Miniloma lentokentällä

Luennoidessani esteettömästä matkailusta sanon aina, että esteetön lentokenttäkuljetus on ensimmäinen tärkeä asia matkaa suunnitellessa, sillä kukaan ei halua viettää lomaansa lentokentällä. Paitsi, että itse viime kesänä nimenomaan halusin. Välimeren risteilymme päättyi Southamptonin satamaan varhain lauantaiaamuna, mutta lento Lontoon Gatwickistä lähti vasta sunnuntaina puoliltapäivin. Olisimme voineet tutustua päivän ajan Southamptoniin tai viettää vaihtoehtoisesti täyden vuorokauden Lontoossa, jossa olisi siinäkin ajassa ehtinyt nähdä ja kokea vaikka mitä. Mutta ei, me vietimme vuorokauden lentokenttähotellissa ja nautimme joka tunnista! Miniloma lentokenttähotellissa, vaikka juuri Lontoossa, on myös hyvä keino pätkäistä tarvittaessa pitkä lento kahteen osaan.

Southamptonissa satoi saapuessamme vettä niin kaatamalla, etten sellaista vesisadetta ole hetkeen nähnyt. Päätös lentokenttähotellista oli kuitenkin tehty jo sitä ennen. Taksilla Southamptonin juna-asemalle (kävelymatkakin on erittäin lyhyt, mutta se kaatosade…), kahdessa tunnissa Lontoon Gatwickin lentokentälle ja sitten sisäkautta, täysin kastumatta, Hilton London Gatwick Airport -hotelliin. Olin tehnyt varauksen hotellin kotisivuilla ja lähettänyt perään sähköpostia esteettömän huoneen tarpeesta. Silloin vastattiin, että he eivät voi vahvistaa esteetöntä huonetta, mikä on aina hyvin absurdi vastaus. Otin kuitenkin riskin, sillä yhden yön pärjään tavallisessa huoneessa yleisten tilojen wc-tiloja hyödyntäen. Meitä kuitenkin odotti toivomani esteetön huone. Vastaanotossa tiedusteltiin sisäänkirjautuessamme myös kuinka monta henkilöä toivon mahdollisessa yleisessä hätätilanteessa paikalle minua evakuoimaan. Huoneemme sijaitsi sisääntulokerroksessa ja lähellä uloskäyntiä eli ehkä toivomani kaksi oli vähän liioittelua. Olin toivonut erillisiä vuoteita, mutta esteettömiä huoneita on saatavana vain parisängyillä. Hotellissa oli ratkaistu asia laittamalla huoneeseen lisävuode, mikä toimi meille hyvin. Siitä huolimatta huoneessa oli riittävästi tilaa. Kylpyhuone oli valtava, mutta tila ei ollut kovin järkevässä käytössä, sillä pönttö oli pienessä kulmassa ja suihku niin ikään lasiseinällä kulmaan rajattu.

No mitä vuorokauteen lentokentällä sitten mahtui? Vietyämme tavarat hotellihuoneeseen lähdimme pyörimään lentokentälle. Ihan vain lentokentällä pyörimisen ilosta. Kävimme lounaalla, katselimme lähtevien koneiden taulua ja mietimme mihin lentäisimme mieluiten, piipahdimme parissa kaupassa (kovin montaa niitä ei lentokentän kaikille avoimella puolella ole) ja fiilistelimme. Iltapäivän istuimme hotellin aulabaarissa. Aivan valtavan inspiroiva, kansainvälinen ympäristö kirjoittaa blogia viinilasillisen kanssa! Hetken oli rauhallista, kunnes iltaa kohti peruuntuneiden lentojen matkustajia alettiin tuoda hotelliin bussilasteittain. Heille oli onneksi varattu oma ruokailutila ja mahduimme hyvin hotellin ravintolaan. Loppuilta menikin hotellihuoneessa löhöillen, telkkaria katsellen ja menneitä viikkoja fiilistellen. Nukahdin älyttömän aikaisin, nukuin sikeästi ja heräsin aamulla ilman minkäänlaista matkaväsymystä. Hotellin aamiainen oli hyvin kallis, mutta hotellin aulan yhteydessä sijaitsevassa Costa-kahvilassa ehdimme hyvin nauttia aamupalan ennen kuin kävelimme 10 minuutin matkan terminaaliin. Ehkä se oli se kahden viikon Välimeren risteily ja ihanien paikkojen ja kokemusten ähky, mutta tuntui älyttömän hyvältä ihan vaan olla ennen kotiinpaluuta. Suosittelen!