Kerroin teille hetki sitten perhelomastani Rodoksella ja Sunwing Kallithea Beachistä, josta ei tehnyt mieli poistua koko viikon aikana. Neljän kilometrin päässä hotellilta sijaitseva Rodoksen vanha kaupunki houkutti minua kuitenkin jo ennen matkaa. Olin vieraillut siellä lähes kymmenen vuotta sitten lyhyesti ja kuullut paikasta sen jälkeen hyvin ristiriitaisia kommentteja aina sen kauneudesta kamalaan turistirysään. Houkutus päästä muodostamaan oma mielipide oli niin suuri, että pystyin hylkäämään huolettoman elämän altaassa yhden päivän ajaksi.
Jos et kulje sähköpyörätuolilla, pääset Rodoksen kaupunkiin kätevästi nappaamalla hotellin edessä olevalta taksitolpalta taksin. Matka maksaa 7 euroa yhteen suuntaan. Toinen vaihtoehto on kävellä 100 metriä bussipysäkille ja matkustaa muutaman euron hintaan bussilla. Olin etukäteen ajatellut sen olevan vaihtoehto myös minulle, sillä opas kertoi sähköpostitse bussien olevan matalalattiaisia. Paikan päällä selvisi, että osa on ja osa ei. En tiedä olisiko busseissa ollut ramppeja, mutta bussipysäkki oli tien laidassa, jossa jalkakäytävää oli vain kahden metrin mittainen kapea osio. Kyytiin nouseminen olisi todennäköisesti ollut melko hankalaa, mikäli matalalattiabussi olisi tielle osunut, ramppi olisi löytynyt ja tilaa bussissa ollut. Harkitsin myös sähkärillä ajelemista ja muun seurueen taksilla lähettämistä, sillä neljä kilometriähän ei ole sähkärille matka eikä mikään. Puolet matkasta, hotellilta lähtevä pätkä, olisi kuitenkin pitänyt taittaa vilkkaasti liikennöidyllä autotiellä. Loppupätkä olisi ollut hyvää tasaista jalkakäytävää. Tien ylityksiin olisin tosin saattanut tarvita ramppia eli jonkun seurakseni.
Koko lomaan kuulunut stressittömyys ja mukavuudenhalu vei voiton seikkailuhengeltä, joten päädyin varaamaan saman invataksin, jolla kuljimme myös lentokenttäkuljetukset. Olin Rodokselle tullessa saanut tältä ”Social cooperative Enterprise Asklipiades” -firmalta tervetulopaketin, joka sisälsi esitteitä, herkkuja ja yhteystietoja. Soitin heille puhelimitse ja sain hyvää palvelua selvällä englannin kielellä. Varasin kyydin pari päivää etukäteen ja sain sen toivomaani aikaan. Matkaan lähdettiin naisporukalla ja minun lisäkseni kyytiin nousi neljä innolla retkeä odottavaa eli juuri sen verran kuin autoon mahtuu. Meno-paluu maksoi 50 euroa, mikä on tietenkin ihan hirveästi noin lyhyestä matkasta ja sai kaiholla katselemaan niitä seitsemän euron takseja. Invataksit kuitenkin ovat hyvin monessa paikassa sen hintaisia, myös Suomessa. Palvelu onneksi toimi moitteettomasti, auto oli ajoissa ja kuski ystävällinen.
Olimme varanneet retkellemme aikaa neljä ja puoli tuntia. Jäimme kyydistä vanhan kaupungin porttien luona ja sovimme tapaamisen samaan paikkaan. Sukelsimme sisään muurien sisään, keskelle ihanuutta. Kuvittele ihoon takertuva kuumuus, sinisen kirkas taivas ja aurinko, joka hellii mihin tahansa katsotkin. Vieri vieressä olevat kaupat ja kojut, kauniit kukat ja köynnökset tekivät kadut värikkäiksi. Ravintoloista tuli kreikkalaisen ruuan tuoksu. Olin varautunut mukulakiviin, mutta ilahduin kun mukulakivet vaihtuivat ensimmäisen kymmenen metrin jälkeen tasaisempaan laattaan. Suurimpaan osaan kaupoista pääsi, ramppi kulki mukanani vain varmuudeksi. Kauppoja on joka lähtöön ja jokainen löysimme jotain pientä. Minä sorruin kenkiin ja hopeiseen kaulaketjuun. Aivan ihana paikka, todella kaunista!
Reilun tunnin pyörittyämme pysähdyimme lounaalle. Valitsimme viihtyisän tavernan, mutta ruoka ei ollut erityisen kehuttavaa. Vaikutti hyvin pitkälti valmiiksi tehdyltä ja pizzat ainakin taisivat tulla suoraan pakastimesta. Oma kana-souvlakini maistui kyllä kylmän viinin kera hyvin, mutta parempaakin olen syönyt. Olisi kannattanut lueskella suosituksia ennakkoon, nyt nälän yllättäessä ei sellaiseen ollut mahdollisuutta. Pöytämme pienellä kujalla oli kuitenkin oikein tunnelmallinen.
Vanhassa kaupungissa aikamme pyörittyämme lähdimme vielä kävelemään kohti uutta kaupunkia ja Ellin rantaa. Heti vanhasta kaupungista poistuttuamme kohtasinkin sitten jo enemmän ongelmia muun muassa teiden ylityksissä. Ramppi auttoi ja varmasti kiertelemällä olisi löytynyt madallutuksia. Nuorisomme shoppaili Zarassa ja muutamia muitakin houkuttelevia kauppoja olisi tielle osunut, jos aikaa olisi ollut enemmän. Hetken harhailtuamme löysimme rannan, jossa vietimme vain drinkkien verran aikaa. Jälkeenpäin ajateltuna kokonaisaikaa olisi pitänyt olla enemmän tai sitten pysytellä vain vanhassa kaupungissa. Tällä reitillä kilometrejä kertyi, mikä oli siinä kuumuudessa erityisesti käveleville matkaseuralaisilleni uuvuttavaa.
Olen ollut Rodoksella nyt kolmesti: Kaksi kertaa Ixiassa ja nyt Kallitheassa. Edelleen lähtisin saarelle uudestaan, mutta valitsisin rauhaa rakastavana todennäköisesti jatkossakin hotellini hieman kauempaa keskustan hulinoista. Vanhaan kaupunkiin voisin kuitenkin tehdä vastaavanlaisen päiväretken uudestaankin ja suosittelen lämpimästi siellä vierailua, mikäli varsinainen lomakohteesi sijaitsee jossain muualla päin saarta.
No Comments