Valikko
alicante / Espanja / Lukijoiden kokemukset / Madrid / Sevilla / valencia

Palmuaseman kesäkirjeenvaihtajat: Lapsiperheen esteetön kesäseikkailu Espanjassa

Tervetuloa seuraamaan Palmuaseman kesäkirjeenvaihtajien matkaa Espanjassa! Ella-Riikka, Pihla 9.v ja Niila 7.v kokevat kahden ja puolen viikon matkan aikana Espanjan Alicanten, Valencian, Madridin, Sevillan ja aurinkorannikolla sijaitsevan Carvajalin. Kaupunkien välit he kulkevat junalla. Ensimmäisen reissuviikon jälkeen Madridissa seuraan liittyy myös perheen isä Olli ja samalla perheen mukana matkustava henkilökohtainen avustaja vaihtuu. Ella-Riikka ja Olli käyttävät molemmat liikkumisen apuvälineenä sähköpyörätuolia, joten Palmuasemalle tuttuun tyyliin reissukuulumisissa fiilistellään kohteiden tunnelmia eri perheenjäsenten näkökulmasta, mutta keskitytään myös esteettömyyskysymyksiin. Haastattelen kirjeenvaihtajia joka kohteessa ja päivitän tunnelmat aina tähän artikkeliin. Uusin juttu on ylimpänä ja vanhemmat löydät skrollaamalla alaspäin.

Osa 5: Aurinkorannikko

Viikko Espanjan aurinkorannikolla oli kesäkirjeenvaihtajiemme viimeinen etappi. Edellisessä osassa Ella-Riikka, Olli, Pihla ja Niila ihastuivat Sevillaan. Lähdön hetkellä Olli huomasi, että sähköpyörätuolin laturi ei ollut yöllä ladannut tuolia ja sama ongelma jatkui kohteessa. Fuengirolan apuvälinevuokraamoista ei ensin meinannut saada pelkkää laturia vuokrattua, mutta onneksi Ella-Riikalla oli toimiva laturi ja tuoleja ladattiin vuorotellen. Loppuviikosta laturin puhuminen lainaan onnistui. Sevillassa perhe jakaantui kahteen junaan kohti Málagaa. Ella-Riikka ja lapset nousivat matkan kahdessa tunnissa taittaneeseen pikajunaan, johon ei kuitenkaan ollut vapaana kuin yksi pyörätuolipaikka, joten Olli tuli perässä 3,5 tuntia kestäneellä hitaalla junalla. Todellisuudessa kummassakaan junassa ei ollut muita pyörätuolin käyttäjiä eli lipunvaraussysteemissä oli todennäköisesti häikkää, kun se näytti vain yhtä vapaata pyörätuolipaikkaa. Málagan päärautatieasemalla Maria Zambranolla he vaihtoivat lähijunaan ja suuntasivat kohti Carvajalia. Vinkit liikkumiseen Aurinkorannikolla oli luettu Palmuaseman artikkelista Juna, bussit ja taksit – Esteetön liikkuminen Espanjan aurinkorannikolla.

Carvajalissa, noin 4 kilometrin päässä Fuengirolasta, sijainnut ihan uusi asunto oli löytynyt Airbnb:stä. Asunto oli upea: kolme makuuhuonetta, infinity uima-allas kattoterassilla, piha-alue, grilli, erinomainen varustelu ja ihan hyvä esteettömyys. Mutta. Etukäteen oli tiedossa, että alue on mäkistä, mutta ikinä ei olisi uskonut kuinka mäkistä. Asunnolle johti niin jyrkkä ja pitkä mäki, että molemmat sähköpyörätuolit hyytyivät ylös mennessä ja liukuivat alas mennessä. Toinen reitti olisi ollut hieman loivempi, mutta aluetta vasta rakennettiin ja tietöitä oli niin paljon, että kulkeminen ei onnistunut. Viimeinen etappi alkoi siis uuden asunnon etsinnällä. Airbnb hoiti asiaa aivan todella hyvin ja sekä asunnon omistaja että Airbnb tulivat reilusti vastaan peruutuskuluissa. Kaksi yötä nautittiin ensimmäisen asunnon altaasta ja selviteltiin asioita, kunnes löytyi uusi asunto Los Pacosin alueelta läheltä Fuengirolaa. Sinnekin oli lyhyt mäki, mutta huomattavasti helpompi kuin ensimmäiseen ja kulkeminen onnistui hyvin. Uusi asunto oli pienempi, mutta tilanne huomioiden kuitenkin erittäin hyvä ja parvekkeelta avautuivat upeat näköalat. Lapset jäivät kaipaamaan ensimmäisen asunnon omaa huonetta, mutta uudessa asunnossa oli onneksi pihalla iso taloyhtiön uima-allas.

