Kello oli mielessäni yksi yöllä, kun Icelandairin koneemme laskeutui Seattlen Tacoman lentokentälle paikallista aikaa klo 18. Mieleni oli jo tottunut Islannin aikaan, Suomessa kello oli neljä aamuyöllä. Tämä oli ehkä maailmanympärimatkan vaikein pätkä aikaerojen kannalta. Seattlen lentokentällä kaikki oli kuitenkin helppoa: Osaavat avustajat, oma manuaalipyörätuoli putkeen tulleen koneen ovelle, nopeasti sujuneet rajatarkastukset ja vain vähän rajatarkastajan ihmettelyä siitä, miksi olemme lähdössä risteillen yli Tyynenmeren sekä suhteellisen nopeasti myös ehjänä perille tullut sähkäri. Saapuneiden aulasta uloskäyntirakennukseen siirryttiin nopeasti täysin esteettömällä junalla, joita kulki koko ajan. Olin laskenut budjettiimme mahdollisuuden käyttää taksia, jos väsymyspöhnä olisi ylitsepääsemätön. Rampillisia takseja pitäisi ilmeisesti olla helposti saatavilla lentokentällä myös ilman ennakkovarausta ja ne ovat samanhintaisia kuin kaikki taksit, vaikka kyydissä olisi pyörätuoli. Kyyti lentokentältä keskustaan maksaa noin 40-50 dollaria. Päädyimme kuitenkin jatkamaan matkaamme Link Light Raililla, joka oli jotain junan, metron ja raitiovaunun väliltä. Se on täysin esteetön ja kaikissa junissa on tilaa pyörätuolille. Kaikki asemat ovat esteettömiä, eikä millään pysäkillä jäänyt kynnystä tai rakoa junan ja laiturin väliin. Matka lentokentältä hotelliamme lähimpänä olleelle University Streetin pysäkille kesti noin 40 minuuttia. Matka maksoi 3 dollaria henkilöltä. Nämä vinkit opin etukäteen WheelchairTravel -blogin julkinen liikenne ja taksit -osioista.
Se hetki, kun saavuimme hotellillemme Crowne Plaza Seattle Downtown tuntuu nyt jälkeenpäin ajateltuna ihan unelta. Link Light Railin pysäkiltä hotellille oli pari melkoista mäkeä, joihin törmää Seattleen kaikkialla. Yhden ison rinkan, ison matkalaukkuni ja manuaalipyörätuolini kanssa 300 metrinkin matka tuntui vähän haastavalta, mutta selvisimme. Olin varannut jo puoli vuotta aiemmin netin kautta esteettömän huoneen kahdella erillisellä sängyllä ja suihkulla. Ihan sen halvimman tarjolla olleen. Kun vastaanotossa saimme avaimen huoneeseen 3464, ajattelin huoneen sijaitsevan kolmannessa kerroksessa. Vasta hississä, kun laukunkantaja painoi kerroksen 34 nappulaa ja sanoi ihailevasti ”se on kyllä upea huone”, aloin ihmetellä. Huoneemme oli tosiaan sviitti, joka sijaitsi kaikista ylimmässä kerroksessa ja oli varustettu kaikista parhaimmalla näköalalla. Ei hienoimmista hienoin sviitti, mutta erittäin tilava ja monihuoneinen. Ja se näköala, ah. Palmuaseman Facebookkiin tein videon, käy katsomassa sieltä. Nautimme hotellin ravintolassa vielä iltaruokaa (täydellinen mexicolainen quesadilla!) lähempänä kymmentä, vaikka mielellä alkoikin olla jo uusi aamu. Onneksi väsymys oli vahvin, eikä väsymys kysellyt kellonaikoja, kun oli vihdoin aika nukahtaa.
Seattle oli syksyisen raikas, mutta aurinko lämmitti päiviämme. Sanotaan, että kaupungissa sataa aina, mutta me saimme kokea sen vain viimeisenä päivänä. Seattle oli juuri kompaktin kokoinen kaupunki. Se oli iso, mutta otettavissa haltuun myös kävellen. Kaupunki on kaduiltaan, kaupoiltaan ja ravintoloiltaan esteetön, mutta hyvin mäkinen. Siellä on helppo suunnistaa sillä kadut nousevat rannan suuntaisesti numerojärjestyksessä ylöspäin. Meidän hotellimme sijaitsi 6th Avenuella eli alhaalta rannasta täytyi nousta ylös kuusi mäkeä. Kävimme niillä ihanilla näköalapaikoilla, joista jo kerroinkin. Pyörimme rauhassa kuuluisalla Pike Place Marketilla, kauppahallissa, jossa on kaupan niin kalaa kuin tavaraa. Kaupungin tunnetuinta maamerkkiä, Space Needleä, ihailimme vain alhaalta päin. Ajelimme legendaarisella Monoraililla, ilmassa kulkevalla, vuonna 1962 liikennöintinsä aloittaneella junalla. Monorail kulkee Seattle Centeristä, Space Needlen vierestä Westlake Centeriin aina kymmenen minuutin välein. Matka maksoi 2,25 dollaria ja kesti vain muutaman minuutin. Kovin erityinen kokemus se ei ollut, mutta niin ikoninen juttu, että pakkohan se oli kokea. Esteetön sisäänkäynti pyörätuolille oli merkitty erittäin selvästi. Laiturin ja junan väliin olisi saanut vielä rampin, mutta pääsin ilmankin. Kaikki tiedot esteettömyydestä löytyivät myös nettisivuilta.
Olimme Seattlessa vain kolme kokonaista päivää, mutta ehdimme yllättävän paljon. Kiertelimme kaupoissa, joita olin ennakkoon lukenut olevan vähän, mutta mielestäni oikein riittävästi. Kaupungin ulkopuolella on ostoskeskuksia, joihin olisi päässyt esteettömästi joukkoliikenteellä. Kävimme elokuvissa AMC Pacific Place 11:ssä ja olin aivan haltioissani keskellä salia sijainneista pyörätuolipaikoista, joita oli varmasti enemmän kuin 10. Söimme Pike Place Marketissa ihanaa tuoretta kalaa satamaa katsellen. Lisäksi nautimme burgerit ja drinksut Von´s Gustrobistrossa, jossa sanotaan olevan Seattlen suurin ja parhain drinksuvalikoima sekä ihanaa mexicolaista Seattlen vanhimmassa mexicolaisessa Mama’s Cantinassa. Ensimmäisessä ruoka ei yltänyt reissun huippusijoille, vaikka ihan hyvää olikin. Jälkimmäisessä annokset olivat hyvin pieniä eli niitä kannattaa ottaa pöytään kerralla useampi.
Päivät Seattlessa jäivät vahvoina mieleeni. Kaupungissa on ihana tunnelma, jota on vaikea sanoin kuvailla. Tietynlainen rentous leijuu kaupungin yllä ja jopa hyvin vahvasti katukuvassa näkyvät kodittomat tervehtivät usein iloisesti ja viettivät aikaa omissa porukoissaan. Starbucks löytyy joka korttelista ja muutenkin kaupunki tunnetaan kahvikulttuuristaan. Emme siis harmitelleet hotelliaamiaisen puuttumista (sen olisi saanut lisämaksusta, joka oli varsin korkea), vaan suuntasimme aamiaiselle aina eri kahvilaan. Paitsi viimeisenä aamuna, jolloin haimme äkkiä Starbucksista aamiaisen, jonka nautimme oman huoneemme maisemaa ihaillen. Olin edellisenä päivänä pyytänyt hotellin conciergeä tilaamaan meille ennakkoon esteettömän taksin satamaan. Yellow Cabin rampillinen auto saapui juuri ajallaan ja saimme kaikki tavarat ängettyä kyytiin, vaikka auto olikin pieni ja sen takaosassa oli tila yhdelle pyörätuolille. Matka satamaan maksoi hyvällä tipillä vain (sillä kuskimme oli ihanan ystävällinen!) 20 dollaria. Satamasta lähtenyt laiva jätti taaksensa lopulta hyvin tuulisen ja sateisen Seattlen, mutta mieleeni jäi vihreä, aurinkoinen ja helposti lähestyttävä kaupunki, josta oli helppo pitää.
5 Comments
Kea / Deep Red Blues
29.12.2016 at 23:57Ihana, ihana, ihana Seattle. Kiva kuulla että viihdyit ja että se oli juuri niin esteetön kuin sulle taisinkin hehkuttaa… Jenkeissä ne onneks osaa tehdä jotain oikein! 🙂
Palmuaseman Sanna
30.12.2016 at 09:30Kiitos hehkutuksista, sun juttuja ennakkoon lukemalla sain tosi paljon vinkkejä. Ymmärrän niin hyvin miksi palaat kaupunkiin yhä uudelleen, toivottavasti minäkin vielä! <3
Lotta | Watia.fi
30.12.2016 at 13:00Seattle on ihana. Se on mullekin jäänyt mieleen ja haluaisin sinne ehdottomasti vielä uudelleen. <3
Palmuaseman Sanna
30.12.2016 at 15:14Jotain erityistä siinä tosiaan oli, ehdottoman positiivinen yllätys! 🙂
Julia
19.10.2017 at 20:45Olipa kiva lukea sun ajatuksia Seattlesta. Olen menossa sinne itse tammikuussa, toivottavasti ilmat olisivat edes puoliksi yhtä kirkkaita kun sun kuvissa. Ajankohta on toki aikalailla eri 🙂