Olen muutaman kerran tuonut esiin, ettei Bangkok yltänyt suosikkieni joukkoon maailmanympärimatkalla. Näin jälkikäteen ajateltuna muistoni ovat ehkä vähän parantuneet, muttei kaupunki edelleenkään ole kärjen tuntumassa listallani paikoista, joihin haluaisin uudestaan. Jos et ole vielä lukenut selviytymisopastani pyörätuolin kanssa Bangkokissa, aloita siitä. Palataan seuraavaksi kuitenkin kahteen päiväämme Bangkokissa ja noiden päivien sisältöön. Saavuimme kaupunkiin sunnuntai-iltana ja jatkoimme matkaa varhain keskiviikkoaamuna eli aikaa jäi kaksi kokonaista päivää.
Päivä 1:
Aloitimme päivän kävelemällä 700 metrin matkan hotelliltamme BTS Skytrainin Asokin juna-asemalle ja jatkoimme junalla Siamin asemalle. Selviytymisoppaastani voit lukea julkisen liikenteen esteettömyydestä. Tutustuimme ensin Siam Paragon ja Siam Center -ostoskeskuksiin. Ne ovat periaatteessa esteettömiä, mutta vähän meinasi mennä hermot sisäänkäyntiä etsiessä. Kaikilla auki olevilla sisäänkäynneillä oli vähintään kaksi porrasta. Ramppeja meni muutamalle sisäänkäynnille, mutta jostain syystä nämä kaikki oli suljettu. Pääsimme lopulta sisään Maijan mentyä sisään pyytämään apua vartijoilta, jotka lopulta saivat paikalle jonkun ovia avaamaan. Kauppoja toki löytyi joka lähtöön ja lepuutimme mieliämme hetken kahvikupin äärellä. Ostoskeskuksista löytyi tilavat invavessat ja kaikkialle pääsi, joskin hissit ovat välillä vaikeasti löydettävissä.
Siamin alueelta päätimme kävellä 1,5 kilometrin matkan Pratunam Marketille ja siitä eteenpäin Baiyoke Tower -näköalatorniin. Maailman suurin Chatuchak viikonlopputori ei osunut meidän päiville, mutta olin lukenut Pratunam Marketin olevan valtavan kokoinen tekstiili- ja vaatetori. Kävely oli virhe. Tässä kohtaa huomasimme viimeistään, ettei jalkakäytäville ole Bangkokissa juurikaan sähkärillä asiaa korkeiden katukivetysten vuoksi. Kartan suorin reitti vei todella epäilyttävälle sivukujalle, jossa rotat vilisivät, joten päätimme mennä vähän isomman tien kautta. Rampin ja uhkarohkeuden avulla pääsimme kuitenkin perille. Pratunam Market todella oli iso hallissa oleva alue täynnä pääasiassa feikkituotteita. Hyviä kankaita olisi varmasti löytynyt, mutta emme jaksaneet kauaa kierrellä. Osa käytävistä oli niin kapeita, että sähkärillä mahtui juuri ja juuri ja vain osa kadulta käytäville johtavista sisäänkäynneistä oli esteettömiä.
Baiyoke Tower sijaitsi enää vain muutaman sadan metrin päässä Pratunam Marketista. Samassa yhteydessä toimii hotelli. 350 bahtilla eli reilulla yhdeksällä eurolla saimme sisäänpääsyn 83. kerroksen näköalatasanteelle ja herkutteluhetken alempana sijainneessa hedelmäbuffetissa. Paikka oli todella käymisen arvoinen! Hedelmäbuffet oli erittäin runsas, eikä siellä lopulta kovin paljoa jaksanut syödä. Bangkokin tiirailu korkeuksista oli hyvää lohdutusta sille, ettemme lopulta päässeet haaveilevallemme kattoterassille auringonlaskua drinkit kädessä ihastelemaan. Esimerkiksi Octave rooftop bar olisi sijainnut 3,5 kilometrin päässä hotelliltamme, mutta tuollainen matka on liian pitkä pyörätuolille Bangkokin liikenteessä ja sen lähellä sijaitseva juna-asema ei ole esteetön. En tosin selvittänyt olisiko sinne ylipäänsä päässyt esteettömästi, sillä invataksin hankkiminen olisi maksanut liikaa. Jos et pysty hypähtämään tavalliseen taksiin, muista valita hotelli sen mukaan mitä haluat Bangkokissa kokea.
Baiyoke Towerilta jatkoimme ARL-junalla ja metrolla takaisin kotiasemallemme. Huokaisimme helpotuksesta päästyämme Asokin juna- ja metroasemien yhteydessä sijaitsevaan Terminal 21 -ostoskeskukseen ja vietimme loppupäivän tyytyväisenä siellä. Uusi ostoskeskus oli täydellisen esteetön ja siellä kierteli paljon mieluummin kuin Siamin alueen keskuksissa. Myös ravintolatarjonta oli runsas ja nautimme illallisen siellä erittäin mainiosti sisustetussa ravintolassa ennen lyhyttä kävelyä hotellille jo pimenneessä illassa. Uni tuli hyvin aikaisin, sillä päivä oli ollut melko stressaava ja sisäinen kellomme oli vielä Bangkokia edeltäneessä Australiassa, jossa kello oli muutaman tunnin enemmän.
