Valikko
Intian valtameri / risteily

Puolivälin kuulumiset Intian valtamereltä

Norwegian Jade -risteilijä on ollut kotinamme nyt 10 päivää ja on aika kuulumisten! Parhaillaan olemme matkalla Malediiveilta Sri Lankaan. On iltapäivä ja istun kirjoittelemassa kannen 13 ulkoilmabaarissa. Alemmalla kannella ihmiset ilakoivat altaalla, mutta näyttää siltä, että trooppinen sadekuuro yllättää millä hetkellä hyvänsä. Niitä on tullut paljon tänään ja eilen. Minulla ei ole täällä rajoittamattomasti nettiä, vaan ainoastaan tietty minuuttimäärä, joka kuluu todella nopeasti. Aluksi ajattelin, että on hyväkin asia olla välillä netin ulottumattomissa, mutta toisaalta on paljon sellaisia tuleviin kohteisiin, niiden esteettömyyteen ja varaamiini invatakseihin yms. liittyviä asioita, joita on vaan ihan välttämättä tarvinnut selvitellä. Tuntuu myös oudolta, etten voisi jakaa kuulumisia ja tätä reissua kanssanne. Nyt siis ainakin välikuulumiset!

Hyttimme 10153 on tuntunut alusta asti hyvin kotoisalta ja tila on riittänyt yllättävän hyvin meille kolmelle. Se on sisähytti, mutta ikkunaa tai parveketta on kaivannut yllättävän vähän. Ehkä siksi, että öitä lukuun ottamatta vietämme kaiken ajan ulkona. Syömme esimerkiksi kaikki aamiaiset ja lounaat, usein illallisetkin, ulkona. Buffetissa on iso laivan takakannella oleva ulkoterassi ja siellä myös ruokapiste, josta saa ruokaa varsinaisen ison buffetin ollessa suljettuna (esim. klo 15-17). Ulkotiloja ruokailuihin olen kaivannut aiemmilla risteilyilläni ja nyt otamme niistä kaiken ilon irti. Koska ulkoterassi on osittain katettu, siellä voi nautiskella myös trooppisten sadekuurojen yllättäessä. Kylmyyttä kun ei tarvitse pelätä sateellakaan, siitä pitävät huolen nämä 30 asteen lämpötilat.

IMG_20191202_154729

Matkamme alkoi Dubaista, josta menimme heti seuraavaksi päiväksi Abu Dhabiin. Päivä siellä vaihtuikin kahdeksi, koska kapteeni päätti jättää väliin Fujairahin, jossa maihintulomuodollisuudet ovat kiristyneet ja koko päivä olisi kuulemma kulunut niissä. Pidin tästä ratkaisusta ja kerron päivistämme Abu Dhabissa pian. Samoin Omanista, jossa olimme aivan älyttömän upealla retkellä, jota ei voi esteettömäksi kutsua mitenkään, mutta joka oli yksi hienoimpia elämyksiä ikinä. Kahden meripäivän jälkeen rantauduimme Goalle, Intiaan. Sinne olin varannut etukäteen paikallisen invataksin. Se kulki 50 km tunnissa, mikä oli juuri sopiva vauhti siihen liikenteeseen. Autossa oli hissi ja hyvät kiinnitykset pyörätuolille. Kuski oli ottanut avukseen englantia paremmin puhuvan pikkuveljensä ja he veivät meidät hienoihin paikkoihin. Auto päiväksi maksoi noin 50 euroa eli aivan älyttömän vähän.

IMG_20191201_163305

Intian jälkeen kaksi viime päivää ovatkin sitten olleet vähän vaikeita. Goalta palattuamme aloin voida huonosti. Olin kärsinyt joistakin vatsavaivoista jo muutaman päivän aiemmin, mutta sinä iltana sain todella voimakkaan kipukohtauksen. Kärsin yön todella kovista kivuista, jouduin käydä vähä väliä vessassa ja olin myös kuumehouruissa. Aamulla menin laivan sairaalaan, jossa otettiin heti virtsanäyte ja verikoe. Selvisi, että tulehdus jyllää ainakin virtsateissä ja todennäköisesti jossain vatsassa ja kärsin myös todella pahasta nestehukasta. Vietin päivän sairaalassa tiputuksessa, sain nestettä, kipulääkettä ja antibioottia suoneen ja iltaa kohden alkoi hiljalleen helpottaa. Laivan sairaala on todella hyvätasoinen ja esimerkiksi ihana brasiliainen sairaanhoitajani Carlos kertoi, että siellä on monin paikoin parempi varustelu kuin Rio de Janeiron sairaalan teho-osastolla, jossa hän on vuosia työskennellyt. Lääkärini oli yhdysvaltalainen ja lisäksi minua hoiti kaksi filippiiniläistä sairaanhoitajaa. Lääkäri halusi lähettää minut vielä TT-kuvaukseen Malediiveille, jossa vietimme päivän eilen. Tietokonetomografia ja magneettikuvaus ovat ainoita, joita laivalla ei voida tehdä ja röntgenillä ei näy vatsan eri osa-alueet. Pääsin yöksi hyttiin ja vietin yön valvoen paitsi kipujen, myös Malediivi-ajatuksen kanssa. Aamulla päätin kieltäytyä lähtemästä. Olisi ollut todella iso riski, ettemme olisi ehtineet takaisin laivaan, sillä kaikki vakuutusasiat yms. olisivat vieneet aikaa itse kuvauksen lisäksi. Malediivit olisi ollut meille vaikein paikka jäädä jumiin. Siellä laiva ankkuroitui merelle ja maihin kuljettiin pienillä tender-aluksilla, joihin ei sähkäriä saa. Myös saarien välillä kuljetaan pienillä veneillä, eikä esteettömyyttä ole mietitty missään asiassa. Nyt olen tyytyväinen tuohon päätökseen, vaikka pahimpina hetkinä mietin toki, mitä jos sisälläni tapahtuu jotain vakavampaa, niin kovaa kipu oli. Eilen olin vielä heikkona ja kivuissa, mutta tänään tuntuu jo todella paljon paremmalta. Sain antibioottikuurin ja kipulääkkeitä aina tarvittaessa ja nyt on jo todella luottavainen mieli, että matka voi jatkua. Laivalla saa siis todella hyvää hoitoa, mutta luottokortin raja kannattaa olla korkealla, hoito on todella kallista. Täällä ei ole suoraveloitusta vakuutusyhtiöihin ja lasku on maksettava ensin itse.

IMG_20191206_180445

Meidän kolmen yhteiselo on sujunut loistavasti ja varsinkin tällaisina sairauspäivinä helpottaa paljon, että on kaksi avustajaa, jotka vuorottelevat, ja jotka molemmat ovat aarteita. Tänään olin jo niin hyvässä kunnossa, että jaksoin mennä kuoroharjoituksiin. Liityin laivan kuoroon, joka harjoittelee aina meripäivinä. Sairaalapäivän missasin, mutta tänään onneksi pääsin. Tällaisilla pitkillä risteilyillä on parasta se, että voi aloittaa vaikka uuden harrastuksen. Eilen ilmestyivät myös joulukoristeet ja itsenäisyyspäivän ihmeenä törmäsimme suomalaiseen pariskuntaan. Olimme jo todenneet olevamme ainoat suomalaiset, mutta emme sittenkään! Kaikkiaan tässä laivassa on noin 2600 matkustajaa. Tunnelma on ihanan leppoisa, mikä on pitkillä risteilyillä aina parasta. Kaikki tietävät, että aikaa on, joten koskaan ei ole kenelläkään kiire minnekään. Huomenna olemme Sri Lankan pääkaupungissa Colombossa. Taidan ottaa vielä iisisti, eikä Colombo ole helppo kohde sähkärillä. Onneksi on vielä viikko risteilyä jäljellä ja edessä muun muassa vuorokausi Phuketissa Thaimaassa sekä kaksi Malesia-päivää ennen Singaporeen saapumista. Facebookkiin ja Instagramiin päivitän reaaliaikaisempia kuulumisia, joten ne kannattaa pistää seurantaan. Heikoimmista vaiheista huolimatta tämä matka tähän asti on ollut aivan huikea!

IMG_20191207_173227

No Comments

    Leave a Reply

    %d bloggaajaa tykkää tästä: