Valikko
Ahvenanmaa

Kesäloma Maarianhaminassa

Olen viettänyt tänä kesänä pitkästä aikaa moneen vuoteen oikeaa, yhtäjaksoista kesälomaa. Se on ollut ihanaa, mutta myös aika vaikeaa. Täydellinen irtaantuminen kaikista eri töistä ja pysyminen poissa sähköpostin äärestä on tällaiselle koko ajan jotain tekevälle melkoinen suoritus. Paras apu arjesta irtaantumisen haasteisiin on tietenkin matka, jota en kuitenkaan lomaa edeltävissä kiireissäni oikein edes ehtinyt suunnitella. Kriteerejä oli kuitenkin muutama: a) En halunnut lentää, sillä lentoja on viime aikoina ollut melkoisesti ja syksy näyttää (onneksi) samanlaiselta b) Halusin mennä jonnekin missä en ole aikaisemmin ollut ja c) Matka ei saisi kestää neljää päivää pidempään. Loppujen lopuksi valinta oli selkeä. Kaukokaipuu -blogin Nella haastoi meidät suomalaiset matkabloggaajat jo vuoden alusta alkaen tekemään enemmän Suomiretkiä ja kun vielä seuraamani Laura Let’s Go -blogi täyttyi ihanista kuvista idyllisestä Ahvenanmaasta, minä varasin parin päivän reissun Maarianhaminaan!

Matkaseuraksi saimme auringon ja hellevaroitukseen asti yltävän lämpötilan heti siitä lähtien, kun nousimme Turussa Viking Linen Amorellan aamuvuorolle kohti Maarianhaminaa. Hyttiä ei ollut, mikä ei haitannut hetkeäkään, sillä reilun viiden tunnin matka sujui lyhyttä ruokahetkeä (oikein hyvä salaatti Tapas&Wine -ravintolassa kannella 8) lukuun ottamatta laivan kannella. Amorellan ulkokannelle pääsee hyvin yhdeksänneltä kannelta, laivan peräosan hissillä. Ovella on pieni kynnys, josta ulospäin sähkäri meni itsestään ja sisäänpäin pienellä tönäisyllä, sillä kansi oli hieman märkä ja liukas. Amorellalla on varsin helppo liikkua pyörätuolilla. Hissit ovat tilavia ja ne löytyvät laivan keskiosasta sekä perästä. Tällä kertaa hyttiä ei siis ollut, mutta aikaisemmista kokemuksista tiedän, että invahyttejä löytyy ja ne ovat samanlaisia kuin Viking Gabriellalla. Kannella 7, lasten leikkitilan vieressä, sijaitseva inva-wc on varsin tilava ja toimiva.

Paahteiseen Maarianhaminaan saavuimme kahden aikaan iltapäivällä, joten edessä oli vielä pitkä päivä mahdollisuuksia. Hotellimme Savoy sijaitsi ihan Maarianhaminan keskustassa ja reilun kilometrin päässä laivasatamasta. Olimme varanneet sekä hotellin että laivamatkat Viking Linen kautta. Hotellilla selvisi, että varaus on kuitenkin hävinnyt. Asia saatiin onneksi selvitettyä hotellin ja Viking Linen kesken meidän nauttiessa hotellin tarjoamia päiväkahveja ja lopulta varaamamme invahuoneen ovi aukeni. Huone ei sijoitu ”parhaat”-listalleni, mutta pärjäsimme siellä ihan hyvin. Huone oli tilava ja sänkyjä siirtelemällä tilaa saatiin entisestään. Kylpyhuoneen ovesta mahduin leveyden puolesta nipin napin, eikä kylpyhuone muutenkaan ollut kovin suuri. Lisäksi monet pienet yksityiskohdat, kuten korkealle sijoitetut puhelimet ja huonekansiot sekä vain piilossa lattianrajassa olevat sähköpistokkeet pistivät huoneessa silmään. Hotellin hissiin mahduin, mutta pituudeltaan hissi ei ollut suuri, joten esimerkiksi sähkömopo ei arvioni mukaan välttämättä mahtuisi. Sijainniltaan hotelli on kuitenkin mitä parhain.

Kahteen vuorokauteen Maarianhaminassa mahtui paljon leppoisaa kesälomailua, sillä kaupunki on hyvin pieni, eikä siellä synny painetta nähdä koko ajan jotain uutta. Tarkoitukseni oli kiertää myös lähiympäristöjä sen mukaan mitä sähkärin akku kestää eli noin 10 km:n säteellä keskustasta. Toisena päivänämme lähdinkin yksin liikenteeseen kohti Nåtön ja Järsön saaria, jotka sijaitsevat Maarianhaminan eteläpuolella. Tie oli lähes suora, mukanani oli kartta ja edessäni oli aurinko, jonka piti pysyä koko menomatkan ajan edessäni. Niin ajatuksissani tai hellekuumotuksissani olin, että en huomannut auringon siirtyvän puolivälissä taakseni ja maiseman pysyvän suht samana, vaikka matkalla piti olla siltoja… Kyllä, onnistuin tekemään ympyrän ja palaamaan lähtöpisteeseen. Olen ennenkin ollut tunnettu suuntavaistoni puutteesta, joten pienen ärsytyksen jälkeen asia lähinnä nauratti. Loppuaika kuluikin sitten turvallisesti terasseilla ja rannoilla.

 

Maarianhaminan pienveneiden satamasta Österhamnista pidin erityisesti. Satamia on Helsingissäkin, mutta Maarianhaminassa oli silti kansainvälisempi tunnelma ja ihana lähtemisen ja saapumisen fiilis. Sataman yhteydessä on myös paljon kivoja ravintoloita ja kahviloita. Bonuksena siellä täällä loikoilevat joutsenet.

