Lapin lumoa ja esteettömiä talviaktiviteetteja Ylläksellä

Pia, hänen sähköpyörätuolilla liikkuva tyttärensä Peppi ja Pepin avustaja matkasivat Ylläkselle testaamaan mitä aktiviteetteja Ylläs voisi tarjota perheelle, joita lumi, kylmyys ja hiihtäminen eivät ole koskaan houkutelleet. Pia kirjoitti, miksi talviloma pohjoisessa on todennäköinen vaihtoehto myös tulevina talvina.

Meidän viisihenkinen perhe ei ole ollut kovin innokas talvilomailija, ei ainakaan siellä, missä talvi tarkoittaa lunta ja pakkasta. Yleensä loman koittaessa olemme suunnanneet jonnekin, missä ei tarvitse toppahousuja ja pipoja.  Lumeen ja kylmyyteen on liittynyt paljon ennakkoluuloja ja pelkojakin. Päällimmäinen ajatus on tainnut olla, että jos ei hiihdä, niin mitäpä sitä Lapissa tekisi?

Tätä kirjoittaessamme voimme vain todeta, kuinka suuri onni oli, että tutustuimme Ylläs Experiencen yrittäjiin ja he rohkaisivat meitä tutustumaan Lapin kevättalven tarjoamiin mahdollisuuksiin. Lähdimme maaliskuun puolivälissä Ylläkselle tavoitteenamme tutustua mahdollisimman moniin eri aktiviteetteihin ja nauttimaan siitä kuuluisasta Lapin lumosta.

Matkaan valmistautuminen sisälsi jo monia jännitysmomentteja: mahtuuko äiti vanhoihin toppahousuihin? Mistä löytyy Pepille sopivat ja riittävän lämpimät, pyörätuolin käyttäjälle sopivat talvivarusteet?  Kaikkiin pulmiin löytyi ratkaisu, vetskari meni kiinni ja Reiman valikoimista löytyi täydellinen talvihaalari. Niinpä  lähdimme matkaan hyvillä mielin ja hyvin varustautuneina.

Lensimme Helsingistä Kittilään, ja matka sujui erinomaisesti. Matkassa oli sekä sähkö- että manuaalipyörätuoli, jotka tulivat ehjinä ja ongelmitta perille – lentomatkailussa kaikki kyllä yleensä sujuu hyvin, kun muistaa tehdä palvelupyynnön etukäteen ja itse tietää pyörätuolien tärkeimmät ominaisuudet (kuten akkujen tyypin ja tuolin painon). Kittilän lentoasemalla ei ole ”tuubeja” vaan matkustaja kannetaan portaita pitkin koneeseen ja sieltä pois. Meillä avustaja hoiti homman, mutta lentokenttähenkilöstö oli kyllä tietoinen tarpeesta ja olisi ollut valmiina auttamaan.

Kittilässä meitä oli vastassa Ylläs Experiencen Jussi, jonka matkailupakettiautoon saimme kaikki laukut ja kulkupelit. Auto oli matkanjärjestäjän, ja nostimme Pepin sen kyytiin ja sähkäri saatiin rampeilla takatilaan. Eli ihan täysin esteetön ei tämä auto ollut, mutta Ylläksellä on myös invatakseja ja mietimme, että seuraavalla kerralla voisimme käyttää niitäkin. Pysähdyimme matkalla ruokakaupassa ja silloin jo tiesin, että tulossa oli varsinainen herkutteluloma: kasseihin lastattiin paitsi monenlaisia herkkuja, myös aineksia astetta parempiin iltaruokiin. Ja mikäs siinä, lomalla on aikaa valmistaa ja nauttia hyvästä ruoasta.

Majoitumme yksitasoiseen mökkiin, jossa oli kaikki tarpeellinen: kaksi makuuhuonetta, esteetön, iso kylpyhuone ja hyvin varusteltu keittiö. Ensimmäisen päivän ohjelmaksi riitti majoittuminen, pieni kävely lähiluonnossa ja ihanat löylyt mökin saunassa. Tämä Ylläs Experiencen mökki ei ole alun perin rakennettu esteettömyysnäkökulma huomioiden, ja tämän takia olimmekin sitä testaamassa. Tilat olivat tilavat ja sopivat, mutta jatkossa mökkiin rakennetaan vielä lisää esteettömyyttä tukevia elementtejä, kuten tukikaiteet wc-tiloihin.

Ensimmäinen kokonainen päivä valkeni aikaisin ja aurinkoisena. Ikkunoista avautui talvimaisema vailla vertaa: lunta oli paljon ja se oli vitivalkoista. Aurinko kimmelsi hangen pinnasta ja taivas oli kirkkaan sininen. Aloitimme Ylläksen-valloituksen Kellokkaan luontokeskuksesta, jossa tutustuimme Lapin luonnosta ja kulttuurista kertovaan näyttelyyn. Museot tulee helposti kahlattua aika kevyesti läpi, mutta tällä kertaa asiantunteva ja innostunut opas sai meidätkin innostumaan tutkailemaan ja pohtimaan asioita syvällisemmin. Museo alueineen oli esteetön ja siellä oli kaikkien helppo kulkea. Sieltä suuntasimme legendaariselle Jounin kaupalle, jossa nautimme keittolounaan ja valmistauduimme seuraavaan aktiviteettiin: lumikenkäilyyn. Me kävelevät laitoimme lumikengät jalkaan ja Peppi taittoi matkaa ahkiossa. Pienillä toppauksilla ahkio saatiin juuri sopivaksi: polvien alle oli hyvä saada tyyny, sillä jalat suorassa istuminen on vaikeaa, jos yleensä aina istuu pyörätuolissa. Tämä ahkio ei ollut se kaikkein vahvimmin tuettu, mutta antamamme palautteen perusteella yritys aikoo selvittää myös niskatuellisten ahkioiden mahdollisuutta sekä yhteistyötä esim. Malikeen kanssa. Peppi pystyi kuitenkin istumaan useamman tunnin mukavasti tyynyjen ja jälkikäteen lisätyn turvavyön avulla.

Lähdimme eräoppaan kanssa ensin ylittämään järven jäätä ja sitten metsäisemmille reiteille. Lumikenkäily oli todella hauskaa ja helppoa, ja Pepin matka taittui ahkiossa mukavasti. Auringon yhä paistaessa pysähdyimme nauttimaan kuumaa mehua ja suklaakeksejä: voiko parempaa olla?

Toisena päivänä vauhti kiihtyi, sillä omien moottoreiden sijaan lähdimme liikkeelle moottirikelkoilla. Retkipäivä alkoi Konijänkähltä, jossa pääsee tutustumaan myös monenlaisiin eläimiin poroista hevosiin ja koiriin. Peppi ja avustaja taittoivat matkaa moottorikelkan perässä ahkiossa, äiti pääsi elämänsä ensimmäistä kertaa ihan itse ajamaan kelkkaa. Vauhti todella kiihtyi ja puuterilumi tuiskusi, kun seurueemme kulki läpi upeiden maisemien. Wow! Moottorikelkkojen jälkeen siirryttiin sen kaikkein perinteisimmän lappalaisen kulkupelin kyytiin, kun Peppi pääsi kokeilemaan poroajelua Salama-poron turvallisessa kyydissä. Päivän kruunasi lounaaksi nautittu lapinmiehen keitto: istuimme laavulla ja söimme ulkoilmassa kaikessa rauhassa. Kenelläkään ei tullut kylmä, koska isäntämme pitivät huolen siitä, että tarjolla oli vilttejä, hanskoja ja taljoja tarpeen mukaan.

Illalla ei saunan jälkeen tarvinnut kovin kauaa unta odotella: raitis ilma ja upeat kokemukset takasivat sen, että koko mökkikunta nukkui sikeästi. Ennen nukahtamista menin kuitenkin ulos toiveenani nähdä revontulia. Niitä en nähnyt, mutta sen sijaan ylleni avautui tähtitaivas, jollaista en ole koskaan nähnyt. Tähtikuviot erottuivat kuin suoraan oppikirjassa, ja niiden moninaisuus ja tuike oli niin kaunista, että henki oli salpaantua. Ylläksen tähtitaivas jäi mieleeni näkynä, jonka haluan muistaa silloin, kun tarvitsen jotain kaunista tai voimaannuttavaa ajateltavaa.

Viimeisen päivän agendalla oli jälleen vauhtia, kun suuntasimme kohti Ylläksen laskettelukeskusta. Olimme varanneet etukäteen laskettelukelkan, jolla vaikeastikin liikuntarajoitteinen pystyy kokemaan laskettelun riemua. Peppi sai oppaakseen Juhan, joka osasi hienosti huolehtia turvallisuudesta: kelkassa ei ollut niskatukea, ja ilman sellaista ei ollut turvallista lähteä liikenteeseen. Niinpä pienen säätämisen jälkeen niskatuki saatiin rakennettua muovilaatikon kannesta, ja matka gondolihissillä Ylläksen huipulle saattoi alkaa. Peppi pääsi kokemaan ennennäkemätöntä vauhdin huumaa, kun Juha kokeneesti ohjasi kelkkaa alas Suomen pisimmästä rinteestä. Kokemus oli todella mieliinpainuva.

Neljän päivän minilomamme Ylläksellä tarjosi valtavan määrän elämyksiä ja oivalluksia. Yksi tärkeimmistä oli se, että Lapissa voi nauttia monenlaisista asioista, vaikka ei hiihtäisikään. Lapin luonto on se kaikkein keskeisin juttu, ja luontoon pääsee ahkiolla, moottorikelkalla, lumikengillä, laskettelukelkalla – tai toki myös suksilla.

Toinen tärkeä oivallus oli se, että Ylläs Experiencesin tarjoamat ohjelmat soveltuvat koko perheelle – tai koko porukalle – vaikka mukana olisikin erilaisia rajoitteita. Saman asian voi tehdä monella eri tavalla, yhdessä nauttien. On aivan varmaa, että meidän perheestämme tuli tämän testimatkan ansiosta Lapin talven vakiokävijoitä  – vielä on selvitettävä, mitä elämyksiä kesäsesongilla olisi meille tarjota!

Lisää talvielämyksiä Palmuasemalla: