Menton

Ei tosin rautatieaseman suhteen. Asemalle oli infottu tulostamme, mutta junan pysähtyessä, ei ketään ollutkaan meitä auttamassa. Juna oli matalalattiainen, mutta junan ja laiturin väliin jäi iso aukko, suurempi jopa kuin Suomen junissa, eikä junassa ollut ramppia. Kauempana näimme henkilökuntaan kuuluvan miehen, jolle yritimme huudella, mutta hän vain leikki pulujen kanssa ja vilkutteli meille. Kyse oli väliasemasta ja juna jatkoi matkaa samantien, joten ei auttanut kuin heittää kassit ulkopuolelle ja yrittää. Etupyöräni putosivat väliin, minä meinasin lentää eteenpäin, mutta pääsimme lopulta laiturille. Tässä vaiheessa pulumies saapui luoksemme, hän oli avustajamme. Olimme keskilaiturilla, muut menivät portaat alas ja sieltä jälleen asemarakennukseen ja me katselimme huolissamme, kun hissiä ei näkynyt. Mies kuitenkin saattoi meidät kauempana sijaitsevan radan ylityskohdan yli ja Menton avautui.

Menton on upea, kaunis, täydellinen. Ranskan riviera on Italian vastaavaa mielestäni kauniimpi, siistimpi ja tyylikkäämpi. Sen huomasi nyt kun siirtyi suoraan sieltä tänne. Kauneudelle on annettu tilaa. Menton on Nizzan kaltainen, rauhallisempi ja pienempi. Pienen harhailun jälkeen löysimme hotellimme, Hotel All Seasons Menton Centren, joka sijaitsi keskellä kaikkea ja hyvin lähellä rantaa. Hotelli on uusi, varsin yksinkertainen ja modernisti sisustettu. Invahuoneita on kaksi. Hissi on yksinkertainen kuiluhissi, jossa nappia on painettava koko ajan, mutta se toimi ainakin meidän vuorokauden ajan. Kuvia ei tästä hotellista ole, mutta kylpyhuoneessa oli tavallinen suihku ja tarpeeksi tilaa. Vessanpönttö oli taas minulle hankalasti niin, että pöntön oikealla puolella ei ollut tilaa nostaa, mutta pöntöllä voi istua monella eri tavalla.

Kävimme kaupassa ostamassa patonkia ja mansikoita ja pysähdyimme rantakadulle syömään. Turkoosi Välimeri ja aurinko helli. Rantakadulla on paljon tyylikkäitä terasseja, joista yhdessä istuimme iltaa hyvän ruuan ja viinin merkeissä. Sitä ennen kiersimme vanhan kaupungin mutkikkaita katuja (sähkärikin tykkäsi!) ja nautimme meren kohinasta ja maisemista, jotka vetivät aika sanattomiksi. Mentonin kaduilla pääsi hyvin liikkumaan, jotkut kynnykset olivat korkeita, mutta suurimmaksi osaksi löytyi ylityspaikka läheltä. Kauppoja emme juurikaan kierrelleet, joten niitä en osaa arvioida. Iltavalaistus teki sekin kaupungille kunniaa.

 

Seuraavana aamuna, nautittuamme croisantit hotellin aamiaisella, lähdimme aistimaan loput Mentonista. Kävimme pienessä liikkeessä todistamassa, miksi Mentonia kutsutaan sitruunakaupungiksi. Liikkeessä valmistettiin kaupungin yllä sitruunaviljelmillä kasvaneista sitruunoista liköörejä ja viinejä, joita sai maistella. Ja mehän maistelimme…Pieniä pulloja tarttui mukaan tuliaisiksi, suuret piti mieliteoista huolimatta jättää kaupan hyllylle, sillä matka jatkui – Nizza kutsui!