pohdinta

Korona-ajatuksia

Kuinka nopeasti kaikki voikaan muuttua, kun luonto päättää näyttää voimansa. Vielä tämän viikon alussa kalenterini oli koko keväälle tupaten täynnä. Alkuviikon kiersin palaverista toiseen. Koko viikonloppu piti kulua töissä ja tuleva maanantai Tampereella. Suurin huolenaiheeni oli se, milloin ehdin valmistautua ja pakata tiistaina alkavalle Gran Canarian lomalle. Hyvin odotetulle sellaiselle, sillä mukaani oli lähdössä myös veljentyttöni ja tarkoitus oli puhtaasti lomailla ja nauttia kauniista Puerto de Moganista, josta tämän jutun kuvat ovat. Nyt aurinkoisena lauantaina avasin kotiparvekkeeni oven, tervehdin lukuisia siellä lämmössä majailevia kärpäsiä ja tunnustelin mieltä, jossa ei olekaan ollenkaan kiirettä.

IMG_6377

Toki olin seurannut koronavirustilanteen kehittymistä jo tammikuusta saakka, mutta olin silti vielä alkuviikosta ihan lähdössä ensi tiistaina matkalle. Gran Canarialla ei ole testeillä todettu kovin montaa koronavirustartuntaa ja siellä ulkoilmassa eläen ajattelin olevani jopa vähän enemmän suojassa virukselta kuin täällä. Vasta torstaina havahduin muun Suomen tavoin siihen, kuinka isosta asiasta nyt onkaan kyse. Vaikka Gran Canarialla voisikin elää huoletonta lomaelämää, huoli on vahvana koko maailman ja tällä hetkellä erityisesti Euroopan yllä, maiden rajoja suljetaan ja lentoja lakkautetaan. Uskon myös, että testein todetut tapaukset ovat vain pieni osa todellisuutta, sillä osalla sairastuneista ei ole oireita ollenkaan tai ne ovat hyvin lieviä. Näistä ihmisistä ei ole huolta, mutta he levittävät sairautta kuitenkin koko ajan eteenpäin. Voi myös valitettavasti olla, että lomamatkalla olevat turistit eivät hakeudu hoitoon pienimmistä oireista hotellikaranteenien tai maahan jumittumisen pelossa… Yhtäkkiä pari päivää sitten tiedon lisääntyessä vahvistui myös ymmärrys siitä, että kyse ei ole enää vain jokaisen omista valinnoista ja itsensä suojelemisesta, vaan yhteisestä taistelusta, jossa onkin joka tilanteessa mietittävä kaikkia muitakin.

Päätimme torstaina perua matkamme. Kyseessä oli omatoimimatka. Saimme vaihdettua Finnairin lennot ilman kuluja marraskuulle. Hotellissa ei ole kuitenkaan muutos- tai peruutusoikeutta (mikä on omaa tyhmyyttä, sillä lankesin varatessa selkeästi halvempaan hintaan), joten sen varsin suuren rahasumman todennäköisesti menetän. Hotellia varatessa ajattelin, että ainoa mikä voi estää matkamme on sairastuminen, jolloin rahat saisi takaisin matkavakuutuksesta. Vielä tammikuun alussa tämä nykyinen vaihtoehto ei käynyt mielessäkään! Nyt tässä poikkeuksellisessa tilanteessa matkavakuutuksissa on paljon eroja. Oma vakuutukseni on LähiTapiolassa, joka ei uusimpien matkustussuositustenkaan jälkeen korvaa peruuntumisesta aiheutuneita kuluja, mikäli taustalla on pelko koronaan sairastumisesta, eikä oma sairastuminen. Esimerkiksi If sen sijaan korvaa peruuntumiskulut myös tällaisessa tilanteessa, jossa kaikkea matkustamista on suositeltu välttämään. Eilen kaikki suurimmat matkanjärjestäjät ilmoittivat peruvansa kaikki lähiaikojen matkansa ja asiakkaat saavat rahansa takaisin. Hyvä muistutus siitä, miksi kannattaa suosia valmismatkoja! Päätös perua matka oli täysin oikea ja juuri nyt niin kuuluu tehdä, mutta tottakai silti harmittaa aivan älyttömästi. Ja saakin harmittaa!

