Bled-järvi sijaitsee Sloveniassa, pienessä, reilun viiden tuhannen hengen asuttamassa Bledin pikkukaupungissa. Se on Slovenian suosituin turistikohde upeiden, suoraan postikorteista olevien maisemien vuoksi. Esteettömyydestä pyörätuolin näkökulmasta löytyi ennakkotietoa varsin vähän, mutta muutamat kuvat turkoosina hohtavasta vedestä keskellä idyllisiä vuorten reunustavia maisemia saivat minut innostumaan ja siksi Bled valikoitui Slovenian matkamme ensimmäiseksi etapiksi. Ahmin tietoa etukäteen lukemalla muiden kokemuksia ja innostuin koko ajan lisää. Lukemieni juttujen perusteella kuitenkin myös pelkäsin, että Bled-järvi olisi heinäkuun puolivälissä niin turistien kansoittama, että itse järveä ei ihmispaljoudelta näkyisi. Todellisuus oli kuitenkin kaikkia odotuksia parempi ja ihastuin paikkaan totaalisesti.
Suuntasimme Bled-järvelle suoraan Ljubljanan lentokentältä NoLimits Toursin kautta tilaamallamme esteettömällä kyydillä. Matkaa on noin 35 kilometriä ja sen taittamiseen meni meiltä loppupään ruuhkien vuoksi vajaa tunti. Rampilla varustettuun minibussiin mahtui hyvin kaksi sähköpyörätuolia, yksi suihkutuoli, matkatavarat ja kaksi kävelevää henkilöä. Hinta lentokentältä Bled-järvelle on 80 euroa. Kirjoitin NoLimits Toursista paremmin Slovenian reissusta tekemäni yhteenvedon yhteydessä.
Hotelli Rikli Balance
Majoituimme hotelliin Rikli Balance, joka vielä hetki sitten tunnettiin nimellä Golf Hotel. Juuri remontoitu neljän tähden hotelli sijaitsee erinomaisella paikalla Bledin keskustassa, mutta kukkulan päällä. Rannasta tulee siis väistämättä jonkin verran nousua, mikä ei ollut ongelma sähköpyörätuolille, mutta saattaa olla joidenkin muiden apuvälineiden kanssa liikkuville. Matkaa järven rannasta hotellille kertyy noin 500 metriä. Jos haluaa täysin välttää nousuja, aivan rannassa sijaitseva Grand Hotel Toplice kannattaa katsastaa. Kaiken kaikkiaan Rikli Balance oli hyvä valinta: siisti, viihtyisä ja yleisiltä tiloiltaan pääasiassa esteetön. Miinusta siitä, että aulassa ei ollut esteetöntä vessaa (sellainen löytyi kuitenkin alakerran kylpyläosastolta) ja hissin tilausnappulat olivat todella korkealla. Hotellissa on yksi esteetön huone, joka oli varaushetkellämme jo varattu, samoin alueen muiden hotellien invahuoneet. Otimme siis tietoisen riskin ja varasimme tavalliset huoneet, mikä toimi meille kahden yön ajan tarpeellisen hyvin. Käänsimme huoneessa toisen sängyn poikittain, minkä ansiosta saimme huoneeseen lisää tilaa. Mahduin juuri ja juuri sänkyjen ohi parvekkeelle ja oma ramppini toimi parvekkeen pieneen kynnykseen. Kylpyhuoneeseen en kuitenkaan mahtunut sähköpyörätuolilla, sillä oviaukko oli liian kapea ja ovi aukesi sisäänpäin. Avustajani sai minut kannettua pöntölle sähköpyörätuolin jäädessä ulkopuolelle ja mukanamme ollut suihkupyörätuoli mahtui juuri suihkunurkkaukseen. Katso tästä video, jossa esittelen huoneemme.