Päivä 2:
Olin edellisenä päivänä saanut hankittua meille viideksi tunniksi invataksin, jolla pääsisimme paikkoihin, joihin ei julkisilla ole esteettömästi asiaa. Nyt ajateltuna tähän samaan olisi voinut yhdistää ne kattoterassidrinksutkin, mutta ennakkoon tuntui, että päivässä oli jo niin paljon kaikkea. Niin kuin toki olikin.
Aloitimme ajamalla Pak Klong Talad -kukkamarkkinoille, joista olimme saaneet suosituksen. Bangkokin suurin kukkatori on auki vuorokauden ympäri. Isossa hallissa oli toki valtavasti kukkia, mutta ilmeisesti tulimme vähän väärään aikaan päivästä, sillä kovin suurta loistoa emme nähneet. Paras aika vierailulle on iltapäivällä kolmen jälkeen, mutta tämän luimme vasta myöhemmin. Kuski odotti meitä paikassa, johon jättikin meidät.
Kukkien luota jaktoimme Wat Pho -temppelialueelle, yhdelle Bangkokin suosituimmista nähtävyyksistä. Wat Pho on lyhenne, paikan oikea nimi on Wat Phra Chetuphon Vimolmangklararm Rajwaramahaviharn. Temppelialueella on Thaimaan suurin Buddha-patsas, 46 metriä pitkä makaava Buddha. Paikkaa kutsutaankin usein Makaavan Buddhan temppeliksi. Sisälle makaavan Buddhan temppeliin ei pääse pyörätuolilla lukuisten portaiden vuoksi, mutta temppelialueella on yli tuhat muuta Buddha-patsasta ja se on hyvinkin näkemisen arvoinen paikka. Kaikilla sisäänkäynneillä ei ole ramppia, mutta taksi osasi viedä meidät sen sisäänkäynnin viereen, jossa on ja ilmeisesti se olikin pääsisäänkäynti. Sisäänpääsy alueelle maksoi 100 bahtia eli noin 2,5 euroa. Kiertelimme alueella noin tunnin verran. Kahvila myi virvokkeita ja jäätelöä, jotka tulivat siinä helteessä tarpeeseen. Tarkoituksemme oli jatkaa autolla suurelle palatsille, mutta kuskimme kertoi, ettei alueelle pääse juuri nyt autolla, sillä tiet on suljettu. Hän kehoitti meitä kävelemään, sillä matkaa oli vain reilu kilometri. Tartuimme tuumasta toimeen, mutta aloimme epäillä palatsin olevan suljettu, sillä näimme kaikkialla vain jonottavia mustiin pukeutuneita surijoita. Alkamassa oli ilmeisesti Thaimaan kuninkaan kuolemaan liittyvä tilaisuus. Turisti-infossa kuitenkin kerrottiin paikan olevan auki, joten jatkoimme matkaa, kunnes vastaan tulleet turistit kertoivat paikan olevan epäilyjemme mukaisesti kiinni. Suuren palatsin alueella pitäisi kuitenkin päästä liikkumaan myös pyörätuolilla.
Viiden tunnin automme olisi vielä ollut hetken käytettävissä, vaikka siirtymiset kaupungissa veivätkin aikaa, mutta olimme niin poikki kuumuudesta, että päätimme palata hotellille. Levähdimme hetken ja kävelimme illalliselle hyväksi havaittuun tapaan Terminal 21-ostoskeskukseen. Seuraavana aamuna jatkoimme aikaisin Bangkokin lentokentälle perhettäni vastaan ja heidän kanssaan kohti Hua Hiniä. Bangkok ei siis vallannut kummankaan meidän sydämiä, vaikka kaikki näkemämme (rottia ja liikennettä lukuun ottamatta) olikin näkemisen arvoista. Jos joskus vielä menen kaupunkiin, suunnittelen päivien ohjelman tarkkaan etukäteen ja hyödynnän fiksusti invataksia.
2 Comments
Fiia
4.6.2017 at 19:43Olen suuntaamassa Bangkokiin kuun lopussa ja siksi tämä olikin mielenkiintoinen postaus lukea! Kiinnostavaa myös kuulla pyörätuolilla liikkuvan maailmanmatkaajan näkökulmaa asioihin – itse harvemmin tulee ajatelleeksi matkustaessaan sitä, kuinka helppoa se onkaan, kun pystyy kävelemään. Kiitos siis, kun avasit vähän silmiäni tämän asian suhteen 🙂
Palmuaseman Sanna
4.6.2017 at 21:29Kiva, että sain toimia silmien avaajana 🙂 Ei sitä tosiaan tule useinkaan katsottua ympäristöä erilaisten rajoitteiden näkökulmasta, jos se ei kosketa itseä. Ihanaa matkaa sulle Bangokiin, se on todella monipuolinen ja kiehtova kaupunki kyllä!