Rakastan tätä hetkeä. Vuoden sulkemista, yleensä kiitollisuudella, mutta myös jonkin uuden avaamista. Jotenkin kliseistä ja teoriassa älytöntä, että muutoksiin tarvitaan vuoden vaihde, mutta silti tässä päivässä on aina tietty taika. Palmuaseman perinteisessä vuosikatsauksessa kurkataan menneeseen reissuvuoteen ja luetuimpiin juttuihin, tehdään yhteenveto omista fiiliksistäni ja kiitellään valtavasti. Vuoden suosikkipalmukuvat koristeena, tietenkin.
Edellisvuosi suljettiin otsikolla ”Kiitos 2016, kaikkien aikojen vuosi!”. Tuo jo kertoo sen, että tällä vuodella oli melko vaikeat lähtökohdat. Selittelin kyllä itselleni silloin, että kaikkien aikojen vuosia voi tulla joka vuosi, mutta eihän se nyt niin mene. Kaikkien aikojen vuoden jälkeen tarvitaan näköjään aina tasoittavampi jakso. Tämä vuosi ei tosin vain tasoittanut, vaan myös haastoi melkoisesti. Suurimpana haasteena vuosi toi rakkaan isäni pehmytkudossarkooman ja sen myötä tulleet käden amputaation ja syöpähoidot, joista on suureksi onneksi tällä hetkellä selvitty uupuneina voittajina. Matkanjohtajana pääsin etuoikeutettuna jälleen mukaan ihmisten onnellisiin lomahetkiin, mutta tänä vuonna myös todella raskaisiin surun hetkiin. Kohtasin avustajahaasteita ja sähkärihaasteita. Arkityössäni oli paljon myllerrystä ja oma pääni myllersi sen osalta mihin suuntaan haluan viedä matkailualan kehittämistäni. Päätin panostaa Palmuasemaan paitsi blogina myös eri yrityksille palveluja tuottavana tahona, mikä on tuntunut hyvältä ratkaisulta, vaikka tarkoittaakin tällä hetkellä esimerkiksi matkanjohtajan töiden selvää vähentymistä.
Teitä Palmuaseman lukijoita on ollut tänä vuonna taas aiempaa enemmän ja käyrät nousevat vuosi vuodelta ja kuukausi kuukaudelta tasaisesti koko ajan. Se on ihan huikean hienoa, kannustavaa, upeaa ja mahtavaa. Se on myös yksi merkki siitä, että esteetön matkailu kiinnostaa, tietoa yhä vain tarvitaan ja esteettömään matkailuun kannattaa palveluntuottajien panostaa. Niin paljon tässä maailmassa olisi esteettömän matkailun saralla tehtävää, että välillä sen miettiminen todella uuvuttaa. Jokainen kertomus Palmuasemalta inspiraatiota saaneesta onnistuneesta reissusta tai asiakkaan erityistarpeista kiinnostuneesta asiakaspalvelijasta kuitenkin palkitsee. Suuret lukijamäärät ovat lisänneet tänä vuonna myös keskustelua. Palmuaseman vuoden ylivoimaisesti luetuin juttu oli keväällä julkaisemani ”Maksavatko veronmaksajat matkani ja muita viime aikojen kysymyksiä”. Se myös herätti ehdottomasti eniten keskustelua kaikissa kanavissa ja hyvä niin. Hyvin paljon luettiin myös juttua Silja Symphonyn Commodore-luokan invahytistä. Tuo matka toteutui yhteistyössä Tallink Siljan kanssa ja se herätti niin ikään paljon keskustelua, mikä vähän yllätti. Kolmanneksi eniten luettiin jo muutaman vuoden takaista, lakimies Jukka Kumpuvuoren kirjoittamaa tekstiä ”Kuka korvaa avustajan matkakulut?”. Tuo pysynee kiinnostavana ja ajankohtaisena juttuna aina vain. Samoin neljännelle sijalle kohonnut vanha juttu matkalaukkuvalinnoistani, jota luetaan päivittäin. Viidenneksi eniten kiinnosti raha eli se, kuinka paljon maksoi kaksi kuukautta maailman ympäri. Myös juttusarja Palmuaseman vieraista kiinnosti kovasti. Suuri kiitos kaikille tarinansa vuoden aikana jakaneille vieraille!
No millainen reissuvuosi tästä sitten lopulta tuli? Vuosi käynnistyi tammikuussa reissulla Tukholmaan. Silloin tosiaan testasin tuon Silja Symphonyn Commodore-luokan invahytin ja vietin ihanan tyttöjen shoppailuviikonlopun Tukholmassa siskoni, siskon tyttöni ja veljen tyttöni kanssa. Se oli kiva pieni irtiotto arjesta ja Mall of Scandinavia -ostoskeskukseen tekisi taas mieli. Maaliskuussa vietin kolme viikkoa töissä Teneriffalla kahden eri ryhmän matkanjohtajana. Teneriffa oli aina vain yhtä ihana ja haluaisin sinne heti taas. Nuo viikot olivat antoisia, opettavaisia ja raskaita ja niihin mahtui elämän kirjoa valtavan paljon.