IMG_6352

Kuulun lihassairauteni vuoksi koronaviruksen riskiryhmään. Immuunipuolustukseni ei ole sen heikompi kuin muillakaan, mutta keuhkokapasiteettini on alle puolet normaalista. En esimerkiksi jaksa yskiä keuhkoputkiini kertyvää limaa ja siksi hengitystieinfektiot painuvat helposti keuhkokuumeeksi. Siksi ihan kaikki hengitystieinfektiot ovat minulle aina huomattavasti normaalia vaarallisempia. Olen ollut vuosia hyvin terve ja välttynyt hengitystieinfektioilta, mutta tottakai koronaviruksen vaarallisuus keuhkoille herättää ajatuksia. Myös ystäväpiirissäni on valtavasti riskiryhmiin kuuluvia, niin kuin varmasti teissä Palmuaseman lukijoissakin. Paitsi oma sairastumiseni, myös henkilökohtaisten avustajieni sairastuminen mietityttää. Tarvitsen henkilökohtaista avustajaa ympäri vuorokauden ja normaaliolosuhteissakin avustajan sairastuminen on aina vaikea tilanne, sillä sijaisia ei ole noin vain saatavilla. Nyt yleinen ohjeistus on jäädä hyvin matalalla kynnyksellä pois töistä ja kahden viikon koronakaranteenit ovat pitkiä, mikä voi aiheuttaa suuria ongelmia meille henkilökohtaisten avustajien työnantajille. Jos itse sairastun, en voi vetäytyä yksinäiseen karanteeniini, sillä avun tarpeeni säilyy ennallaan tai lisääntyy. Toivon, että nämä kysymykset eivät konkretisoidu, avustajatilanteeni on onneksi hyvä ja sijaisiakin olemassa jonkin verran, mutta nämä ovat kysymyksiä, joihin ei kellään ole vielä kunnon vastauksia, mutta jotka täytyy kuitenkin mielessään pyöritellä. Ilman apua jääminen on meille monille nimittäin vielä koronaakin vaarallisempaa.

Edellä mainittujen kysymysten lisäksi minua huolettaa juuri nyt se, mitä tämä tekee yhteiskunnalle. Olen hyvin surullinen ja huolissani monien pienten yritysten puolesta, enkä voi vielä kuvitellakaan mitä tuhoa tämä täydellinen pysähtyminen tekee matkailualalle. Monilta yksityisyrittäjiltä on peruuntunut koko kevään työt ja siinä mukana koko kevään tulot. Itse olen tämän vuoden alusta lisännyt yritystoimintaani, mutta en ole vielä kokonaan luopunut palkkatyöstäni, joten en ole niin suurten uhkien edessä. Haluan uskoa, että tämä antaa tilaisuuden luoda uutta ja kehittää malleja, joissa ei tarvitse olla lähikontaktissa, mutta hyvin monella on nyt myös konkreettisia pelkoja omasta toimeentulosta. Siksi nyt kannattaa entistä tarkemmin miettiä, miten voisi tukea paikallisia yrittäjiä. Esteettömän matkailun kehittämisen osalta ollaan vaarassa ottaa iso askel taaksepäin, kun matkailualalla keskitytään todennäköisesti pitkään yritysten pystyssä pysymiseen, ei uuden kehittämiseen. Toisaalta tämä voisi olla juuri se hetki, kun jokainen asiakas on entistä arvokkaampi ja nimenomaan uuden kehittämisen myötä päästään taas vakauteen.

IMG_6339

Kaikkien ihmisten elämä ei ole muuttunut radikaalisti. Tiedän, että teissä Palmuaseman seuraajissakin on paljon niitä, joiden elämä on kotiin keskittynyttä normaalistikin, monesta eri syystä. Moni ei oman sairauden, vähäisten avustajatuntien, työttömyyden tai niukkojen taloudellisten resurssien vuoksi ole muutenkaan menossa eestaas, eikä kehoitus välttää turhaa liikkumista ole mitenkään ihmeellinen. Ehkä monille meistä, joille se ei ole arkipäivää, tekee hyvääkin kokea se. Itse aion nauttia kevätauringosta aina kun se paistaa, retkeillä lähiluonnossa, nukkua kaikki univelat pois, kirjoittaa, kirjoittaa ja kirjoittaa ja antaa aikaa yhteydenpitoon ystävien kanssa, vaikka se tapahtuisikin etänä. Matkablogit eivät ole juuri nyt ehkä luetuimpia sivustoja netin ihmeellisessä maailmassa, mutta aion silti jatkaa kirjoittamista ja Palmuaseman kehittämistä. En tietenkään kannusta ketään juuri nyt matkustamaan lähiluontoa pidemmälle, mutta monta tarinaa menneiltä matkoilta on vielä kertomatta ja vanhempia tietojuttuja päivittämättä. Tämä tilanne ei toivottavasti kestä ikuisesti ja tilanteen rauhoituttua matkailualan yrittäjät tarvitsevat meitä kaikkia entistäkin kovemmin. Maailma odottaa, haaveilua ei kannattaa missään nimessä lopettaa, vaikka nyt onkin aika keskittyä omasta ja muiden hyvinvoinnista huolehtimiseen. Voikaa hyvin!

You Might Also Like

1 Comment

  • Reply
    P
    16.3.2020 at 15:12

    Kannattaa laittaa viestiä suoraan hotelliin. Mies sai hotellistaan rahat takaisin laittamalla viestin suoraan hotellille, kun matka peruutettiin koronavaaran takia. Kukaan ei sairastunut tms., mutta joillakin ryhmässä oli korkeampi riski sairastua vakavasti.

Leave a Reply

%d bloggaajaa tykkää tästä: