Toscanan päiväkirja, viimeinkin julkisena!
Perjantai 28.6.2013
Toscana, ah! Aamulennoissa on oma lähdön tunnelmansa, mutta niin on kyllä iltapäivälennoissakin, jollainen oli tänään vuorossa. Menimme kentälle lähes kolme tuntia ennen lähtöä, mutta silti aamulla oli aikaa viimeisiin pakkailuihin ja fiilistelyyn. Lensimme Finnairilla, joten Helsinki-Vantaalla menimme Finnairin avustettavien matkustajien lähtöselvitystiskille. Tältä tiskiltä odottaisi saavansa erityismatkustajien tarpeet tuntevaa palvelua, mutta nyt niin ei käynyt. Nainen taisi olla ensikertalainen, mutta oppi toivottavasti meiltä nyt paljon. Aikaa se tosin vei… Ei onneksi kuitenkaan niin paljon, etteikö kentällä olisi ehtinyt viinibaariin kuohuviinille ja mansikoille! Helsinki-Vantaa on hemmotellut minut pilalle sillä, että kone on aina lähtenyt putkesta. Nyt niin ei käynyt, vaan portilla odotimme invataksia, joka vei meidät koneen luo, jossa minut kannettiin kantotuolilla ylös portaita koneeseen. Muita matkustajia kuljettanut bussi oli invataksia nopeampi ja muut olivat meidän tullessa jo sisällä koneessa. Paikkamme olivat kuitenkin ihan takana ja pääsimme takaovesta suhteellisen kätevästi sisään ilman kymmenien silmäparien tuijotusta. Kivaa tuijotuksen kohteeksi joutuminen siinä epämiellyttävässä tuolissa istuessa ei kuitenkaan koskaan ole. Lennolla saimme hyvää palvelua ja paahtavan kuumalle Rooman Fiumicinon kentälle laskeuduimme noin 20 minuuttia aikataulusta jäljellä, ilta-auringon kuitenkin vielä paistaessa.
Fiumicinon terminaali 3 oli melko pieni, kone tuli putken päähän ja avustajat osasivat hommansa. Avustustilanteet sujuivat itseasiassa hyvinkin leppoisasti ja varmasti, mikä yllätti minut, sillä olin mielikuvissani odottanut Rooman kentältä jonkinmoista kaaosta. Ensin saimme matkalaukut ja lopulta sähkäri saapui matkalaukkuaulaan ehjänä ja valmiina seikkailuun, jes! Terminaalissa meitä oli vastassa mukava ja ainakin jonkin verran englantia osaava kuljettajamies nimillämme varustetun kyltin kanssa. Mies oli täältä I Girasolista, jossa nyt tätä kirjoittaessani jo yöksi kääntynyttä iltaa vietämme. Hän otti laukkumme ja me kävimme vielä terminaalin hyvässä inva-wc:ssä ennen ajomatkaa. Ulkona odottanut auto oli muutaman kolhun saanut, mutta muuten asiansa ajava. Hissillä nousin sisään ja samaan autoon olisi mahtunut 1-2 muutakin pyörätuolia. Istumapaikkoja taisi olla 5. Autoja on kuulema myös muun kokoisia ja bussi löytyy ison ryhmän tarpeisiin. Sähkäri sidottiin hyvin kiinni autoon. Matkaa Fiumicinon kentältä I Girasoliin on 220 km ja se taittui meillä kahdessa tunnissa kuskimme tasaisen kovassa vauhdissa, samalla ihaillen kuinka aurinko laski peltojen ja kauempana siintävien pienten kaupunkien taakse. Matka ei siis tunnu pitkältä, sillä sen aikana pystyy jo virittäytyä tunnelmaan eli siihen, että ympärillä näkyy vain kauneutta.