Huhtikuun hengähdin (eli tein älyttömästi arkityötä), mutta toukokuussa sain taas pakata laukut. Viikko Saksan matkailutoimiston järjestämällä esteettömällä blogimatkalla ympäri Baijeria osoittautui huikeaksi, vaikka ennakkotunnelmani olivatkin vähän laimeat. Parasta oli muiden esteettömän matkailun parissa töitä tekevien tapaaminen ja upeat uudet kontaktit. Kesäkuussa nautin lähimaisemissa. Kävin juhannuksena Isossa Vasikkasaaressa ja kiertelin pitkin Helsinkiä mm. Haagan Alppiruusupuistossa. Näitä juttuja on luettu paljon, joten selkeästi myös lähikohteet kiinnostavat.
Heinäkuussa aloitin lomani Tukholman risteilyllä veljen tyttöni kanssa ja sitten oli vuorossa vuoden paras reissu. Ensin muutama päivä Brightonissa ja sitten aivan ihana kahden viikon Välimeren risteily Southamptonista Royal Caribbeanin Navigator of the Seas -aluksella. Tuo reissu vahvisti jälleen rakkauttani risteilyitä kohtaan ja jo siellä syntyi päätös seuraavasta, helmikuussa toteutuvasta, risteilylomasta. Elokuun alussa vietin muutaman itselleni erilaisen päivän Vuokatin upeissa maisemissa. Suomi-maisemiin pääsen toivottavasti ensi kesänäkin! Syyskuussa sain palata yhteen suosikkipaikkaani, Toscanaan. Viikko matkanjohtajana oli jälleen antoisa, täynnä hyviä makuja ja ihanaa syyskuun lämpöä ja aurinkoa.
Lokakuun vietin kotona lukuun ottamatta yhden yön tunnelmointia Hilton Helsinki Airport -hotellissa ennen päivän mittaista työmatkaa. Ajatus marraskuun pimeydestä ahdisti siinä kohtaa sen verran, että varasin marraskuulle viikon Fuerteventuran valossa. Sieltä ja päiväretkeltä Lanzarotelta on vielä tarinoita kerrottavana ensi vuodellekin. Marraskuussa seikkailin myös yöjunassa Rovaniemeltä Tampereelle apuvälinemessuille, jossa oli ilo puhua esteettömästä matkailusta. Joulukuussa piipahdin vielä Turusta piknikristeilyllä kavereiden kanssa sekä vuorokauden matkalla jouluisessa Tallinnassa.
Selatessani noin 10 000 tänä vuonna otettua kuvaa, tuli taas ihan huikea fiilis. Kiitollisuus kaikesta koetusta on kova. Tänä vuonna koin kuitenkin ensimmäistä kertaa myös lähtöväsymystä, mikä ehkä vähän kuultaa myös Palmuaseman jutuista. Kun on edellisen vuoden lopussa kiertänyt maailman ja nähnyt niin paljon kauneutta, että silmiä polttaa, ei kai ole ihme, että hetkeen ei tarvitse muuta ja kaikki näyttää vähän laimeammalta. Olen miettinyt paljon myös omia matkailumieltymyksiäni ensi vuoden unelmalistaani laatiessa. Haluan tuottaa teille mahdollisimman monipuolista sisältöä ja samalla panostaa omiin unelmakohteisiini. Toisaalta kotonakin on välillä hyvä. Siitä osoituksena yhdeksän Instagramissa eniten tykkäyksiä saanutta kuvaa, joissa palmut loistavat poissaolollaan ja Suomi on vahvasti läsnä.
Ne alussa lupaamani valtavat kiitokset tulevat teille kaikille ja juuri sinulle. Kiitos siitä, että olet ollut tänä vuonna mukana, kerran tai aina, ihan sama. Kiitos kaikista kommenteista, kysymyksistä ja yhteydenotoista. Kiitos kaikille, jotka olette olleet kuuntelemassa minua eri tilaisuuksissa ja kiitos kaikille esteettömän matkailun edistäjille. Odotan ensi vuotta taas uudella innolla ja tuntuu, ettei lähtöväsymyskään sovi siihen vuoteen…
Mikä sinulla on jäänyt mieleen Palmuaseman tästä vuodesta? Mikä juttu puhututti? Mistä kohteista toivoisit lukevasi Palmuasemalta ensi vuonna? Kommentoi ihmeessä! Ihanaa, unelmien vuotta 2018!
1 Comment
Sisko
5.1.2018 at 19:35Kiitos itsellesi kivoista ja monipuolisista tarinoista, upeine kuvineen! 🙂 Toivottavasti tästä vuodesta tulee vähintäänkin yhtä hyvä! 🙂