Maui, oi Maui. Pyörittelin tuon Hawaijin saaren nimeä huulillani matkaa valmistellessani enemmän kuin minkään muun. Löysin heti paljon tietoa saaren esteettömistä vaihtoehdoista vuokrattavista autoista rantoihin ja helikopterilentoihin muun muassa täältä. Ensin sain pakkomielteen helikopterilennosta, jonka kirjoitin ihan ensimmäisenä toivelistalleni tämän matkan osalta. Hylkäsin sen kuitenkin lopulta kalliin hinnan takia ja epäilyn, pystyisinkö lopulta kuitenkaan istumaan helikopterin penkissä niin hyvin, että voisin keskittyä täysillä maisemiin itseni pystyssä pitämisen sijaan. Mauilta löytyy kuitenkin kaksikin firmaa, jolla on tuolihissi, jonka avulla voi siirtyä omasta pyörätuolista ylös helikopterin penkille. Seuraava innostus liittyi vuokra-autoon. Mauilla on vuokrattavia autoja, joissa pystyy matkan ajan istumaan omassa pyörätuolissa. Oma auto on aika välttämätön, jos saarta haluaa kierrellä rauhassa. Myös esteettömiä retkivaihtoehtoja on tarjolla muun muassa tällä Oahulla hyväksi havaitsemallamme firmalla, mutta aikataulut eivät nyt natsanneet. Maui oli kuitenkin niin sanottu tender-kohde eli emme päässet satamaan asti, vaan laivasta siirryttiin pienempiin yhdysaluksiin, jotka veivät meidät maihin. Sähkärillä ei ole tenderiin asiaa (kirjoitan tendereistä vielä erillisen tietopaketin) ja istuminen manuaalipyörätuolissa vuokra-autossa taas ei houkuttanut. Toisaalta loppuun asti oli hieman epävarmaa pääsenkö tenderiin edes manuaalipyörätuolilla, mikä varjosti tarkkojen suunnitelmien tekoa. Päädyin ennakkoon siihen, että tekisimme ensimmäisenä päivänä laivayhtiön retken tulivuorelle, viettäisimme yön hotellissa ja nauttisimme toisen päivän hotellin ja Lahainan kaupungin tarjonnasta. No, ei se mennyt ihan niinkään, mutta lopputulos oli kuitenkin erinomainen.
Saavuimme Mauille lauantaiaamuna klo 8 ja lähdimme takaisin seuraavana päivänä klo 18. Viime hetkellä selvisi, että tulivuoriretki ei jostain syystä onnistukaan esteettömänä. En alkanut selvitellä sen tarkemmin, sillä iloitsin siitä, että ylipäätään pääsin manuaalipyörätuolilla tenderlauttaan ja nauttimaan kuumasta Mauista. Poistuimme laivasta yhdentoista aikoihin ja tenderi vei meidät suoraan Lahainan kaupungin keskustaan. Lahaina on ihana tunnelmallinen kaupunki ja täysin erilainen kuin edellisenä päivänä kokemamme Honolulu. Lahainassa on matalia värikkäitä taloja ja ihanan letkeä lomakaupungin tunnelma. Ostostarjonta on hyvä ja noin kilometrin päässä satamasta oli myös iso outlet-ostoskeskus, josta löytyi suuri määrä merkkiliikkeitä. Kiertelimme muutamissa kaupoissa ja suuntasimme kohti noin viiden kilometrin päässä olevaa Kaanapali Beachiä, josta olin varannut meille hotellin. Kartalla tie näytti kulkevan rantaa pitkin, joten ajattelimme lähteä kävelemään sinne päin ja samalla katsella kauppoja ja ihania maisemia. Ensimmäisen kilometrin ajan suunnitelma oli vielä ihan toimiva ja löysimme sattumalta aivan ihanan ravintolan, Honun, jossa nautimme ihanat salaatit meren rannassa. Viimeistään kävelytien loppuessa olisi kuitenkin pitänyt muistaa, että olemme Yhdysvalloissa, jossa ei harrasteta usean kilometrin kävelyä. Löysimme lopulta poliisiaseman kautta bussipysäkin ja sieltä bussin, jolla jouduimme matkaamaan hetken matkaa takaisinpäin ennen kuin löysimme bussin, joka vei aivan hotellimme lähelle. Paluumatkalla jo tiesimme, että 30-60 minuutin välein kulkeva bussi 25 vie Kaanapali Beachiltä, Whalers Villagen ostoskeskuksen läheisyydestä Lahainan keskustaan esteettömästi (samanlainen automaattiramppi kuin Oahulla Honolulun busseissa) ja kahdella dollarilla noin vartissa.
Emme lopulta nähneet Haleakalan tulivuorta, emmekä ajelleet autolla Road to Hana -reittiä, mutta palan paratiisia me näimme. Maksoin hotellistamme Marriott Maui Ocean Club tarjoushinnasta huolimatta enemmän kuin vielä ikinä mistään hotellista, mutta parasta oli se, että se ei lopulta kaiken muun säädön jälkeen haitannut pätkääkään. Se nimittäin oli jokaisen tuhlatun dollarin arvoinen. Invahuoneita hotellissa on useita ja ne voi varata nettisivujen kautta, mutta ne olivat kaikki menneet varaushetkelläni. Varasin siis normaalin kolmen hengen huoneen. Kooltaan se oli isompi kuin moni näkemäni invahuone, mutta kylpyhuone oli luonnollisesti pienempi. Mahduin sinne kuitenkin manuaalipyörätuolillani juuri ja juuri, eikä kylpyamme haitannut yhden vuorokauden oleilussa. En ottanut kuvaa huoneesta, mutta tärkeintä olikin maisema, joka parvekkeelta avautui. Hotelli oli kaikin puolin upea. Se oli ennen kaikkea valtavan kokoinen ja kaikkialla oli palmuja, palmuja ja vielä kerran palmuja. Jotenkin olen sanaton kuvailemaan sitä kaikkea, mutta nämä kuvat toivottavasti kertovat jotakin. Tai video, jonka laitoin Palmuaseman Facebookkiin. Kaikkiin altaisiin, myös porealtaaseen, pääsi nostimella. Hotelliin tullaan selvästi viihtymään pidemmäksi aikaa. Huoneissa on keittonurkkaus ja alueella paljon grillejä, joissa voi itse tehdä ruokaa. Aktiviteetteja on aamusta iltaan. Hotelli on aivan rannalla. Äkkivilkaisulta en löytänyt hiekalle esteetöntä pääsyä, mutta merta pystyi ihailla myös nurmialueilta. Hotellilta lähtee rantaa myötäilevä tunnelmallinen kävelykatu, joka vie noin 500 metrin päässä oleviin ravintoloihin ja siitä eteenpäin Kaanapalin yleiselle rannalle. Rantapyörätuoli on lähteitteni mukaan vuokrattavissa.
Koin lyhyellä hotellilomallamme elämäni tähän asti ikimuistoisimman auringonlaskun, ihanan illan ravintolassa tulisoihtujen valossa aaltojen lyödessä kevyesti rantaan, mielettömän aamun allasalueella tuoreiden hedelmien (hedelmät oli myytävänä, mutta myyjä taisi tykästyä meihin, sillä lopettaessaan aamun myyntiä hän kantoi meille niitä ilmaiseksi kori kaupalla!), kuuman auringon, sanoinkuvaamattoman kauneuden ja virkistävän uinnin merkeissä. Silloin tuntui, että juuri tämä oli oikea valinta tälle lyhyelle ajalle. Mutta voi luoja kuinka haluaisinkaan vielä palata Mauille! Se näytti minun silmiin paratiisilta, mutta moneen muuhun paratiisikohteeseen (esimerkiksi Fijiin, johon seuraavaksi suuntaamme) verrattuna täysin esteettömältä. Ainoa miinuspuoli on hinta, sillä kaikkien selvittelyjeni myötä vaikuttaa siltä, että halpaa tai edes kohtuuhintaista lomaa on Mauilta turha etsiä. Palasin lopulta kuitenkin laivaan erittäin mielelläni, sillä täällä minua odotti rakas sähköpyörätuolini. En muista milloin viimeksi olisin viettänyt kaksi vuorokautta manuaalipyörätuolissa muiden armoilla ja toivon todella, että uutta kertaa ei ihan heti tule.
3 Comments
Marja Pihnala
24.10.2016 at 12:37Kyllä on ihanaa seurata matkaasi. Tuntuu kuin itse istuisi meren rannalla ja katselisi merta ja auringonlaskuja. Mieletön matka.
Sofia
25.10.2016 at 00:01Kiitos tästä matkakuumetta nostattavasta kirjoituksestasi!
Tulen viettämään vuoden vaihteen Mauilla, josta en ollut vielä ehtinyt lukea kovinkaan paljoa.
Tässä tekstissä oli paljonkin hyödyllisiä vinkkejä sen suhteen, mitä siellä kannattaisi tehdä 🙂
Seuraan MY-matkaasi mielenkiinnolla, reissu kuulostaa huikealta!
Rita Järvinen
30.10.2016 at 20:23Olemme olleet Jari kanssa matkassasi mukana sillä seurauksella että oma matkakuume alkaa nousta korkeisiin lukemiin. Blogisi lukemisesta on tullut tervehdyttävä keino selviytyä tästä syksyn harmaudesta. Monia kysymyksiä nousee esiin matkasi pituuteen ja avustajien liittyen, mutta siitä kysyn sitten toisella kertaa. Odotamme innolla rantautumistasi Australian rannikolle. Meillä on monia hyviä muistoja Sydneystä. Onnea seikkailun jatkamiseen jokaisesta hetkestä nauttien.