Noin 22.30 saavuimme I Girasolin pihaan. Yleensä näin perjantaisin on grillijuhlat musiikin kera ulkona altaalla, mutta tänään oli kuulema tullut kuurosateita, joten huoneessamme piipahdettuamme meidät johdatettiin ruokasaliin, jossa oli keltaiset seinät, paljon nauravia ihmisiä ja nurkassa kaksi muusikkomiestä kitaroineen soittamassa latino-musiikkia. Istahdimme pöytään ja eteemme kannettiin ruokaa, jota oli pidetty lämpimänä meitä varten. Muut olivat jo jälkiruokavaiheessa tai sen ohittaneet. Matkustamisesta väsyneinä olimme hieman hämmentyneitä siitä, että tulomme herätti selkeästi mielenkiintoa. Paikalla taisi olla joku isompi ryhmä, pääasiassa italialaisia eri tavoin kehitysvammaisia henkilöitä sekä lisäksi sitten yksittäisiä seurueita. Kahden ensimmäisen tunnin aikana meitä oli haettu tanssimaan, meistä oli otettu valokuvia ja minua oli kosittu. Varsin mielenkiintoinen aloitus siis…
On aina mielenkiintoista tulla paikalle pimeällä, sillä kokonaiskuvan saaminen on vaikeaa. Nyt olemme huoneessamme, joka on yksinkertainen ja siisti. Käänsimme sängyt lisätilan saamiseksi. Vessa on tilava ja nurkassa on suihku. Täällä maassa tuntuu kaikkialla olevan pönttöjä, joissa on tuollainen reikä tuossa edessä. Olen ennenkin törmännyt Italiassa ja osin Espanjassa samaan ilmiöön nimenomaan inva-vessojen kohdalla. Tietääkö joku mikä siinä on ideana? Huomista ja kaiken näkemistä odotan innolla!
Lauantai 29.6.2013
Ehkä tämän parempaa loman aloitusta ei voi toivoa silloin kun kaipaa rauhaa ja rentoutumista raskaiden työputkien jälkeen. Nukuimme aamulla pitkään ja menimme aamiaiselle, joka tarjoillaan 7.30-9.30 aamiaishuoneessa. Perinteiseen italialaiseen tapaan aamiainen oli yksinkertainen ja hetken jo pelkäsin, että mitään suolaista ei ole tarjolla, mutta onneksi pöytä sai pian täydennystä. Makeita croisantteja, vaaleaa leipää, juustoa, kinkkua, jugurtteja, erilaisia marmeladeja ja muita makeita levitteitä sekä voita. Termoskannussa on kahvia, mutta henkilökunnalta pyytämällä saa myös cappucinoa ja espressoa sekä teevettä.
Aamiaiselta lähdettyämme lähdimme kiertämään taloa ja tutkimaan paikkoja. Edellisiltana näkemämme ryhmä oli lähdössä ja yhtäkkiä tulikin hyvin hiljaista. Huomenna on kuulemma tulossa uusia ryhmiä. Toivomme nuoria… Etupihalla oli kaksi ihanaa ihan pientä kissanpentua, Dolce & Gabbana, joita sylittelimme hetken. Edellisillan kosija kävi myös heti aamutuimaan kertomassa, että hän oli ihan tosissaan… Hymyillen suuntasimme takapihalle, jossa aukesi tämän paikan sydän. Kaksi houkuttelevana loistavaa uima-allasta ympärillään kaunista maaseutua. Alueella on myös pieniä, viihtyisän näköisiä mökkejä, joihin pääsen huomenna tutustumaan.
Koko päivän vietimme allasalueella kirjoja lukien ja altaan liplatusta kuunnellen. Molempiin altaisiin johtavat loivat, molemminpuolisilla kaiteilla varustetut portaat. Toinen altaista on lämmitetty ja altaaseen on tuolinostin. Olimme ensin alempana olevalla altaalla, jossa vesi oli kuulema kylmää. Juuri muita ei tällä altaalla näkynyt, joten saimme suomalaiseen tapaan aloittaa ihan vaan omassa rauhassa. Myöhemmin siirryimme toiselle, ylemmälle, altaalle ja pääsin uimisen makuun. Hieman haastetta tuotti se, että allasnostimeen voi nostaa vain vasemmalta puolelta, kun minua yleensä nostetaan oikealta. Tästä kuitenkin selvittiin. Altaalla on allasvalvoja noin 10.00-18.00, taukoa hän pitää ja altaat suljetaan noin 13.00-14.30. Allasvalvoja auttaa nostimen käytössä sekä siihen siirtymisessä. Täältä voi myös varata avustajapalveluita ja yksi avustajista on ollut tänään allasalueella auttelemassa siirtymisissä yms. Ainakaan hän ei kuitenkaan oikein puhunut englantia. Altaassa on ihanaa!! Ruuhkaa ei tänään ollut, vaan aivan vapaasti sai uiskennella. Veden lämpötila näytti mittarin mukaan olevan 29 astetta, mikä oli ihan riittävä, sillä täällä on todella kuuma. Jos ei koko aikaa jaksa uida, voi istahtaa altaan portaille auringosta nauttimaan. Altaassa on myös kaiteita. Altailla on aurinkotuoleja sekä pieni baari, josta saa alkoholijuomia, limua, mehua, jääkylmää vettä, tikkujäätelöitä (todistettu hyväksi!) ja pieniä sipsipusseja. Baarikin on kiinni iltapäivällä hetken. Altaalla on myös esteettömät wc:t, suihkut, suihkutuoleja ja uimisen apuvälineitä.
