Julistin edellisessä kirjoituksessani Harkittujen elämysten kesän alkaneeksi. Se kuvastaa tulevaa kesää, jossa koronavirusuhka on riskiryhmäläiselle olemassa, mutta yhtä vahvana on olemassa halu nauttia kesästä ja sen tuomista elämyksistä. Paras balanssi näille kahdelle löytyy Suomesta, ihan erityisesti luonnosta. Olenkin hurjan innostunut ajatuksesta tutustua uusiin ihaniin paikkoihin kesän aikana. Aloitin eilen kesäretkellä Salmen ulkoilualueelle Nuuksion pohjoisosaan. Seuraavassa kerron kokemuksistani 6,4 kilometrin mittaisella keltaisella reitillä takavetoisella sähköpyörätuolilla liikkuen.
Salmen ulkoilualue on Helsingin kaupungin omistama, mutta se sijaitsee Vihdin kunnassa. Matkaa Helsingin keskustasta kertyy noin 40 kilometriä ja Espoon keskustasta 28 kilometriä. Monessa kunnassa vammaispalvelulain mukaisessa kuljetuspalvelussa on käytössä oikeus matkustaa vain oman kunnan ja naapurikuntien sisällä. Vihdin naapurikuntia ovat Karkkila, Loppi, Hyvinkää, Nurmijärvi, Espoo, Kirkkonummi, Siuntio ja Lohja. Espoolaisena pääsin paikalle siis invataksilla, mutta helsinkiläisille ja vantaalaisille saapuminen voi nousta haasteeksi, jos ei omaa autoa ole käytössä. Omalla autolla paikalle pääsee helposti, pysäköintialue on tilava ja invapaikkojakin löytyy. Ne on merkitty kylteillä puissa, joten kannattaa katsella perinteisten merkkien ja paikkojen sijaan vähän laajemmalle. Muutamilla sivuilla lukee, että lähistölle pääsee Helsingin keskustasta Vihdintietä kulkevilla busseilla, mutta äkkiseltään en löytänyt Reittioppaasta reittejä.
Salmen ulkoilualueella on monen pituisia reittejä, jotka on hyvin merkitty tähän karttaan. Taksi jätti meidät pysäköintialueelle (Salmentie 75) ja suuntasimme 6,4 kilometrin mittaiselle keltaiselle reitille. Heti pysäköintialueelta on hyvät opasteet reiteille, jotka on väärikoodattu. Ihan alkupätkä reittien lähtöpisteeseen kannattaa kuitenkin mennä asfalttitietä, vaikka kyltit opastavatkin pysäköintipaikkojen halki. Asfalttia kulkiessa vastaan tulee nimittäin loivempi alamäki kuin viereinen hiekkatiemäki. Ne näkyvät alla olevassa kuvassa alhaaltapäin kuvattuina. Ei se hiekkamäkikään mahdoton ole, menin sen, mutta en silti suosittele.
Keltainen 6,4 kilometrin mittainen reitti kulkee samaa matkaa pidempien reittien kanssa, mutta oikaisee pitkän reitin puolivälissä. Tie on koko matkan ajan leveä ja pinnaltaan kovaa soraa, jota oli helppo kulkea sähköpyörätuolilla. Ihan alussa on myös hyvin pieni pätkä puulaudoitusta. Vastaan ei tullut kantoja, railoja tai epätasaisuuksia. Alkupätkästä on muutamia melko jyrkkiä mäkiä. Ylös sähkärini veti kaikki helposti, mutta yksi alamäistä vaati jyrkkyytensä vuoksi erityistä tarkkuutta. Alun jälkeen mäet kuitenkin paitsi vähenivät, myös loivenivat merkittävästi. Värimerkintöjä ja opastekylttejä on tasaisesti pitkin matkaa, eikä tällaisen olemattomalla suuntavaistolla varustetunkaan tarvinnut kertaakaan epäillä oikeaa suuntaa. Tasaisin väliajoin on myös tietoa, kuinka pitkä matka on vielä edessä. Reitti oli kaikenkaikkiaan tosi ihana. Välillä tuntui kuin olisimme keskellä satumetsää ja hetken päästä taas maalaismaisemissa pellon laidalla. Ehdoton plussa siis maisemien vaihtelevuudesta. Kauniista kesälauantaista huolimatta kohtasimme vain satunnaisesti kanssakulkijoita eli luonnon rauhasta sai todellakin nauttia. Pysähdyimme vähän väliä paitsi valokuvaamaan, myös tuoksuttelemaan, kuuntelemaan ja nauttimaan auringon paahteesta.
