Maata pitkin matkapäiväkirja: Hampurista Huelvaan

Aurinko painuu mereen Atlantilla ihan kohta. Viereiseen pöytään tuli juuri ranskaa puhuva pariskunta kaksi papukaijaa kuljetuskassissaan. Nyt he ottivat ne olkapäilleen istumaan, mikä on jotenkin absurdi näky laivalla. Lähdimme Huelvasta Espanjasta neljä tuntia sitten ja etenemme Naviera Armaksen aluksella keinuen kohti Lanzarotea. Otimme varmuudeksi matkapahoinvointilääkkeet ennen lähtöä ja vaikuttaa siltä, että yleisimmät sivuoireet, väsymys ja raukeus, iskivät meille kaikille. Nuokumme nimittäin milloin missäkin paikassa. Tai sitten tuntuu jo se, että olemme tänään tehneet matkaa tasan kaksi viikkoa. Tämä rauhallinen rahtilaiva on onneksi kuin tehty nuokkumiseen ja siihen vahvasti liittyvään meren tuijottamiseen.

Lupasin kirjoittaa matkapäiväkirjaa koko matkan ajan. Kerroinkin kahdesta ensimmäisestä päivästä, mutta heti sen jälkeen aloin ymmärtää, ettei päiväkirja tulisi päivittymään ja päätin olla ottamatta siitä stressiä. Varsinkin kun tiedän, että suurin osa teistä kulkee joka päivä matkassamme mukana Instagramissa tai Facebookissa. Päivät ovat kuluneet tosi nopeasti, junamatkat ovat tuntuneet lyhyeltä tuulahdukselta ja joka hetkeen on ollut ihana keskittyä. Pidin yhden luennon Hampurissa ja syötin avustajien tunnit palkanmaksuohjelmaan Sevillassa, mutta muuten en ole koskenut tietokoneeseen, mikä on ollut tosi virkistävää.

Matkustaminen junalla Suomesta Espanjaan oli itseasiassa ihan yllättävän helppoa. Nyt ajateltuna junamatkoja ei ollut edes kovin montaa ja pidempiäkin olisin jaksanut. Avustuspalvelu toimi kaikilla asemilla ihan moitteettomasti ja hyvin pian aloin täysillä luottaa siihen, että aina joku on seuraavalla asemalla auttamassa ulos junasta. Junat olivat myös tosi hyvin ajallaan. Suunnittelin reitin tarkoituksella niin, että käytimme vain suoria junia ja jäimme aina yhdeksi tai kahdeksi yöksi kuhunkin kohteeseen. Se oli kivaa, enkä tiedä minkä kohteen olisin halunnut jättää poiskaan, mutta kyllä yksi vaihdollinen pitkä pätkäkin olisi nyt jälkikäteen ajateltuna ollut ihan mahdollinen. Odotan jo, että voin matkan jälkeen kirjoittaa niistä kaikista.

Hampurista jäi päällimmäisenä mieleen ensimmäisen illan tunnelmallinen perisaksalainen Gasthaus-ravintola ja meidän upea asunto Eric Vögel Boutique Apartmentsissa. Frankfurtista puolestaan sen kontrastisuus: tunnelmallinen vanha kaupunki pilvenpiirtäjien keskellä ja Business-ihmiset kiitämässä töihin lukuisten kodittomien ja päihteiden käyttäjien ohi. Scandic Museumsufer-hotelli oli hyvä valinta majoittumiseen erittäin hyvän sijaintinsa vuoksi. Lyon ei lunastanut odotuksia. Kaunis kaupunki, mutta meille kaikki oli jotenkin vaikeaa ja koko päivä meni ruuan etsimiseen, kun emme mahtuneet yhteenkään ravintolaan. Ihan rautatieaseman vieressä sijainnut Campanile Lyon Centre Gare Part Dieu oli halpa ja toimiva hotelli, jossa meillä oli esteetön ja tavallinen huone väliovella. Barcelonassa kaikki tuntui puolestaan jotenkin ihanan tutulta. Ensimmäistä kertaa tunsimme lämmön ja kuulimme meren kohinan rannalla. Ystäväni Inka lomaili sattumalta kaupungissa samaan aikaan ja vietimme päivän hänen kanssaan. Majoituimme Urban Suites -huoneistossa rautatieaseman lähellä, mikä toimi meille hyvin. Sevillaan rakastuin heti. Ihan niin paljon, että kun seuraavan kerran kysytään suosikkikaupunkiani, tiedän mitä vastaan. Niin kaunis, niin tunnelmallinen ja jotenkin kertakaikkiaan hurmaava. Ja pääosin tosi esteetön. Meidän asunnossa, Slow Suites Setasissa, ainoa huono puoli oli olematon äänieristys ulos, minkä vuoksi kaikki kadun äänet kuuluivat asuntoon tosi selvästi. Muuten se oli ihan yhtä ihana kuin koko kaupunki. Huelvaa ehdimme nähdä vain yhden illan verran. Se oli aito ja pieni espanjalainen kaupunki, jossa ravintolat alkoivat availla oviaan vasta kahdeksan jälkeen illalla. Valitsimme ravintolan, joka arvostelujen mukaan on aina täynnä, mutta saimme istua siellä täysin keskenämme klo 20.30.

Myöhään syömisestä närästykseni ei tykkää yhtään, mutta se onkin ollut ainoita reissun ongelmia. Kaikki on mennyt tähän asti ihan tosi hyvin. Tätä laivamatkaa jännitin eniten, sillä en yrityksistä huolimatta saanut oikein tietoa esteettömyysjärjestelyistä. Sisään laivaan mentiin autokannelta, jossa kuitenkin oli jo rekkoja kapean kävelykaistan ja hissille vievälle oven edessä. Yhtä saatiin siirrettyä ja pääsin laivaan, mutta poistuminen huomenna Arrecifessä mietityttää, sillä laiva ei käsittääkseni täysin tyhjene siellä, vaan osa jatkaa vielä muille saarille. Meidän matkalaukkujen kanssa kävi myös hassusti. Satamassa kysyttiin onko meillä matkalaukkuja ja kehotettiin laittamaan ne vieressä olleeseen matkalaukkupakuun. Kysyimme saammeko laukut laivassa ja vaikka välissä tuntuikin olevan kielimuuri, uskoimme yes, yes -vastaukseen ja ajattelimme, että laukut vaan hyvällä palvelulla toimitetaan puolestamme laivaan. No, myöhemmin kävi ilmi, ettei laukkuja ole mitään mahdollisuutta saada autokannelta ennen Lanzarotea. Vähän vammaisuuteen vetoamalla saimme minun laukkuni, jossa oli muun muassa sähkärin laturi, mutta Jenni ja Anni ovat joutuneet viettämään vuorokauden ilman mitään tavaroitaan.

Tuntuu haikealta, että meidän seikkailullinen osuus tästä matkasta on pian ohi. Tai no, ehkei vielä kannata sanoa, mutta odotan reilulta viikoltamme Lanzarotella ennen kaikkea huolettomuutta, helppoutta, lämpöä ja kauneutta.