Hotellin alakerrassa on suuri kylpyläosasto, jonka käyttö sisältyi huonehintaamme. Siellä on erillinen esteetön pukuhuone, jossa on tilava wc ja samassa tilassa suihku. Tosin vain sellainen seinästä tuleva, ei kädessä pidettävää. Myös kaikki yleisten tilojen suihkut olivat samanlaisia ja lisäksi yhteisiä miehille ja naisille eli kylpyläosastolla ei ole tarkoitus kunnolla peseytyä, ainoastaan kastautua. Kylpylässä on useita altaita ja kaikkien niiden luo on tehty esteetön kulku joko rampeilla tai hissillä. Altaisiin ei kuitenkaan ole ramppeja tai nostimia, ainoastaan portaat. Tämä Suomessakin valitettavan tuttu malli tuntui olevan yleistä Sloveniassa: Esteettömyyttä on ajateltu, mutta ei loppuun saakka. Avustajani voimalla pääsin kuitenkin altaaseen, josta pääsi ulos ja nautimme hetken aikaa altaalta avautuvista uskomattomista maisemista järvelle.
Päivät Bled-järvellä
Ihania päiviä Bled-järvellä oli kaksi, mutta niitä olisi voinut olla enemmän. Olimme ensimmäisenä päivänämme paikalla ennen puolta päivää ja suuntasimme heti hotellin katsastettuamme järven rantaan. Nautimme lounasta ensimmäisenä vastaan tulleen Panorama-ravintolan terassilla, joka oli maisemiltaan juuri oikea virittämään meidät tunnelmaan. Kävelimme lähialueella, nautimme drinkit Vila Preserenin terassilla ja pysähdyimme koko ajan kuvailemaan tai huokailemaan. Ensimmäinen päivä hujahti nopeasti vain ihmetellessä. Hotellien läheisyydessä järven rannalla on useita ravintoloita ja muutamia kauppoja, mutta kaiken kaikkiaan kaupunki tai pikemminkin kylä on hyvin pieni. Ensimmäisen päivän iltana nautimme illallista ulkoilmaravintola Grajska Plazassa, josta olin lukenut kehuja. Maisemat olivat ylhäällä sijaitsevalla terassilla kohdillaan, mutta kaikki tilaamamme annokset eivät kolahtaneet.
Rannasta lähtee veneitä järvellä olevalle pienelle saarelle, jossa sijaitsee pieni kirkko. Nuo veneet eivät kuitenkaan ole esteettömiä ja vaikka saarelle pääsisikin, kirkkoon on pitkät portaat. Järvelle voi lähteä myös itse soutelemaan. Järveä vartioi upea linna. Ylös linnalle pääsee autolla, joten samaa reittiä pääsee periatteessa myös pyörätuolilla. Tie on kuitenkin jyrkkä ja itse linnaan ei ilmeisesti pääse pyörätuolilla. Ajan puutteen vuoksi jäi selvittämättä pääsisikö linnan luona kuitenkin ihailemaan maisemia.
Toisena päivänä lähdimme kiertämään järven. Matkaa järven ympäri on aika tasan kuusi kilometriä ja kiersimme sen vastapäivään. Koko matkan pystyi kulkemaan pyörätuolilla, vain yhdessä kohdassa tuli lyhyt pätkä, jolloin piti poiketa autotielle, kun kävelytie ohjasi portaita pitkin hetkeksi alas rantaan. Tie on pääosin hiekkatietä, aina paikoin hieman epätasaista ja hieman mäkistä. Suosittelen kierrosta lämpimästi! Tie kulkee ihanissa paikoissa ja maisemat ovat huikeat. Myös ihmismäärä vähenee, vaikka aina välillä vastaan tulleilla yleisillä ja maksuttomilla uimarannoilla riittikin porukkaa. Puolivälissä sijainneen soutustadionin rannan tuntumassa pidimme juomatauon ja reitin loppupäässä sijainneessa tunnelmallisessa ravintola Sovassa nautimme lounasta. Käytimme järven kiertämiseen useita tunteja niin kuin kannattaakin, sillä hetkestä on hyvä jäädä nauttimaan. Näin matkan varrella yhden yleisen inva-wc:n, joka taisi olla puolivälin jälkeen. Nyt kuumuus piti huolen siitä, että tasaiseen tahtiin juotu vesi tuli pois hikenä, eikä vessalle ollut tarvetta.
