Päivä Oahulla, Hawaijilla

Hawaiji on aina kuulostanut korvissani täydelliseltä paratiisilta. Olen mieltänyt sinne upeat rannat, palmut, auringonlaskut ja letkeän elämänmenon. Se on ollut unelmalistallani, mutta sijainti toisella puolella maapalloa ei ole tuntunut tähän asti realistiselta. Siksi nyt yhtäkkiä tuntuu melko sanattomalta kun pitäisi kertoa niistä kolmesta päivästä, jotka kahdella eri Hawaijin saarella, Oahualla ja Mauilla, ehdin kokea. Minä nimittäin olin siellä, ihan todistetusti, vaikka kaikki tuntuu nyt vähän unelta. Upeita kuvia on niin valtavasti, että niitä riittää jaettavaksi varmasti myös sitten pimeinä talvipäivinä, kun istun kirjoittamassa olohuoneessani tämän aurinkokannen sijaan, mutta yritän nyt valita muutaman antamaan teille vähän käsitystä siitä mikä sen unenomaisuuden aiheutti.

Perjantaiaamuna tätä paikallista aikaa (olemme nyt 13 tuntia Suomen aikaa jäljessä, huomenna taas vähän enemmän) näimme pitkästä aikaa hyttimme ikkunasta maata. Edessämme aukeni Honolulun kaupunki Oahulla, Se on ihan oikea kaupunki, jonka siluettiin piirtyivät pilvenpiirtäjät. Saavuimme satamaan klo 8 aamulla ja takaisin merelle suuntasimme klo 23.30 eli aikaa oli aidosti koko päivä. Olimme buukanneet Maijan kanssa laivayhtiön retken, Little Circle Island Tourin eli pienen saarikierroksen, jonka kesto oli neljä tuntia eli juuri sopivasti jättämään aikaa myös omatoimiselle Honoluluun tutustumiselle. Virva suuntasi suoraan Waikiki Beachille ja surffitunnille. Retki maksoi noin 36 euroa/hlö ja oli todellakin sen arvoinen. Olin  retkeä varatessani tiedustellut esteettömiä retkivaihtoehtoja jo ennen risteilyä Royal Caribbeanilta ja varmistanut tilanteen vielä laivalla. Ilokseni retki toteutettiin isolla bussilla, jossa oli takana kaksi pyörätuolipaikkaa ja hyvä hissi. Saimme siis olla samalla retkellä muiden kanssa, emmekä omalla invataksikierroksella. Kuskimme oli samalla opas ja erittäin hyvä sellainen. Hän myös auttoi minut ja toisen pyörätuolin käyttäjän ulos yhtä pysähdystä lukuun ottamatta kaikilla pysähdyksillä ilman mitään huokailuja ja kiinnitti tunnollisesti pyörätuolit joka kerta. Tuo yksi pysähdys, jolla emme menneet ulos, oli pikainen pysähdys, eikä hissi mahtunut tulemaan alas kapealla paikalla, mikä ei haitannut, sillä autosta näki kaiken saman kuin ulkoakin. Retken toteutti Gray Line -yhtiö, jonka puoleen kannattaa siis kääntyä, vaikka olisit Hawaijilla muutenkin kuin risteilyllä.

Ajoimme ensin kaupungin halki Waikiki Beachin ohi ja bongailimme jo hyviä kauppoja, joihin myöhemmin menisimme. Yllättävän hyviä kuvia sai myös auton ikkunasta! Kiersimme saaren näköalapaikkoja ja pysähdyimme kaikkiaan viisi kertaa, joista yksi kerta oli vessa- ja ostostauko. Lisäksi katselimme auton ikkunasta muun muassa US National Memorial Cemetery -hautausmaata, joka oli varsin vaikuttava näky. Enhän nyt tietenkään siinä kaikessa innostuksessa muistanut kirjata ylös kaikkien paikkojen nimiä, mutta tältä kierros näytti kuvina.

1)Kaupunkimaisemia ja Waikiki Beach (kuvat bussin ikkunasta)

2) Ensimmäinen pysähdyspaikkamme ja pieni kuuma tihkusade, joka loppui yhtä nopeasti kuin alkoikin

3) Toinen pysähdyspaikkamme, wau

4) Kolmas pysähdyspaikkamme, toinen wau

5) Viimeinen pysähdyspaikkamme korkeuksissa. Tuuli oli lämmin versio Islannin kumoon kaatavasta tuulesta, villikanat tervehtivät kun tulimme ja korkeuksiin ajettiin halki sademetsämaisen luonnon. Hyvin epätodellista. Kuvia ei oikein saanut, sillä tuuli heitti käsiä niin paljon ja pilvet olivat niin alhaalla, että ne tulivat välillä tielle.

6) Viimeinen kohteemme, jota katselimme bussin ikkunasta. Hyvin vaikuttava tosin niinkin.

Kierroksemme päättyi satamaan, josta suuntasimme bussilla keskustaan. Parasta Hawaijissa oli se, että vaikka se on paratiisi, se kuuluu Yhdysvaltoihin. Se taas tarkoittaa täyttä esteettömyyttä! Busseihin Yhdysvalloissa, kuten Hawaijillakin, mennään pyörätuolilla yleensä etuovesta. Kuski laittaa etuovelle automaattirampin tai portaista tulee hissi (!), kuten takaisin päin tullessamme. Kuski myös tulee kiinnittämään pyörätuolin neljästä pisteestä ennen kuin päästää muita sisään. Bussi Oahulla maksoi 2,5 euroa. Honolulu osoittautui täydelliseksi shoppailuparatiisiksi, jossa sekoamisvaara on hyvin suuri. Selvisin lopulta yhdellä mekolla, yhdellä topilla ja yhdellä pienellä laukulla, joista kaikki ovat tietenkin tropiikkiin sopivia. Kaupungin kaduilla voisi pyöriä hyvin paljon pidempään kuin vain yhden päivän, aivan kaikkialla oli esteetöntä ja invavessoja oli, tietenkin, kaikkialla. Jätimme kaupat ja suuntasimme Waikiki Beachille, ehkä maailman tunnetuimmalle rannalle, juuri sopivasti ennen auringonlaskua. Ensimmäisillä matkoillani kymmenen vuotta sitten käytimme ystäväni kanssa paljon termiä onnellisuusitku, joka meinasi tulla koko ajan kaikesta uudesta ja ihanasta. Nytkin oli juuri sellainen ilta.