Fuengirola ei heti vakuuttanut ja siitä oli vaikea saada kokonaiskuvaa. Olihan kohde toki rantakohteena erilainen aiempien kaupunkien jälkeen ja espanjalaisesta tunnelmasta oli vaikeampi saada kiinni. Pikkuhiljaa kuitenkin etenkin Fuengirolan helppous alkoi miellyttää ja lapsille löytyi paljon puuhaa. Jokainen alueen esteetön ranta pääsi testiin ja ne olivat kaikki huippuhyviä. Henkilökunta oli todella ystävällistä, mutta eivät tuputtaneet apua. Kaikilla rannoilla oli hyvä fiilis ja rantapyörätuoli mahdollisti kaikkien uimaan menon. Rantabulevardilla alueelta toiselle kulkeminen oli uskomattoman helppoa. Myös junan esteettömyys mahdollisti kulkemisen eri alueiden välillä ja osaksi aikaa vuokrattiin auto. Tavallinen, koska Ollilla oli mukana manuaalipyörätuoli, jonka sai auton takaluukkuun ja Ella-Riikka pystyy kävellä lyhyitä matkoja. Autolla käytiin muun muassa Mijas Pueblossa ja Esteponassa. Yksi ilta vietettiin vesipuisto AquaMijasissa. Ahtaus ja ihmispaljous teki sähköpyörätuoleilla liikkumisesta vesipuistossa vaikeaa. Etenkin Pihlalle vesipuisto oli yksi koko viikon kohokohdista ja siellä olisi kannattanut viettää illan sijaan koko päivä. Benalmádena ihastutti sympaattisuudellaan eniten ja sinne voisi hyvin ajatella palaavansa. Benalmádenasta löytyi ihana tapas-ravintola, jossa ei kuitenkaan ollut ruokalistoja ja tarjoilija ei puhunut englantia. Lopulta Pihla pääsi suoraan keittiöön katsomaan vaihtoehtoja ja tekemään valintoja.

Kahden ja puolen viikon hienon reissun päätti vielä onnistunut lentokenttäkokemus Málagan lentokentällä. Se on omakin suosikkini, mutta saman kokemuksen saivat myös kesäkirjeenvaihtajat. Kaiken kaikkiaan kaksi ja puoli viikkoa meni nopeasti ja ihanasti. Espanjan esteettömyys oli huippua kaikissa vierailluissa kohteissa, mikä mahdollisti sen, ettei kaikki vaatinut supersuunnittelua. Ongelmia tuli eteen, mutta kaikki oli ratkottavissa, kun palveluita oli saatavilla ja esteettömyys hyvää. Ehdottomasti joskus uudestaan junareissulle! Palmuasema kiittää, oli ihana saada seurata matkaa!

Ella-Riikan arvio Aurinkorannikosta: ”Fuengirola ei ihan lumonnut mua, mutta toisaalta tällainen rantakohde sopi hyvin tähän reissun loppuun. Esteettömyys kyllä huippua ja mahdollistaa paljon. Mulle parasta oli meri. Málagan lentokenttä oli huippu. En oo koskaan tuntenut olevani noin tavallinen matkustaja. Sähkärit portille, ei mitään epäselvyyksiä ja käytiin syömässäkin mitä ei ikinä ole tapahtunut. Koko tää reissu oli todella onnistunut ja nyt on ihan hirvee matkakuume.”

Pihlan ja Niilan arvio Aurinkorannikosta: ”Pihlan mielestä parasta oli vesipuisto, Niilan mielestä kaikki. Vesipuistossa vuokrattiin myös sellaiset rinkulat. Ostettiin käsikoruja ja lasipurkit. Jäätelöä syötiin PALJON. Se oli hauskaa, kun pääsi ravintolassa keittiöön valitsemaan ruokia ja siellä oli tosi hyvät lihapullat, mut sit ne loppui. Rannat oli hyviä ja altaat, vaikka toisen asunnon altaassa ei yltänyt jalat pohjaan.

Lisää luettavaa esteettömästä Aurinkorannikosta

Kaikki Palmuaseman jutut Aurinkorannikolta

Osa 4: Sevilla

Siitä on jo hetki, kun kesäkirjeenvaihtajat jättivät taakseen Madridin ja suuntasivat Sevillaan. Tällä hetkellä on vietetty itseasiassa jo useampi päivä Espanjan aurinkorannikolla, mutta vihdoin on aika kirjoittaa auki myös Sevillan kuulumiset. Madridissa porukkaan liittyi myös Olli-isä ja avustaja, joten Sevillan junaan nousi kaikkiaan viisi ihmistä, kaksi sähköpyörätuolia ja yksi toisena tuolina mukana kulkeva manuaalipyörätuoli. Junamatka meni taas oikein hyvin ja Espanjan junien pyörätuolipaikat ovat ihastuttaneet joka kerta. Kaksi sähköpyörätuolia mahtui junaan hyvin ja manuaalipyörätuoli purettiin pienemmäksi matkatavarahyllylle.

Sevillan kuumuuteen (parhaimmillaan +37 astetta) tottui yllättävän nopeasti, vaikka tuntuikin siltä, että puhaltaisi koko ajan ihoa hiustenkuivaajalla. Vielä nopeammin Sevillaan ihastui. Oikeastaan samantien ja ikihyviksi. Helle kuitenkin rajoitti tekemisiä siten, että koko päivää ei pystynyt kaupungilla pyöriä. Kolmessa päivässä ehti kuitenkin nauttia kaupungin tunnelmasta ja ruuasta, nähdä Sevillan katedraalin ja maailman suurimman puurakennelman Metropol Parasolin, joka tunnetaan paremmin nimellä Setas de Sevilla ”Sevillan sienet”. Plaza de Españalla oli käynnissä jotkut festivaalit, joten sinne ei harmillisesti päässyt. Aiempiin kaupunkeihin verrattuna Sevillan katujen esteettömyys oli heikompaa, mutta suuria ongelmia ei kohdattu.

Huoneisto kolmeksi yöksi löytyi tällä kertaa huoneistohotellista Sercotel Sevilla Guadalquivir Suites. Sen kattoterassin pieni uima-allas oli erityisesti lasten päivittäisessä ahkerassa käytössä, sillä viilennystä tarvittiin. Altaalla oli myös nostin, joka ei kuitenkaan toiminut. Huoneisto oli esteetön yhden makuuhuoneen huoneisto. Kahdelle sai sängyn olohuoneen vuodesohvasta. Avustajalla oli oma huoneisto. Esteettömän huoneiston kylpyhuone oli tilava, mutta huoneisto muuten ahdas muun muassa isojen huonekalujen vuoksi. Niitä siirtelemällä siellä kyllä varmasti pärjäisi moni muukin apuvälineiden käyttäjä. Huoneistohotellin sijainti lähellä Guadalquivir -jokea oli hyvä ja ympäröivä alue tuntui erityisen ihanalta.

Sevillasta lähdön aamuna huomattiin, että Ollin sähköpyörätuoli ei ollut latautunut yön aikana kunnolla ja tuoli hyytyikin matkalla rautatieasemalle. Ensimmäinen tehtävä seuraavassa kohteessa oli siis lähteä ratkomaan seuraavaa apuvälinehaastetta. Palataan siihen pian!

Ella-Riikan arvio Sevillasta: ”Mun lemppari kaikista näistä kaupungeista, joissa ollaan oltu. Tykkäsin hirmu paljon ja jäi vielä paljon nähtävää. Siis aivan ihana ja kaunis. Tuntui jotenkin pieneltä kaupungilta hyvällä tavalla, sellainen kiva fiilis. Tää olisi hyvä ruokamatkalle.”

Ollin arvio Sevillasta: ”Mukava paikka. Pienet kujat oli tunnelmallisia ja paljon hyviä ruokapaikkoja.”