Meidän pakettiimme kuuluu puolihoito eli aamiainen ja illallinen, ei lounasta. Lounas kuitenkin tarjoiltaisiin 12.30-14.30 ruokasalissa. Samaan tapaan kuin illallisella, lounaallakin on kolmen ruokalajin menu, joka tarjoillaan pöytiin. Itse voi valita kolmesta alkuruokavaihtoehdosta yhden ja kolmesta pääruokavaihtoehdosta yhden. Jälkiruoka on kaikille sama. Tänään jo hetken aikaa kaduimme, että meillä ei ole lounasta, sillä ainoaksi lounasvaihtoehdoksi tuntui jäävän baarin sipsit ja jäätelö. Lähellä ei ole kauppoja, mutta lähdimme silti autotien reunaa kävelemään ja kartoittamaan näemmekö missään elämää. Kävelimme ensin I Girasolilta johtavaa hiekkatietä ja käännyimme autotielle päästyämme oikealle. Hetken käveltyämme alhaalla vasemmalla siinsi kangastuksen omaisena huoltoasema ja sen yhteydessä oleva Autogril, jossa myytiin paljon erilaisia täytettyjä leipiä, pizzapaloja yms. Minun matkani tyssäsi aluetta rajaavaan porttiin, mutta ystäväni lähti ostosretkelle ja pian jo vietimmekin lounaspiknikkiä pellon reunassa. Matkaa autogrillille tulee kaiken kaikkiaan alle kilometri. Viimeinen pätkä ennen porttia on mäkeä, joten manuaalin käyttäjille reitti voi olla hankala. Suunnittelimme myös pyörän lainaamista ja ajelemista autotien reunaa pitkin noin 5 km:n matkan läheiseen pieneen Lucignanon kaupunkiin. Sinne on kuitenkin myös kuljetus ensi viikolla. Saa nähdä uskallammeko lähteä kapeaa tien reunaa pitkin kulkemaan, vaikka autoja ei näytäkään paljon liikenteessä olevan. Täysihoito olisi kuitenkin ehkä kannattava, jos päivällä haluaa syödä tuhdimmin.
Illallinen tarjoiltiin 19.30 alkaen ruokasalissa, jossa oli tänään hyvin hiljaista. Ruoka on yksinkertaista, mutta varsinkin alkuruokana ollut pasta oli huikean hyvää ja sen jälkeen olikin jo ihan täynnä. Illalla istuimme hetken allasbaarissa juttelemassa erään vanhemman italialaismiehen kanssa, mutta jotain menoakin tänne kyllä kaipaisi. Toivo siis elää uusissa ryhmissä. Kosija on täällä kuulema kaksi kuukautta ja jo toista kesää peräkkäin. Muutenkin täällä tuntuu olevan joitakin pidempään täällä aikaa viettäviä, ikään kuin kuntoutusjaksolla, vaikka kuntoutus näyttääkin olevan täysin omatoimista. Rauhallisuus kuvaa kaikkea juuri nyt.
Tällä altaalla vietimme aamupäivän. Altaan vesi ei ole lämmitettyä. Altaaseen pääsee loivia portaita pitkin. |
Lämmitettyyn altaaseen pääsee joko loivia portaita pitkin tai nostimella. Allas on toisesta päästä matala ja toisesta syvempi. |
Sunnuntai 30.6.2013
No niin, johan elo täällä muuttui! Tänään tänne saapui eri puolilta Italiaa tuleva ryhmä, jossa on paljon nuoria, vammaisia ja vammattomia. Lisäksi saapui ranskalaisten ryhmä, jossa on myöskin hyvin sekalaista porukkaa. Lisää ranskalaisia on tulossa kuulema huomenna. Meininki on heti erilainen, kun on paljon ihmisiä, riemua ja naurua ympärillä.