Pisteestä, jossa keltainen reitti haarautuu vihreästä ja punaisesta reitistä, on ihan lyhyt matka Iso-Parikkaan nuotiopaikalle. Koukkasimme siis sitä kautta, mikä oli kannattava veto. Nuotiopaikka sijaitsee ihanan Iso-Parikas järven rannalla. Itse nuotiopaikka sijaitsee jyrkän mäen päällä, mikä ei kuitenkaan ollut ongelma sähköpyörätuolilleni. Nuotiopaikalla ei ole huomioitu esteettömyyttä, eikä aivan nuotion ääreen pääse. Läheisten pöytien ääreen kylläkin. Nyt mukanamme ei ollut eväitä, mutta maisemien puolesta tämä voisi hyvinkin olla ensi kerralla taukopaikka. Reitin varrelle jää myös Paratiisi-nuotiopaikka, mutta sitä emme nyt käyneet katsomassa.
Reitin lopussa olevalla Kanaholman nuotipaikalla pääsee myös nuotion ääreen ja yltää itse paistamaan eväät. Kanaholman nuotiopaikka sijaitsee noin puolen kilometrin päässä Salmen ulkoilualueen parkkipaikasta, järven rannalla ja vihreiden nurminiittyjen vieressä. Tänne voi siis tulla, vaikka reittien kiertäminen ei kiinnostaisikaan, mutta kesäpäivä nuotion äärellä houkuttaa. Keltaisen reittimme varrelle jäi myös Paratiisi-nuotiopaikka, mutta sitä emme nyt käyneet katsomassa.
Salmen ulkoilualueelle voi siis mennä viettämään aikaa myös ilman samoilua. Reittien lähtö- ja päättymispisteessä sijaitsee Pohjoisen Pirtti -kahvila, joka on auki lauantaisin ja sunnuntaisin klo 11-17. Se ei ole esteetön (sisälle on jyrkät portaat), mutta henkilökunta palvelee mielellään myös ulos. Seuralaiseni kävi hakemassa meille sisältä jäätelöt, mutta kahvilaan voi myös soittaa (p. 045 7871 5399) ja pyytää henkilökuntaa tulemaan ulos. Vieressä on lasten leikkipaikka, telttailualue, yllä mainitsemani Kanaholman nuotioalue, teltta-alueen nuotiopaikka (jossa myös nuotion ääreen pääsee myös pyörätuolilla) sekä pieni uimaranta. Erikseen myös koirille. Vieressä on myös iso matkailuvaunualue. Pelloille päin katsoessani ja jäätelöä syödessäni tuntui hetken kuin olin Italian Toscanassa. Alueella kulkee myös lyhyempiä reittejä, esimerkiksi 1,5 kilometrin mittainen lasten luontopolku Kartanotontun kierros. Se näytti paikoittain hieman haastavalta jyrkkien ja viettävien mäkien vuoksi, mutta koko reittiä en testannut.
Salmen ulkoilualuetta ei ole suunniteltu esteettömyyden näkökulmasta, eikä siellä ole varsinaisia rakennettuja esteettömiä reittejä. Siksi sitä ei ole luokiteltu esteettömäksi, vaikka sähköpyörätuolin kanssa reitillä hyvin pärjäsinkin. Koska aluetta ei ole suunniteltu esteettömyyden näkökulmasta, valitettavasti myöskään vessoihin ei ole kiinnitetty huomiota. Kulkemamme 6,4 kilometrin keltaisen reitin varrella oli useita vessoja, mutta ei esteettömiä. Pohjoisen pirtti -kahvilan ulkorakennuksessa on kuulemma osittain esteetön vessa, joka ”vaatii hieman kikkailua”. Tästä kuulin kuitenkin vasta retkemme jälkeen, enkä siksi käynyt sitä katsomassa. Matkailuvaunualueella on esteetön wc, joka vaatii kuitenkin koodin, joka annetaan vain matkailuautopaikan varanneille. Myöhemmin kuulin, että esteetöntä vessaa tarvitsevat voivat kysyä koodin Pohjoisen pirtti -kahvilasta. Huomioi kuitenkin kahvilan aukioloajat. Lyhyellä päiväretkellä en onneksi vessaa tarvinnut, mutta tämä kannattaa ottaa retken suunnittelussa huomioon.
Käytimme retkeemme kaikkiaan kolme tuntia. Reitin kiertämiseen meni vajaat kaksi tuntia useilla valokuvaus- ja luonnonihastelupysähdyksillä. Viimeisen reilun tunnin nautimme Pohjoisen pirtin pihalla jäätelöä ja kiersimme lähiympäristöä. Jos olisimme valmistaneet nuotiopaikalla eväitä, tähän vastaavaan retkeen olisi voinut varata vielä yhden tunnin lisää tai vastaavasti jättää kahvilan ympäristöstä nauttimisen vähemmälle. Kaiken kaikkiaan ihana päivä, jonka voisin kokea uudestaankin. Ehkä ensi kerralla pisimmällä, 10,7 kilometrin reitillä!
No Comments