkan tunnelmat tulevat jotenkin erityisen hyvin esiin tällä videolla. Kaikki Thaimaa-jutut tältä reissulta ja sitä seuranneilta, löydät täältä.
Maailmanympärimatka 2016
Mietin, onko liian itsestäänselvää, että tämä matka on listalla, mutta täytyyhän sen olla! Kahden kuukauden mittainen matka maailmanympäri loka-marraskuussa 2016 Maijan ja Virvan kanssa nimittäin todellakin oli yksi ikimuistoisimmista matkoistani. Kaikki alkoi Islannista. Sieltä matka jatkui Yhdysvaltojen länsirannikolle Seattleen. Seattlesta nousimme Royal Caribbeanin Explorer of the Seas risteilyalukseen, jolla risteilimme 24 päivää halki Tyynenmeren vieraillen samalla Hawaijilla, Fijillä, Vanuatulla ja Uudessa-Kaledoniassa. Laiva vei uskomattomaan Australiaan, josta lensimme Thaimaahan, jossa seuraan liittyi myös perhettäni. Tuo matka oli niin upea, totaalirentouttava ja onnistunut, että kaikki unelmat tämän jälkeen tuntuivat hetken aikaa laimeilta. Kaikki maailmanympärimatkaan liittyvät jutut kustannuksineen ja kohteineen voi lukea täältä.
San Sebastian 2019
Matka pohjoisessa Espanjassa sijaitsevaan San Sebastianiin oli yksi viime syksyn monista matkoistani ja osa viime vuoden yhteistyötäni Espanjan matkailutoimiston kanssa. En osannut odottaa siltä oikein mitään, mutta niin vaan se pomppasi ikimuistoisimpien listalle. Reissussa oli kaiken kaikkiaan ihana tunnelma ja San Sebastian hurmasi tunnelmallaan minut ja avustajani Sophien lopulta aivan täysin. Se syyskuun vähän jo viileä lauantai-ilta, kun kaikki olivat kokoontuneet kaduille juomaan viiniä, ne auringonlaskut ja sunnuntaikävelyt rannalla! Todennäköisesti ne eivät kuitenkaan olisi riittäneet tälle listalle pääsemiseen. Tällä matkalla oli kuitenkin yksi täysin ainutlaatuinen kokemus: Lentoni liitovarjolla vuoren rinteeltä. Kun sitä seuraavana päivänä kiersimme vielä Riojan viinitiloilla maistelemassa parhaita viinejä ikinä, tämä matka sinetöi paikkansa ikimuistoisimpien joukossa, eikä tule todennäköisesti menettämään listasijoitustaan ikinä.
Intian valtameri 2019
Viime vuoden marras-joulukuussa toteutunut matka on tuoreessa muistissa jo ajankohtansakin vuoksi, mutta kyllä tämä reissu myös ikimuistoisimpien joukkoon kiilaa. Tämä matka alkoi Postin tukilakon kynnyksellä ja reissuun lähtömme aikaistui viime hetkillä päivällä. Vietimme Kristan kanssa kolme päivää Dubaissa. Tämän jälkeen myös Virva liittyi seuraamme ja heilutimme Dubaille Norwegian Jade -risteilijän kannelta. Laiva käänsi kurssinsa kohti Singaporea. 17 päivän mittaisen matkan aikana vierailimme Abu Dhabissa, Omanissa, Intian Goalla, Malediiveillä, Sri Lankassa, Thaimaan Phuketissa ja kahdessa eri satamassa Malesiassa. Matka huipentui muutamaan päivään Singaporessa. En ole ehtinyt edes kertoa kaikkea, mutta tämä matka tulee jäämään mieleen muun muassa Omanin delfiineistä, laivan sairaalaan minut vieneestä vatsakivusta, täysin uusista kulttuureista ja meidän hulvattomasta yhteiselosta.
Tulen vielä tämän kevään ja kesän aikana kaipaamaan matkustusta, mutta niin haikealta kuin se kuulostaakin, voin yhtyä Walleniuksen Sannan sanoihin: ”Jos en voisi enää matkustaa, saisin voimaa näistä muistoista.” Haastan ihan joka ikisen muistelemaan omia matkojaan ja listaamaan kohokohtia matkoilta niin Suomessa kuin ulkomailla!
No Comments