Kesätunteita

Parhaillaan kaikkialla kaikuvat keskikesän toivotukset saavat minut aina vähän värähtämään. Apua, kesän puoliväli ja puolet siis jo menetetty? Kunnes rauhoitan itseni ajattelemalla, että keskikesä voi olla tämä koko ihanuusjakso, jota ympäröivät hyvin lyhyet alku- ja päätösjaksot. Kesä on monelle vammaiselle henkilölle vuoden kulta-aikaa, sillä se tuo mahdollisuuden paljon talvea vapaampaan liikkumiseen. Kuumuus ei toki sovi kaikille, mutta kylmyys vielä harvemmalle. Nyt olisi siis taas aika elää täysillä. Se voi olla myös aika uuvuttavaa ja paineita nostattavaa.

Olen ennenkin kertonut syttyväni hieman hitaasti ja siksi etenkin siitä sellaisesta rennosta ja huolettomasta kesätunteesta kestää hetki saada kiinni. Tähän mennessä hetkellisiä kosketuksia tunteeseen on koettu, mutta läpimurtoa vielä odotellaan. Vaikka kuinka pyrin aina kesän tullen vapautumaan paineista ja ennakko-odotuksista, rinnalla kulkee hyvin usein paine siitä, että nyt pitäisi nauttia. Pysähdyin äsken parvekkeelle katsomaan ukkosta ja miettimään, että huolettomaan kesäfiilikseen pääsyä jarruttaa varsinkin alkukesästä kesän vaatimat järjestelyt. Taas kävi niin, että kesän alkaessa ajomatkani sähköpyörätuolillani pitenivät ja huomasin, etteivät akkuni enää kestäkään pitkiä matkoja. Ensi viikolla pääsen huoltoon ja viime viikot on pitänyt tarkkaan valita kuljettavat reitit. Tarkkaan ja hyvissä ajoin on pitänyt miettiä myös kesän suunnitelmat. Näihin muutamaan kuukauteen pitää saada ajoittumaan henkilökohtaisten avustajien vuosilomat, mikä aiheuttaa sijaisjärjestelyjä ja oman elämän organisointia jo hyvissä ajoin keväällä. Minun avustajieni lomapalapelin palat loksahtivat onneksi ihan hyvin paikoilleen, mutta joillakin voi olla tilanne, että avustajaa ei ole juuri nyt kun olisi kiva mennä ja tehdä. Ja sitten vielä se tekemisen valinnan vaikeus! Mielessäni oli ainakin kymmenen ulkomaan kohdetta ja toinen vastaava Suomen kohteita, jotka tämä kesä olisi ansainnut. Sitten vielä ne kaikki kodin ihanuudet, konsertit, festarit, huolettomat päivät ilman tekemistä… Huh, kesä sä oot ihana ja raskas.

Ylläolevat kappaleet kirjoitin sunnuntaina. Juttu jäi kesken, joten palasin nyt jatkamaan. Huomasin kesän heittäneen eteenpäin. Sähkäri sai eilen uudet akut ja nyt odotan suurella innolla, että pääsen viillettämään pitkiä matkoja kesätuulessa. Aion kokeilla huomenna, kun palaan podcast-äänityksistä (pian pääsette kuuntelemaan!) Huomisen jälkeen alkaa loma, jonka lähestyminen on selkeästi vahvistanut kesätunnetta ja vähentänyt paineen tunteita. Valinnat on nimittäin nyt tehty ja lomasta ennustan erinomaista! Lähden heti alkajaisiksi viettämään kesäiltaa ystävien kanssa Turkuun, jossa nousen perheeni kanssa seuraavana päivänä ensi kertaa Viking Linen Glory-alukseen, joka vie Tukholmaan. Tukholmassa odottaa lisää perhettä ja siskon tyttöni rippijuhlat. Vietän Tukholmassa muutaman päivän. Muun perheen jatkaessa Suomeen minä ja avustajani Jenni nousemmekin junaan ja suuntaamme kuuden tunnin matkan päähän Uumajaan. Olen käynyt Uumajassa viimeksi varmaan 20 vuotta sitten, joten odotan innolla kaupunkiin tutustumista nykyisenä minänäni. Uumajasta tulemme Suomen puolelle laivalla Vaasaan, jossa ehdimme viettää yhden kesäillan ja yön ennen kotiin paluuta. Voi että miten kiva lähteä!

Kauaa en ehdi kotona reissun jälkeen viettää, kun on aika mennä moikkaamaan ystäviä Kalaranta-mökille, jossa vietin alkuvuodesta ihanan talvisen viikonloppuloman. Pienen mökkipyrähdyksen jälkeen pakkaan laukkuun vieläkin kesäisempää ja lähden nauttimaan Espanjan kesästä Fuengirolaan. Loma huipentuu vielä rakkaalla joka kesä vuokraamallani Huvilarannan mökillä Multialla (juttu vuodelta 2018). Odotan jo malttamattomana, että pääsen jakamaan kanssanne tätä kesää ja kertomaan kokemuksia uusista ja tutummista kohteista. Aktiivisimmin päivitän Instagram-tiliäni sanna.kalmari, joten se kannattaa laittaa seurantaan, jos se ei vielä ole. Toisaalta odotan, että voisin pitää myös joitakin somevapaita päiviä ja ihan aitoa lomaa, sulkea vain silmät ja keskittyä kuuntelemaan veden liplatusta. Olen vasta tänä vuonna löytänyt äänikirjat ja odotan jo sitä, että kuuntelutunnit pääsevät paukkumaan ja minä seikkailemaan sanojen kautta vaikka ja minne. Tai ahmimaan silmilläni maisemia kaupungeissa, maaseudulla, junan ja lentokoneen ikkunasta, meren aalloilla ja mökkirannassa. Palmuaseman kanavia lukuunottamatta pidän lomaa töistä heinäkuun loppuun saakka.

Kaunista ja kesätunteiden kieputtelua!