Valikko
Karibia / risteily

Saint Lucia – pyörätuolilla paratiisisaarella

Saint Lucia

Karibian risteilymme Royal Caribbeanin Anthem of the Seasilla ja neljäs satama: Saint Lucia, pienen pieni piste kartalla. 170 000:n asukkaan saari keskellä Karibian merta on vain noin 600 neliömetrin kokoinen, osa Pieniä Antilleja, eikä sano oikein kenellekään Suomessa mitään. Se on yksi niistä paikoista, joista ei todellakaan oleta löytävänsä esteettömiä mahdollisuuksia. Ja sitten kun yhtäkkiä niin käykin, on Saint Lucia yksi niistä paikoista, joissa se ilahduttaa aivan erityisesti.

Löysin Tropical Dreams -yhtiön aivan sattumalta muutama kuukausi sitten Karibian risteilyni kohteita googletellessani. Nyt heidän sivut eivät oikein näytä toimivan, eivätkä ne silloinkaan paljoa kertoneet, mutta kuitenkin taikasanat: rampillinen auto, päivän kierros, rantapyörätuoli. Saksalainen Christiane vastasi sähköpostiini puolen tunnin sisällä sen lähettämisestä. Hän lähetti kuvan autosta, johon johti irtoramppi ja vähän niin kuin vakuudeksi pyörätuolin käyttäjästä upean vesiputouksen edessä. Hän tarjosi koko päivän yksityisretkeä ja mukaan rantapyörätuolia uintitaukoa varten hintaan 210USD eli noin 170 euroa. Kaupat syntyivät samantien. Muissa kohteissa esteettömät retket olivat helposti tuplahintaisia ja puolet lyhyempiä. Sovimme, että kuskimme/oppaamme Bruno on meitä vastassa satamassa klo 9.00. Anthem of the Seas saapui saaren pääkaupunki Castriesin satamaan aamulla klo 7 ja matka kohti Barbadosta jatkui klo 17.30.

IMG_9331

Laivasta poistuttuamme kohtasimme Tropical Dreams -kylttiä pitelevän hymyilevän Brunon, joka johdatti meidät autolle. Silleen leppoisasti ja matkalla kymmentä tuttua tervehtien. Edellisenä päivänä Saint Lucialla oli satanut ja ilma oli ihanan kostea ja erittäin kuuma. Aurinko paistoi nyt täydeltä taivaalta. Tropical Dreamsin auto on Saint Lucian ainoa esteetön auto. Se on samanlainen minivan kuin lähes kaikki saaren autot, myös busseina toimivat, mutta siitä on tehty esteetön irtorampin avulla. Takana olevat penkit saa irti aina kun pyörätuoliasiakas on tulossa kyytiin. Maailmassa on vielä runsaasti kohteita, jonne pyörätuolin käyttäjillä ei ole asiaa esteettömien kuljetusvaihtoehtojen puuttumisen vuoksi. Aina ratkaisujen ei kuitenkaan tarvitse olla vaikeita, vaan pelkällä rampilla saadaan aikaan paljon. Tämä ratkaisu oli kyllä jo parhaat päivänsä nähnyt. Ramppi autoon koostui kahdesta osasta, jotka yhteen laitettuna muodostivat tasaisen rampin. Bruno nousi sen päälle ja varmisti sen paikallaan olon. Ramppi antoi periksi aika paljon jo hänenkin allaan ja aloin toivoa, että sitä ei tarvitsisi kulkea ainakin tuplasti painavammalla sähkärilläni edes takaisin kovin montaa kertaa päivän aikana… Bruno sitoi sähkärini takaa narulla, mikä ei ihan vastannut suomalaisia standardeja, mutta olin tukevasti edessä olevan penkin ja taakseni tulleen rantapyörätuolin ja rampin välissä. Saint Lucialla ei ole myöskään tapana pitää turvavöitä kuin kuskin ja etupenkillä istuvan, muissa penkeissä niitä ei ole. Sähköpyörätuolissani onneksi on. Nieleskelin muutaman kerran, kun nousimme ensimmäistä jyrkkää ylämäkeä tiellä, joka samaan aikaan kiemurteli jyrkästi puolelta toiselle. Manuaalipyörätuolissa istuvana harkitsisin vakavasti kyytiin nousemista, mutta nyt en kauaa ehtinyt kauhistella, sillä maisemat veivät mukanaan.

HFGZ7547

IMG_9338

Saimme itse toivoa mitä haluamme nähdä. Emme tienneet Saint Lucian mahdollisuuksista paljoa, joten luotimme Brunoon ja toivoimme parhaita maisemia ja saaren monimuotoisuuden näkemistä. Saint Lucia on hyvin vuoristoinen saari ja liikkuminen siellä on hidasta. Kuljimme Castriesista länsirannikkoa pitkin kohti saaren eteläosaa ja Soufrieren tulivuorta ja kylää. Matkaa on vain reilut 40 kilometriä, mutta nopeintakin reittiä pitkin google maps antaa matka-ajaksi 1,5 tuntia, sen verran serpentiinisiä tiet ovat. Meillä matkaan meni lähemmäs kolme tuntia. Pysähdyimme monilla näköalapaikoilla ja banaaniplantaasin reunalla. En noussut joka kerta autosta, vaan avasimme auton oven ja ihailimme maisemaa. Olisin päässyt ulos aina kun olisin halunnut, mutta tämä sopi hyvin minulle. Ostimme auton oven kautta kuivattuja banaaneja ja myös magneettikokoelman sain nähtäväksi autoon. Valtavan käärmeen vierailusta kieltäydyimme napakasti! Näimme saaren tunnetuimmat maamerkit, Pitons vuoret. Kaksi vierekkäistä saman muotoista vulkaanista huippua, jotka yhdessä muodostavat UNESCOn maailmanperintökohteen. Ajoimme läpi sademetsän sekä Anse la Rayen kalastajakylän. Näimme toivomaamme paikallista elämää, ihania rantoja ja aivan huikeita maisemia.