Pihlan ja Niilan arvio Sevillasta: ”Pihlan mielestä parasta oli pikkukujat ja allas, Niilan mielestä kaikki. Syötiin paljon tapaksia ja saatiin aina limua. Pihla joi Fanta Lemonia ja Niila Fanta Orangea. Se oli huonoa, että asunnossa ei ollut pihaa tai parveketta, mutta allas katolla oli hyvä. Arvosana Sevillalle 10/10.”

Lisää luettavaa esteettömästä Sevillasta

Esteetön Sevilla, uusi suosikkikaupunkini

Osa 3: Madrid

Madrid on minulle ja Ella-Riikalle tuttu. Vietimme kaupungissa ihanan kaupunkiloman viime syyskuussa ja tykkäsimme molemmat kovasti. Kaikki tärkein nähtiin silloin, joten lasten kanssa saattoi keskittyä nyt erilaisiin juttuihin. Rannikolta sisämaahan siirryttäessä kuumuus alkoi tuntua, kun viilentävää merituulta ei enää ollutkaan. Hyvin reissaajat ovat kuitenkin jaksaneet. Itseasiassa he ovat jo aivan rakastuneet tällaiseen matkustamiseen. Näkee paljon ja junat Espanjassa toimivat aivan tosi hyvin.

Junamatka Valenciasta Madridiin kesti noin kaksi tuntia. Juna kulki vauhdilla ja sen heiluminen teki vähän huonovointiseksi. Avustuspalvelut toimivat jälleen aivan erinomaisesti molemmissa päivissä. Madridin metron kanssa reissaajat joutuivat pulaan kaupunkiin saavuttuaan. Asema oli sokkeloinen, monessa kerroksessa ja opasteet huonot. Kun pitkän säätämisen jälkeen metroon päästiin, unohtui se, että kaikki metroasemat eivät ole esteettömiä. Asuntoa lähimmälle asemalle päästyttyä huomattiin, ettei asemalla ole hissiä. Sitten vain takaisin metroon, johon olikin yllättäen kynnys. Kanssamatkustajat auttoivat ja pari pysäkkiä eteenpäin päästiin ulos. Tuollakaan asemalla ei ollut hissiä, mutta onneksi tasainen liukuhihna ylös. Asunnolle taivallettiin 2,5 kilometriä ja sen jälkeen ei metroa enää suosittu. Madridissa on päästy kulkemaan kävellen ja sähköpyörätuolilla paikasta toiseen. Alicanten ja Valencian jälkeen on huomannut hyvin, kuinka mäkinen kaupunki onkaan kahteen aiempaan verrattuna.

Ensimmäisenä iltana Madridissa syötiin lasten toiveesta pastaa ja kuljeskeltiin isossa vehreässä Parque el Retiro -puistossa. Toisen päivän aamu alkoi aamiaisella ravintolassa ja jatkui sieltä illuusiomuseoon, Museum of Illusions Madridiin, joka oli ihan tosi kiva. Sieltä matka jatkui Plaza Mayorin halki churroille ja ostoksille Malasanan alueelle. Lapset tykkäsivät lelukaupoista ja ostettavaakin löytyi. Kauppahalli Mercado de San Antónissa oli syksyllä siellä käydessämme hissi rikki, mutta nyt pääsi sinnekin. Lasten mielestä ihan parasta Madridissa on ollut Parque Madrid Rio -puisto. Siellä oli suihkulähteitä, joissa sai juoksennella ja kastua! Se auttoi hyvin siihen harmitukseen, että Madridissa ei päässyt uimaan.

Kahden makuuhuoneen asunto Madridissa oli jälleen Airbnb:n kautta ja sijaitsi Lavapiesin alueella. Asunto toimi hyvin pyörätuolilla. Myös kylpyhuoneeseen mahtui pyörätuolilla, vaikka wc-istuimen viereen ei päässytkään. Toiseen makuuhuoneeseen oli pari porrasta. Viimeisenä iltana seuraan liittyivät myös odotettu Olli-isä ja avustaja-Pete. Ella-Riikan avustaja lensi kotiin seuraavana aamuna reissuseurueen jatkaessa Sevillaan.

