MS Viking Grace on tammikuun puolivälissä 2013 liikennöintinsä Turun ja Tukholman välillä aloittanut Viking Linen uusi ylpeys. Viking Gracen suunnittelussa on otettu huomioon ympäristö, sen sisustuksessa on haettu moderneja ratkaisuja, sen monet ravintolat ja viihdepaikat tähtäävät risteilynautintoon ja suunnittelussa on mietitty myös liikuntarajoitteisia matkustajia. Lähdimme viikko sitten kuuden hengen tyttöporukalla testaamaan, mihin uusi laiva pystyy!
Lauantai-illan lähtö Turusta oli taatusti loppuunmyyty ja terminaali oli täynnä väkeä. Turun satama on kunnostettu ja se on nyt entistä toimivampi. Satamaan pääsee Helsingin suunnalta kätevästi junalla. Matkalippuihin on merkitty ryysistä helpottamaan portti, josta laivaan noustaan. Meidät ohjattiin tietylle ovelle odottamaan ja pääsimme siitä sisään laivaan rauhassa ennen muita.
Ryhmällemme oli kaksi hyttiä, molemmat kannella 6 ja lähellä toisiaan. Erityisen ilahduttavaa Viking Gracella on invahyttien monipuolinen valikoima. Meillä oli Inside HC Four IH4 – hytti eli neljän hengen sisähytti, ilman ikkunaa. Hytti oli kooltaan 14 neliötä, siisti ja valoisa. Molemmilla seinustoilla oli alasängyt ja yläsängyt. Toinen alasängyistä toimi sohvana, toisen sai käännettyä seinää vasten. Silloinkin kun molemmat sängyt olivat levitettyinä ala-asennossa, mahtui keskellä kääntymään sähkärillä. Peilit kylpyhuoneen ovessa ja kampauspöydän luona toivat hyttiin lisää avaruutta. Kylpyhuone oli toimivan mallinen, mutta mielestäni hitusen ahtaampi kuin esimerkiksi Viking Gabriellalla. Mahduin kuitenkin sähkärilläni kylpyhuoneeseen ihan hyvin. Hytin ovi ja kylpyhuoneen ovi olivat yhtä painavia kuin kaikilla muillakin laivoilla. Kaiken kaikkiaan Viking Gracelta löytyy neljän tyyppisiä invahyttejä, 3-4 hengelle, merinäköalalla tai ilman, parivuoteella tai tavallisilla vuoteilla. Isoin invahytti on kooltaan 19 neliötä. Hyttityyppeihin voit tutustua täällä. Monipuolisuudesta ja valinnan mahdollisuuksista iso plussa Viking Linelle! Tavallisten hyttien ovet ovat kuitenkin kapeampia kuin vanhemmilla laivoilla, enkä mahtunut ystävieni hytin ovesta sisään.
Laiva kaiken kaikkiaan oli esteetön. Hissejä on kolmessa kohtaa laivaa ja ne kaikki olivat tilavia. Laivan sisustus on tosiaan moderni ja sen pienet yksityiskohdat aukeaisivat ehkä vasta muutaman risteilyn jälkeen. Laiva vaikuttaa aluksi sokkeloiselta ja kestää hetki oppia millä hisseillä pääsee mihinkin ja missä kohtaa laivaa milloinkin ollaan. 10 kerroksen viihdekannella täytyy kulkea baarien halki päästäkseen paikasta toiseen ja ne käytävät ovat toisinaan ahtaita. Invavessoja laivalla on paljon ja ainakin muutamat testaamani olivat tilavia.
Laiva lähti Turusta lauantaina klo 21.00. Suuntasimme ensin Retro Bar & Dancing – ravintolaan, jossa risteilyä aloiteltiin hyvin mojitojen ja karaoken merkeissä. Rockmore Barin kautta jatkoimme vaikutuksen tehneeseen Club Vogueen, jonka isolle tanssilattialle ja hyvästä äänentoistosta nauttimaan meidät johdatti ensin Pariisin Kevät ja sitten epäilyttävästä nimestään huolimatta aivan mahtava bilebändi TRR TRR TRR. Valomerkin jälkeen yösyötävää sai Café Sweet & Saltysta, jossa maistui myös myöhäinen aamiainen seuraavana päivänä, silloin kun olisi ollut oikeastaan jo lounasaika. Laiva saapui satamaan, takaisin Turkuun, sunnuntaina klo 19.50. Sitä ennen ehdimme nauttia vielä uudesta kierroksesta laivan baareissa, päivällistä Frank’s Casual Diningissa ja rahan kulutuksesta tilavassa shopping worldissa. Laivan buffet- ravintola ja á la carte ravintola jäivät seuraavaan kertaan, samoin spa-osasto. Ulkokansia laivalla on paljon ja niille pääsee hyvin sähkärillä. Kesäristeily ei siis olisi yhtään hassumpi idea! Suosittelen!
![]() |
Pariisin Kevät sopi hyvin Club Voguen lavalle |
![]() |
Laivat kohtaavat Maarianhaminan kohdalla |
2 Comments
Satu Järvinen
24.8.2013 at 15:33Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Satu Järvinen
24.8.2013 at 16:27Viking Grace on nyt sitten nähty ja toimivaksi havaittu. Hienoa, että esteettömyys /saavutettavuus on parantunut myös risteilymaailmassa,
4 hengen ikkunallinen invahyttimme oli tilava. Tosin hytin puolella oli vain yksi tukikahva.
Myös hisseihin mahtui mukavasti ”pitkällä junallakin”, eikä käytävilläkään ollut ahdasta.
Yhden ikävän puutteen kuitenkin uudessa (ja ainakin vielä toistaiseksi) varsin siistissä laivassa havaitsin.
Buffet-ravintolassa ei ollut ainuttakaan sellaista pöytää, jonka ääreen olisin päässyt manuaalisella pyörätuolillani kunnolla. Ne, kun olivat kaikki sellaisia, että pöydän jalkalevy oli keskellä, ja lähes suorina olevat jalkatukeni olivat siis ikään kuin tiellä. Mutta, minkäs teet, kun polvet eivät juurikaan taivu… No, ruokailu sivuttain oli siis hieman hankalaa, etenkin laivan välillä keikkuessa. Onneksi pöytätaso oli sentään sopivalla korkeudella. Hyvä ratkaisu pulmaan olisi ollut nelikulmainen pöytä, jonka jalat ovat kulmissa. Näin pyörätuolillakin pääsisi hyvin pöydän ”alle”. Ainakaan minun silmiini sellaista pöytää ei kyseisellä aluksella kuitenkaan osunut muuallakaan.