 

 

Rannoista testasimme Österhamnin kupeessa sijaitsevan pienen Lilla Holmen -alueen rannan ja niin ikään Österhamnin vieressä sijaitsevan merikorttelin jälkeen tulevan Mariebadin rannan. Lilla Holmen on lapsiperheiden suosiossa, sillä alueella on paitsi hyvin loivasti syvenevä ranta, myös vapaana kulkevia riikinkukkoja (iik!) ja häkeissä nähtävänä muita pieniä eläimiä. Alue on hyvin kaunista, mutta kovin kauaa emme viihtyneet. Hiekalle ei pääse, mutta pitkälle puiselle laiturille kyllä. Auringonottoon laiturista ei kuitenkaan ole, sillä sen kautta kuljetaan koko ajan myös uimaan. Mariebadissa sijaitsee sisällä oleva kylpylä, mutta myös kaikille avoin ranta. Hiekan osuus on vähäinen ja pääasiassa auringosta nautitaan nurmialueella, mikä sopii sähkärille oikein hyvin. Miinuksena vierestä kulkevan autotien äänet.

 

 

Yksi parhaista asioista lomalla kuin lomalla on tietenkin ruoka. Siinä suhteessa suosittelen Maarianhaminaa lämpimästi. Kuulemani mukaan ympäri Ahvenanmaata löytyy mitä parhaimpia ravintoloita. Me söimme ensimmäisenä iltana Österhamnin merikortteleissa sijaitsevan Pub Niskan terassilla. Toinen meistä nautti erinomaista pizzaa (tai tarkemmin Plåtbrödiä) ja toinen suussa sulavan hyvää uuniperunaa ja salaattia. Paikassa on ihana tunnelma, kohtuulliset hinnat ja kaunis ilta-aurinko. Ei siis ihme, että se on hyvin suosittu. Plussana hyvä invavessa. Seuraavana päivänä lounaalle eksyimme kävelykadun varrella sijaitsevan Café & konditoria Iwan pienelle ulkoterassille. Mielettömät valikoimat toinen toistaan herkullisempia suolaisia ja makeita herkkuja. Vasta käyntimme jälkeen luimme, että kyseessä oli Maarianhaminan vanhin ja tunnetuin kahvila. Toisena iltanamme suuntasimme Västerhamnin suuntaan, jossa myös laivaterminaalit sijaitsevat. Ihastelimme museolaiva Pommernia ja sen vieressä olevaa pienveneiden satamaa. Ravintolavaihtoehtoja olisi ollut useampia, mutta päädyimme ravintola Nauticalin terassille nauttimaan kylmää sangriaa ja nauttimaan erinomaista lihaa. Viimeisenä päivänämme piti luonnollisesti tutustua myös Ahvenanmaan pannukakkuun, jota saa useista pääkadun kahviloista.

 

 

Kaiken kaikkiaan Maarianhamina oli oikein ihana kokemus. Se oli vielä pienempi kuin olin ajatellut, mutta myös idyllisempi. Upeaa, että meillä on Suomessa tällainen helmi, joka on sekoitus kauneinta Suomea ja jotain ihan muuta maata, sillä monesti tunsi olevansa ulkomailla. Maarianhaminan kaduilla pääsi hyvin liikkumaan pyörätuolilla ja esimerkiksi suojateiden reunat oli madallettu. Palaan seuraavan kerran mukanani auto, jotta Ahvenanmaata näkisi laajemminkin. Mikäli olisin päätynyt oikeille reiteille päiväseikkailuissani, olisin joutunut kulkemaan paljon myös maantien reunoja, mikä ei koskaan ole optimaalisin vaihtoehto. Seuraavalla kerralla majoitun leirintäalueella, sillä Ahvenanmaalla on useampia esteettömyyteen panostaneita leirintäalueita, jotka tarjoavat myös liikuntarajoitteisille soveltuvia elämyspalveluita. Hyvä tieto niin lomailijoille kuin leirikoululaisille! Lisätietoa löydät muun muassa täältä.

Kahden vuorokauden loman jälkeen suuntasimme taas kohti Turkua, tällä kertaa Viking Gracen upealla kyydillä. Matka taittui jälleen lähes kokonaan ulkokannella aurinkoa palvoen ja kirjaa lukien. Törmäsin kannella myös Palmuaseman lukijoihin, mikä oli kiva yllätys! Gracen perässä on hyvin suojainen kansi, jossa soi hyvä musiikki. Lumouduin paitsi auringosta myös ulkobaarin mango-mojitoista, nam! Grace on hyvin esteetön laiva, jossa on useita hissejä ja paljon tilavia invavessoja. Kirjoitinkin siitä jo kerran aiemmin.

Ihana loma jatkui vielä ihanalla vuorokaudella Turussa, mutta palataan siihen seuraavaksi. Aurinkoa ja hikisiä päiviä ystävät!

About Author

Maailman mahdollisuudet näkevä esteettömän matkailun asiantuntija ja matkabloggaaja, Palmuaseman kirjoittaja ja esteettömän matkailun kouluttaja.

2 Comments

  • Pingviinimatkalaiset
    29.7.2014 at 16:48

    Ihana pikkureissu Marianhaminaan! Itse olen käynyt siellä viimeksi teini-ikäisenä, joten ehdottomasti olisi jo korkea aika käydä päivittämästä muistot tämän päivän tiedoilla 😀 -Milla

    Reply
  • Palmuaseman Sanna
    29.7.2014 at 19:49

    Kannattaa! Voi olla, että teini-ikäisenä ei ihan osannut arvostaa kaikkea samaa kuin nyt… 🙂

    Reply

Leave a Reply