Kiitos kesä, loma ja mökkilaituri

Yhteistyössä: Huvilaranta

Pyörin järvessä selälläni ympyrää. Näen puiden latvat ja muutaman pilven ja kadotan suuntavaistoni. Aurinko on silmissä, veden pinnalla, kaikkialla. Se ja järvivesi kostuttavat silmät vai onko se sittenkin onni? Murehdin loman alussa osaanko lomallani rentoutua. Mietin sitä vähän vielä loman puolivälissä Sloveniaan lähtiessänikin. Arkityöt olen oppinut painamaan taka-alalle lomalla, mutta Palmuasemaan liittyvistä asioista en osaa jäädä lomalle, enkä haluakaan. Täällä mökillä minä olen kuitenkin saanut itseni kiinni hymyilemästä ihan vain olemiselle, lämmölle ja kesälle. Olen innostunut leikkimään kolmevuotiaan kanssa Linnanmäkeä auton kaarteessa hiekkatien mutkilla. Olen ehdottanut manuaalipyörätuolini nostamista soutuveneeseen ja istunut siinä veljeni soutaessa. Kalaakin yritimme ja sitä tästä järvestä saa, mutta meillä jäi yritykseksi. Olen katsonut pienten kalojen pomppimista järvestä ja järvellä asuvan joutsenperheen kierroksia järven ympäri. Olen edes hetkeksi unohtanut kellon ja tulevien hetkien suunnittelun ja ennakoinnin, mikä on minulle se kaikista vaikein asia päästää irti.

Myös kroppani on kiittänyt tätä viikkoa. Jos normaalielämässä käyn uimassa korkeintaan kerran viikossa, olen täällä mökillä uinut joka päivä kaksikin kertaa. Veteen olen mennyt manuaalipyörätuolillani, jonka vetämisen pehmeässä rantahiekassa loivaa ylämäkeä ylös järvestä on mahdollistanut se, että täällä on ollut useampia apukäsiä. Matalan rannan ansiosta olen pystynyt olla vedessä pitkiä aikoja, sillä olen välillä voinut laskea jalkani pohjaan. Parasta on myös laittaa uimarengas päätä kannattelemaan ja kellua. Antaa hiljaisen virran kuljettaa ja auringon leikitellä kasvoilla. Toki törkeä rooli on ollut myös 27 asteisella järvivedellä eli kiitos super-kesä!

Alkuviikosta kävimme Keuruulla kaupassa pariinkin kertaan. Se oli sitä aikaa, kun en vielä ollut oppinut vain olemaan. Kaksi päivää myöhemmin en vaihtaisi laiturin päätyä mihinkään. Viereinen marjatila on ainoa täydellisesti rentoutuneeseen olotilaan sopiva retkikohde. Varsinkin, jos olet vain se, joka kannattelee marjakippoja. Mansikkapensaista löytyi vielä tuoreet mansikat jäätelön päälle, vaikka mansikka-aika olikin jo ohi. Markkulan marjatilalta voi käydä itse poimimassa tai ostaa valmiiksi poimittua marjaa tai tilalla valmistettuja mehuja, hilloja tai vaikka glögiä. Mustaherukka-aika on parhaillaan käynnissä. Mökin ympäristössä on myös mustikkaa, vadelmaa, puolukkaa ja sieniä eli lomaan voi hyvin yhdistää myös hyötyä. Olisi ollut myös frisbeegolfia, retkeilymaastoja niin käveleville kuin pyörätuolilla liikkuville, Ähtärin eläinpuisto lähellä ja vaikka mitä muuta, mutta mökin pihalla oli paras.

Mökkiviikko Villa Kantrissa paitsi huipensi lomani myös jollain tavalla kiteytti sen. Tämä kesä on ollut se, kun ei kerrankin ole tarvinnut elää kuin viimeistä kesäpäivää, vaan on voinut luottaa siihen, että lämpö ja aurinko on luona vielä huomennakin. Olen nähnyt valtavasti kauneutta, mennyt ja tehnyt, istunut junassa, autossa ja lentokoneessa, stressannut siitä osaanko nauttia tarpeeksi kaikesta, mutta onneksi myös pysähtynyt. Sillä nyt kun mökillä pysähdyin, ajattelin, että pysähdyksissä minun ehkä kuuluisi aina aika-ajoin ollakin.