IMG_9354

IMG_9373

HDJZ8011

IMG_9367

IMG_9337k

IMG_9375

IMG_9378

IMG_9342

IMG_9364

Pidemmän stopin teimme Diamond Botanical Gardenissa Souffriersissa. Siellä kannattaa vierailla monestakin syystä, mutta myös siksi, että siellä oleva inva-wc taitaa olla ainoa koko saarella. Tilavaksi sitä ei voi kutsua, eikä siellä ole esimerkiksi kaiteita, mutta mahduin kuitenkin sähköpyörätuolillani sisään ja Virva mahtui nostamaan minut pöntölle. Aloitimme syömällä lounaan. 12 dollarilla eli noin kymmenellä eurolla sai syödä buffet-pöydästä paikallisia herkkuja niin paljon kuin jaksaa. Otettuamme buffet-pöydästä erilaisia paikallisia juureksia, kanaa ja salaattia ja hörpättyämme pöytään tuotua vettä, alkoi mieleen hiipiä kaikki varoitukset siitä, miten matkalla ei kannattaisi syödä. Ei aavistustakaan kauan ruuat olivat siinä kuumuudessa seisseet, miten ne oli kypsennetty ja mitä vettä meille tuotiin. Banaanijäätelö jälkkäriksi vielä täydensi virheen. Siinä tilanteessa ei kuitenkaan ollut paljon vaihtoehtoja ja lohduttauduimme sillä, että TripAdvisor olisi kyllä kertonut, jos päivittäin turistien vierailemassa ruokapaikasta olisi huonoja kokemuksia. Vatsa ei onneksi suuttunut. Botanical Gardeniin oli 7 dollarin eli noin 5,6 euron sisäänpääsymaksu, joka ei kuulunut retkemme hintaan. Se kannatti maksaa, sillä rehevässä puistossa oli ihan älyttömän ihanaa kulkea, näimme paljon uusia kasveja ja kauniin vesiputouksen. Puiston tasaisilla teillä pääsi hyvin kulkemaan myös pyörätuolilla.

IMG_9389

IMG_9394

IMG_9415

IMG_9426

IMG_9408

IMG_9397

IMG_9405

Iltapäivä oli jo pitkällä lähtiessämme Botanical Gardenista. Suuntasimme takaisin kohti Castriesia ja siellä sijainnutta rantaa. Bruno epäili, että edellisen päivän rankkasateen jälkeen aallot olisivat vielä liian kovat mennä mereen rantapyörätuolilla. Tuoli oli sellaista ei-kelluvaa mallia eli siinä istuen ei pystyisi olla meressä. Ajoimme kuitenkin rannalle. Hiekkakaistale oli kapea ja pääsimme autolla lähes vesirajaan asti. Aaltoja oli, mutta kovempiakin olen nähnyt. Bruno kuitenkin sanoi, että virtaukset ovat kovat. Uskon, että olisimme selvinneet, mutta en kestä sitä, että uimaan menosta tulee säätö. Vesi oli ihanan turkoosia ja olin haaveillut Karibianmeressä uimisesta, mutta sillä tavalla ihanan kiireettömästi ja rauhallisesti. Aikaa meillä olisi vielä ollut, mutta päätimme palata jo satamaan. Bruno vähensi kokonaishinnasta 20 dollaria, rantapyörätuolin hinnan, kun emme menneetkään uimaan. Annoimme sen tosin hänelle lopulta tippinä, sillä hän oli aivan todella hyvä kuski ja opas. Hän ajeli hyvin rauhallisesti ja vältti äkkinäisiä liikkeitä, vaikka joutuikin välillä kuuntelemaan takaa tulevien autojen tööttäilyjä. Hänellä oli valtavasti tietoa kotisaareestaan ja nautimme päivästä ihan todella paljon. Voin suositella Tropical Dreamsia lämpimästi, tarvitsit esteetöntä retkeä tai et. Satama-alueella oli kiva tunnelma ja istuimme nauttimaan vielä kylmät paikalliset Piton-oluet ennen laivaan palaamista. Castries ei näyttänyt yhtään hassummalta kaupungilta ja jos retkeä ei olisi ollut, olisi Castriesin keskustaan ja markkinoille ollut kävelymatka. Tämä päivä oli kuitenkin ihan täydellinen juuri tällaisena!

Katso maisemat vielä fiilistelyvideolta.

IMG_9448

IMG_9450

IMG_9451

IMG_9452

About Author

Maailman mahdollisuudet näkevä esteettömän matkailun asiantuntija ja matkabloggaaja, Palmuaseman kirjoittaja ja esteettömän matkailun kouluttaja.

No Comments

    Leave a Reply