Ella-Riikan arvio Madridista: ”Just niin kiva kuin muistinkin, mutta alkuvaikeudet metrossa sai tuntumaan hetkeksi vaikealta Valencian jälkeen. Toivon, että tämä reissu kuitenkin saa lapsillekin tunteen, että haasteista kyllä selviää ja apua saa. Parin päivän varoitusajalla mukaan tullut avustajani on ollut aivan mielettömän hyvä.”

Pihlan ja Niilan arvio Madridista: ”On ollut kivaa! Paitsi ei oo uimista. Parasta oli suihkulähteet, jossa sai juosta ja kastua. Kauheeta oli metro. On syöty aamiaisella jugurttia ja kauppahallissa nuudelia. Niilalla on uusi hieno paita ja lelujakin vähän. Pihla osti ihanan pehmoisen nallen, joka on samaan aikaan hiuspinni ja rintakoru! Pihlan mielestä Valencia oli ykkönen ja sitten Madrid ja sitten Alicante. Niilan mielestä kaikki on ollut ykkösiä.”

Lisää luettavaa esteettömästä Madridista

Monipuolinen, eläväinen ja esteetön Madrid

Osa 2: Valencia

Kuuma torstai-ilta Valenciassa ja iltahepuli. En meinaa saada lasten naurulta selvää, mitä kaikkea päivään on mahtunut, mutta ei se haittaa, koska nauru tarttuu minuunkin. Tunnelma on siis erinomainen. Suihkun jälkeen iltapalaksi sipsejä ja melonia, koska loma. Päivä on ollut kuuma, +30 astetta ja aurinko. Takana on kolme päivää ja kaksi yötä Valenciassa, aamulla kesäkirjeenvaihtajiemme matka jatkuu Madridiin.

Noin kahden tunnin mittainen junamatka Alicantesta Valenciaan meni tosi hyvin. Junaliput Ella-Riikka osti ennakkoon netistä, josta saa helposti myös pyörätuolipaikan. Ensin hän yritti ostaa Renfen sovelluksen kautta, mutta sieltä ei saa pyörätuolipaikkaa. Tieto avustuksen tarpeesta menee automaattisesti avustusta tarjoavalle yritykselle. Ohjeena Ella-Riikka käytti Palmuaseman artikkelia Esteetön junamatkailu Euroopassa. Avustuspalvelu toimi tosi hyvin molemmilla asemilla.

Valencian Airbnb-asunto on ollut Ella-Riikalle, Pihlalle, Niilalle ja avustajalle tosi toimiva ja kiva. Montolivetin alue on ollut huippu. Asunto sijaitsee maatasossa ja sisäänkäynti on kynnyksetön. Asunnossa mahtuu hyvin liikkumaan myös apuvälineillä, mutta vessat (toinen hyvin pieni erillinen ja toinen kylpyhuoneen yhteydessä) ovat pieniä, eikä wc-istuimen lähelle pääse pyörätuolille. Kaikille se ei siis esteettömyydeltään sopisi.

Valenciassa on parin päivän aikana koettu vaikka mitä. Gulliverin puistossa maassa makaavan jättiläismäisen Gulliverin matkat -kirjoista tutun hahmon ympärillä oli liukumäkiä, kiipeilypaikkoja ja myös esteettömyyttä edistäviä ramppeja. Se oli hauska kohde. Tiede- ja taidepuistossa, Ciutat de les Arts i les Ciènciesissä pyörähdettiin ihastelemassa rakennuksia, mutta alueella sijaitsevaan Euroopan suurimpaan vesieläinpuistoon L’Oceanogràficiin liput tuntuivat liian kalliilta, joten se päätettiin skipata. Museoita olisi kaupungissa ollut vaikka kuinka, mutta nyt ei oltu museotuulella. Mercado Central de Valencia, 1928 valmistunut valtava kauppahalli oli hieno. Sieltä ostettiin herneitä ja appelsiinimehua, vaikka legojakin olisi kyllä ollut (lasten lisähuomautus)… Vanhassa kaupungissa oli kiva kierrellä ja monta tärkeää nähtävyyttä nähtiin. Lounaaksi syötiin empanadoja, perinteisiä espanjalaisia pasteijoita ja illalliseksi paellaa niin kuin Valenciassa kuuluukin. Ja usein jäätelöä, tietenkin.

Valenciassakin oli päästävä rannalle. Iso ranta-alue sijaitsee hieman keskustan ulkopuolella, mutta sinne pääsi helposti bussilla, joka oli automaattiramppeineen todella esteetön. Rannalla oli iso esteetön alue ja lapsia ihastuttaneet ja äitiä kauhistuttaneet isot aallot. Kaiken kaikkiaan Valencia tuntui tosi esteettömältä. Osaan liikkeistä oli kynnyksä ja luiskia näkyi vaihtelevilla kaltevuuksilla, mutta kokonaisuutena erinomainen ja kaduilla oli helppo liikkua.

Ai niin! Sähkärin rengas on toiminut korjauksen jälkeen hyvin. Alicantesta lähtiessä Ella-Riikka huomasi kuitenkin selkänojan paikallaan pitävän ruuvin pudonneen jonnekin. Sushitikut toimivat kuitenkin erinomaisena ensiapuna ja Valenciassa talonmieheltä saatiin tilalle uusi ruuvi eli kaikki kunnossa taas!

Ella-Riikan arvio Valenciasta: ”Tykkäsin tosi paljon! Tää olisi ihana ruokakohde. Samaa tunnelmaa kuin Madridissa, mutta lisänä ranta ja vähemmän turisteja. Esteettömyys tekee kaikesta helppoa.”

Pihlan ja Niilan arvio Valenciasta: ”Parasta on ollut kaikki ja AALLOT!! Olisi voinut olla pidempäänkin. Arvosana olisi niin kuin, että jos on erilaisia hymynaamoja ja huonoin ois itkevä naama, sit sellainen mutrunaama, sit ihan ok-naama, sit iloinen naama ja sit ihan tosi iloinen niin tää ois sellainen iloinen. Aamulla nähtiin torakka. Junan ikkunasta kun katsoi niin ihan kuin olisi ollut aavikkoa.”

Lisää luettavaa esteettömästä Valenciasta

Esteetön Valencia vuorokaudessa

Osa 1: Alicante

Alicanten illassa on vielä yhdeksän aikaan illalla 28 astetta lämmintä. Kesäkirjeenvaihtajat ovat juuri palanneet rannalta Airbnb-asunnolle, joka on lasten mielestä aivan erityisen kiva, sillä siellä on monta parveketta ja heillä on omat huoneet. Matkavalmistelut tehtiin mahdollisimman rennosti ja viimeisiä Airbnb -asuntoja varailtiin vielä muutama viikko sitten. Perhe ei tarvitse erityisiä esteettömyysvarusteluja, kuten tukikahvoja ja he selviävät tavallisissa kylpyhuoneissa, mutta asuntoon täytyy päästä sisään sähköpyörätuolilla. Sisäänkäyntien ja hissien esteettömyystietoja oli haastava saada Airbnb-asuntojen omistajilta. Alicanten asunto osoittautui riittävän toimivaksi, vaikka hissi onkin niin pieni, että siihen mahtuu Ella-Riikan pienellä sähköpyörätuolilla just ja just. Ella-Riikan mukaan apuvälineiden käyttäjä pärjää asunnossa kunnolla vain, jos pystyy hänen tavoin myös kävelemään.

Rentoa reissumieltä haastoi matkan alussa muutamakin asia. Ella-Riikan reissuun lähdössä ollut avustaja sairastui muutama päivä ennen lähtöä, eikä päässytkään mukaan. Ratkaisuhenkisyyden ja ystävien avulla uusi avustaja löytyi kuitenkin nopeasti. Häneen tutustuttiin videotapaamisessa ja kunnolla vasta 05.15 sunnuntaiaamuna lentokentällä, mutta hän on osoittautunut aivan helmeksi. Vammaispalvelut suostuivat korvaamaan avustajan lentolippujen nimenvaihdosta aiheutuneet kustannukset.

Seuraava haaste koitti Alicanten lentokentällä. Jo Helsinki-Vantaalla lähtöselvityksessä Ella-Riikka alkoi epäillä, ettei yksi sähköpyörätuolin renkaista olisi ihan niin täynnä kuin kuuluisi. Alicanten kentällä epäily vahvistui: renkaan kumi oli puhki. Tarkoitus oli jatkaa matkaa bussilla lentokentältä keskustaan, mutta tyhjällä renkaalla se olisi ollut vähän normaalia haastavampaa. Porukka siirtyi taksitolpalle, jossa taksijärjestelijä sai heille esteettömän taksin reilun puolen tunnin odottelun jälkeen. Samaan aikaan ratkaisun etsintä rengasongelmaan kävi kuumana. Sunnuntai on siitä huono matkustuspäivä, että mikäli apuväline tarvitsee lennon jälkeen välitöntä huoltoa, kaikki potentiaaliset korjauspaikat ovat kiinni. Alicanten apuvälineiden vuokraus- ja huoltofirma Mobility Rent avautui poikkeuksellisesti vasta maanantai-iltapäivänä, joten maanantaiaamuna lähdettiin ratkaisua etsimään ensin Airbnb-asunnon omistajan vinkkaamasta autohuollosta. Sieltä ohjattiin viereiseen skootterihuoltoon ja sieltä polkupyörähuoltoon. Kaikissa oltiin muuten valmiita auttamaan, mutta Ella-Riikan renkaan koko ei ole tyypillinen, joten uutta sisäkumia ei löytynyt mistään. Ylimääräinen sisäkumi oli jo melkein lähdössä mukaan kotoa, mutta jäi lopulta Suomeen. ”Virhe, jota en enää koskaan tee.” Lapset osallistuivat bongailemalla kadulta paikallisen näköisiä pyörätuolin käyttäjiä. Yksi heistä vinkkasikin pyörätuolinsa olevan kadun toisen pään liikkeestä. Siellä ei kuitenkaan ollut osaamista pulmaan. Lopulta ratkaisun tarjosi Mobility Rent, josta vastattiin Whats App -viestiin, vaikka liike olikin vielä virallisesti suljettuna. Huoltohenkilö tuli asunnolle maanantaina puoliltapäivin ja renkaan vaihto kotikäyntinä maksoi 78 euroa.

Ensimmäinen vuorokausi Alicantessa meni siis asioita selvittäessä, mutta sen jälkeen on nautittu erityisesti rantaelämästä. Esteettömiä rantoja Alicantessa on useampia ja niistä kaikki testattiin. Laudoitetut esteettömät alueet mahdollistivat rannalle pääsyn, mutta palvelut kuten kelluvat rantapyörätuolit ja avustuspalvelu ovat saatavilla vain virallisen kesäsesongin aikaan 1.7.-15.9. Kauempana keskustasta sijaitsevalle San Juanin rannalle matkattiin ratikalla, joka oli erittäin esteetön, mutta myös hyvin täynnä. Kahden kokonaisen Alicante-päivän aikana ehdittiin myös pyöriä vanhassa kaupungissa, nousta hissillä linnoitukselle ja herkutella kauppahallissa luumuja ja kirsikoita.

Ella-Riikan arvio Alicantesta: ”Kiva kaupunki ja ihan pyörätuolilla liikkuvan unelma, tosi esteetön. Parissa päivässä ehti kokea paljon. Jos olisimme pidempään niin sitten vaan rantapäivät lisääntyisivät tai tehtäisiin varmaan retkiä lähialueille.”

Pihlan ja Niilan arvio Alicantesta: ”Parasta on meressä uiminen ja jäätelö. Espanjalaisia lihapullia piti tilata tapas-paikassa lisää, kun ne olivat niin hyviä. Kauppahallissa haisee ihan hirveä kala. Arvosana Alicantesta 9,5/10.”

Lisää luettavaa esteettömästä Alicantesta

Kohdeopas: Esteetön Alicante
Tekemistä ja kokemista esteettömässä Alicantessa
About Author

Maailman mahdollisuudet näkevä esteettömän matkailun asiantuntija ja matkabloggaaja, Palmuaseman kirjoittaja ja esteettömän matkailun kouluttaja.

1 Comment

  • Loistavia nuo Pihlan ja Niilan arviot! Kaiken kaikkiaan kuulostaa siltä, että reissu on ollut todella onnistunut – ja mikäs sen parempaa! Noista kolmesta haluaisin itse lähteä mieluiten ilman muuta Madridiin, vaikka uintimahdollisuudet rajoitettuja ovatkin! 🙂

    Reply

Leave a Reply