Katselimme järvikierroksellamme myös mahdollisia paikkoja mennä uimaan. Sellainen löytyi kierroksen alkupäästä, edellisillan illallispaikkamme läheltä, 1,3 kilometrin päästä hotelliltamme. Castle Bathing Area on maksullinen uintipaikka, jossa rannalle on rakennettu pukukopit, lasten leikkipaikkoja, ravintolapalvelut jne. Alueella on myös yksi kohta, jossa on ramppi veteen sekä ilmeisesti myös esteettömät pukutilat. Pyörätuolin käyttäjä pääsi sisään maksutta, avustaja maksoi normaalin hinnan. Me olimme paikalla vasta myöhemmin iltapäivällä ja puolen päivän sisäänpääsy oli 7 euroa, opiskelija-avustajaltani 5 euroa. Ramppi järveen oli alueen loppupäässä ja sinne päästääkseen piti kulkea läpi aikamoisten ruuhka-alueiden ja ravintolan jonon. Jätin sähkärin rampille vesirajan luo ja avustaja kantoi minut siitä veteen. Manuaalipyörätuolilla tai uimaan menoon tarkoitetulla apuvälineellä olisi päässyt pidemmälle, mutta ei kovin kätevästi, sillä rampin lopussa tulee yhtäkkinen syveneminen, eikä se siis ulotu tasaisena pohjaan saakka. Pukukoppia ja invavessaa emme etsineet, sillä nautimme ainutkertaisesta uinnista kirkkaassa (ja aika viileässä) vedessä, kuivattelimme hetken auringossa ja vedimme mekot uikkareiden päälle. Voi kesä ja elämisen helppous! Järveltä suuntasimme vielä hotellin kylpyläosastolle ihailemaan maisemia ulkoaltaasta ennen kuin päivä huipentui pikapizzoihin ja drinkkeihin rannassa.
Bled-järvi lumosi meidät kirkkaina kuumina kesäpäivinä, mutta ilmeisesti se hurmaa muutenkin. Sinne on helppo lähteä vaikkapa viikonloppulomalle tai yhdistää se oleskeluun Ljubljanassa. Minä olisin voinut olla vielä pidempään. Olisin halunnut yhden päivän, jolloin olisi voinut pulahtaa vielä enemmän ajan kanssa järveen uimaan ja paistatella päivää, olla vain, jossain nurmikolla. Yhden päivän olisin halunnut nyt jälkeenpäin ajateltuna viettää vieraillen 25 kilometrin päässä Bohinj-järvellä tai viiden kilometrin päässä sijaitsevalla Vintgar-rotkolla. Ensiksi mainittu olisi vaatinut auton, mutta siellä vierailun voisi helposti yhdistää siirtymään esimerkiksi lentokentälle tai Ljubljanaan. Vintgarille voisi sähköpyörätuolilla melkeinpä ajellakin, mutta kuvista ja hajanaisesta informaatiosta päätellen rotkolla kulkeva reitti ei ole esteetön, joten voi olla, ettemme menettäneet lopulta mitään. Nämä kaksi päivää Bled-järvellä olivat kuitenkin nekin jo mielettömiä. Olen ollut huomattavasti enemmän turistien täyttämissä paikoissa, enkä kokenut muita järven ihastelijoita hetkeäkään häiritsevinä. Ymmärrän hyvin, että myös muut menettävät paikalle sydämensä ja suosittelen sitä lämpimästi myös sinulle!
Ps. Oletko jo tilannut Palmuaseman kerran kuussa ilmestyvän uutiskirjeen? Jos et, klikkaappa tästä!
No Comments