Sitä lähtöväsymystä viimeksi valitellessani en muistanut läheskään kaikkia tällaisen matkan vivahteita. En sitä ihanaa lapsuuden ja nuoruuden leireiltä tuttua henkeä, kun ollaan monta päivää koko ajan samalla porukalla. En bussissa istumisen raukeutta, kun voi vain katsella ohi viliseviä maisemia (okei, koko ajan käytössä oleva internetyhteys saa maisemien sijaan hyvin usein tuijottamaan myös kännykkään, mutta myös työnteko bussissa on ihanaa!). En sitä, kuinka mahtavaa on olla matkalla, jolla joku muu on matkanjohtaja ja kertoo milloin kuuluu olla nälkä tai vessahätä eli milloin pysähdytään tai mitä milloinkin tehdään. Meidän porukka lauantaina päättyneellä kolmepäiväisellä pre-tourilla eteläisessä Saksassa oli aivan mahtava. Minä ja avustajani olimme ainoita suomalaisia ja lisäksi porukkaa oli Tanskasta, Hollannista, Iso-Britanniasta, Saksasta ja Brasiliasta. Meitä pyörätuolin käyttäjiä oli kuusi ja neljällä meistä oli mukana avustaja. Lisäksi ryhmään kuului Saksan matkailutoimiston edustaja Tanskasta sekä saksalainen matkanjohtaja. Ai niin ja bussikuski sekä vaihtuvina tähtinä myös eri kohteiden paikallisoppaita. Lähtöväsymyksen hetkellä en onneksi ihan muistanut, kuinka rankkoja oikeasti ovat aikaiset aamulähdöt, hotellin vaihtuminen, kaikkien ryhmäläisten kokoon saaminen ajallaan, ohjelmaa täynnä olevat päivät, pitkät illalliset ja lyhyiksi jäävät yöunet. Kolme päivää sitä jaksaa kyllä hyvin, mutta kun alkoi matkan toinen vaihe, Germany Travel Mart, uuteen nousuun lähteminen tuntui haastavalta. Seuraavaa tällaista matkaa suunnitellessa muistan toivottavasti kuitenkin nuo kaikki hyvät vivahteet, sillä kyllähän tänne nyt todellakin kannatti lähteä!
Lensimme Lufthansalla Müncheniin siis keskiviikkona ja kaikki sujui jotenkin erityisen jouhevasti. Olen ennenkin todennut Münchenin kentän toimivaksi sähkärin kanssa matkustaessa. Avustus toimi hyvin ja nopeasti, tuoli tuli nopeasti ja jotenkin kaikkeen tuntuu olevan olemassa systeemi, niin kuin Saksassa yleensä onkin. Hetken aikaa kesti ennen kuin saimme eri lennoilta tulleen porukan kasaan. Nousimme bussiin ja haimme vielä loppuvahvistuksen Münchenin rautatieasemalta ennen kuin jatkoimme noin kolmen tunnin ajomatkan Kempteniin. Tuo kaupunki jäi hyvin etäiseksi. Teimme bussilla opastetun kaupunkikierroksen, mutta siinä kohtaa iltaa alkoi jo nälkä ja väsymys painaa, joten kovin paljon ei mieleen jäänyt. Sen sijaan kahden ensimmäisen yön majapaikkamme, Allgäu ART Hotel oli erittäin mieleenpainuva kokemus. Uudessa hotellissa oli esteettömyys huomioitu loistavasti. Teinkin siitä jo videon Palmuaseman Facebookkiin ja kirjoittelen siitä vielä myöhemmin.
Torstaina bussi suuntasi kohti Oberstdorfia. Kaupunki yhdistyy helpoimmin talviurheiluun ja minun mielessäni erityisesti mäkihyppyyn. Voi apua miten kaunista siellä vuorimaisemissa oli! Lumihuippuiset vuoret, söpöjä taloja, jättikokoisia lehmiä laitumella kolisivien kellojensa kanssa ja jotenkin vaan erittäin idyllistä. Meidän päivän aktiviteetti oli pyöräily. Paikalla oli erilaisia e-bikeja eli sähköpyöriä. Jokaisen tarpeeseen löytyi kuin löytyikin sopiva pyörä. Minä siirryin yhden pyörän eteen kiinnitettyyn pyörätuoliin, jossa oli niskatuki, hyvät sivutuet ja kunnon nelipistevyöt. Toinen sähkärinkäyttäjä otti pyörän, jonka eteen kiinnitettyllä lavalla hän pystyi istumaan omassa sähkärissään. Lisäksi oli pyöriä, joissa kaksi istui vierekkäin sekä tandem-pyöriä, jollaisia osa meistä pystyi sähköavustuksen avulla polkemaan itsekin. Nautin kyllä vauhdin hurmasta ja maisemista, mutta en ole varma onko se tarpeeksi suuri lisäarvo, että valitsisin aktiviteetin uudestaan sen sijaan, että viilettäisin itse sähkärillä samoja teitä ja saisin itse päättää mitä vuorta katson milloinkin. Pyörän kyydissä tuli sama avuttomuus kuin manuaalipyörätuolissa istuessani. Kiva kokemus silti ja aivan erityisen hyvä ryhmämme manuaalituolin käyttäjille, jotka pystyivät vähän osallistumaan pyörän liikuttamiseen itsekin. Pyöriä voi vuokrata yhtälailla omalla lomalla, lisätietoa (saksaksi) löytyy täältä. Pyöräilyn jälkeen tutustuimme tunnelmalliseen ja erittäin esteettömään hotelliin Obertsdorfissa. Sieltä on ehkä yhdet hienoimmista näkemistäni invahuonenäkymistä, kerron pian lisää.
Perjantaina vietimme aamupäivän bussissa ja päädyimme Frankenin järvialueelle. Kirjoitin jo pari vuotta sitten MS Brombachsee -laivasta ja nyt olen entistäkin vakuuttuneempi, että me ehdottomasti tarvitsisimme tuollaisen esteettömään risteilijän myös Suomeen! Saaristoristeilyjä, risteilyjä Helsingin edustalla, illallisristeilyt, kokousristeilyt, bileristeilyt, keikkaristeilyt, auringonottoristeilyt, lapsiperheristeilyt, musikaaliristeilyt… Ja kaikki esteettömästi, kiitos laivan perään rakennetun tyylikkään lasihissin. Laivaan mahtuu peräti 750 matkustajaa eli ihan pienestä veneestä ei ole kyse, vaikka se seilaakin täällä pienellä tekojärvellä. Lintujen bongailu Altmühlseen lintusaarella oli sekin jo aiemmilta reissuilta tuttua, mutta nyt kevät ja auringonpaiste toi hommaan ihan uuden vivahteen. Siellä on todella kaunista. Itseasiassa hyvin suomalaista. Gunzenhausen, jossa vietimme yön, on sen sijaan hyvin saksalaista. Ehdin pyörähtää kaupungin (kutsuisin kyläksi) keskustassa puoli tuntia ja perjantai-illasta huolimatta kadut olivat autioita ja vähäiset kaupat ja ravintolat kiinni. Jos olet autoreissulla näillä kulmilla, suosittelen pysähtymistä Gunzenhausenissa, se on ihana. Hotelli Adlerbräu toimii kokolattiamattoa lukuunottamatta hyvin pyörätuolille ja sen ravintola on hyvin saksalaisen tunnelmallinen.
Lauantaina bussi suuntasi kohti Spaltia ja siellä olutmuseo HopfenBierGutia. Täysin esteetön museo (myös hyvä vessa) ja innostunut oppaamme kertoivat oluen valmistuksesta ja alueen historiasta. Suosittelen tätäkin erityisesti autoloman pysähdyspaikaksi, kylä 1400-luvun taloineen teki myös ajomatkasta kokemisen arvoisen. Siinä auringossa istuessamme ja maistellessamme kierroksen jälkeen oluita puhuimme kuinka mahtavaa on, että olemme löytäneet toisemme. Monella osallistujalla on esimerkiksi oma esteettömään matkailuun erikoistunut matkatoimisto kotimaassaan ja kaikki se tieto ja kokemukset mitä pystymme Saksan tutkimisen lisäksi täällä keskenämme jakamaan on ihan kullanarvoista. Nyt jatkuu täällä Nürnbergissä, josta lisää pian!
Olen tällä matkalla Saksan matkailutoimiston kutsumana, enkä vastaa itse matkan kustannuksista.
No Comments