Kävin tänään tutustumassa paikan managerin kanssa bungaloweihin, jotka näyttävät aina vaan houkuttelevimmilta. Täällä voisi hyvin viettää mökkilomaa, sillä bungalowit ovat esteettömiä. Ulkopuolella on ihana pieni terassi, sisään astuessa heti pieni hyvin varusteltu keittonurkkaus, pieni pöytä ja televisio. Vessa on suunnilleen saman kokoinen kuin hotellihuoneessammekin ja sielläkin on suihku. Bungalowin perällä on makuutila, jossa on yksi parisänky ja yksi yhden hengen sänky. Mitään tilaihmeitä bungalowit eivät ole, mutta pärjäisin siellä sähkärilläni kyllä. Bungalowissa asuville ei pääsääntöisesti kuulu ruokailuja, vaan he tekevät ruuat itse. Se edellyttäisi melkein omaa autoa, sillä kauppaa ei ole kävelyetäisyydellä. Toki myös poikkeuksellisia paketteja voidaan tehdä ja esimerkiksi iso ranskalaisryhmä asuu bungaloweissa, mutta heillä on täysihoito. Valitettavasti bungalowin sisältä minulla ei ole kuvia.
Muuten tämä päivä oli hyvin eilisen kaltainen, uintia monta kertaa päivässä heti kun tuli liian kuuma, paljon kirjan lukemista ja lounaspiknik puun alla autogrilliltä haettuja eväitä nauttien. Nämä ihanat isot nurmialueet kutsuvat mielikuvissani myös lapsia kirmailemaan vapaina juosten tai sähkäreillä ajellen. Näin sunnuntaina allasalueella on ollut päivää viettämässä myös paljon ulkopuolelta tulleita, ei hotellin asukkaita.
Ruokasalissa oli pizzailta! Alkuruuan sai edellisillan tapaan valita kolmesta vaihtoehdosta, mutta pääruuaksi tuotiin pala kerrallaan oikein maistuvia erilaista pizzoja! Tunnelma ei ollut enää yhtään niin ankea kuin edellisenä iltana kun ihmisiä oli enemmän, eikä illalla tullut yhtään tylsää kun italialaisporukka soitti altaalla kitaraa ja yhteislauluun yhtyivät lopulta lähes kaikki.
Maanantai 1.7.2013
Aamupäivä altaalla ja iltapäivällä retkelle Orvietoon. Orvieto ei ole enää itseasiassa Toscanan aluetta, vaan Umbriaa, Toscanan eteläpuolella. Matkaa I Girasolista on lähemmäs 100 km. Ilmastoidussa autossa matka taittui jälleen maisemia ihastellen ja pienten iltapäivänokosten merkeissä. Meitä retkeläisiä oli neljä. Kaupunki seisoo korkealla tuhkakivestä muotoutuneiden jyrkänteiden reunalla. Ajamme auton tunnetuimman maamerkin Orvieton Duomon, valtavan upean kirkon viereen. Vierailimme kirkossa sisällä, vaikka se onkin ehdottomasti upeampi ulkoapäin. Vieressä on myös arkeologinen museo, johon muut retkeläisistämme menevät. Me suuntaamme lempipuuhaamme eli kävelemään pitkin kapeita katuja, joita rakastan valokuvata. Sekä Duomoon että arkeologiseen museoon pääsee pyörätuolilla, Duomoon sivuovesta. Kaduilla pääsee kulkemaan varsin hyvin, päällysteet ovat tasaisia eivätkä korkeuserot ole ainakaan kaupungin ydinpaikoissa suuria. Osaan kaupoista on yksi porras. Istahdamme kadun varrelle jäätelölle, siihen täällä ei kyllästy koskaan.
Palaamme retkeltä sopivasti illalliselle, jonka jälkeen aikaa vietetään tuttuun tapaan altaan puolella kitaran soidessa. Arki on unohtunut jo kauan aikaa sitten!
Tiistai 2.7.2013
Tänään meillä olisi ollut tilaisuus mennä lähellä sijaitsevaan outlet-myymälään kuluttamaan rahamme, mutta päätimme jäädä nauttimaan huolettomasta allas-päivästä. Noin viiden kilometrin päässä I Girasolista sijaitsee kuitenkin Valdichiana Outlet Village, joka näytti ulkoapäin valtavan kokoiselta. Kuljetus outlet-kylään on ohjelmoitu viikko-ohjelmaan kerran viikossa, mutta tällä viikolla sitä ei kuitenkaan järjestetty. Pyynnöstä olisimme sen kuitenkin saaneet. Kuljetus on 5 e/hlö. Joka viikko toukokuusta syyskuuhun I Girasolista järjestetään retkiä eri puolille lähialueita. Hienoa on, että retket toteutuvat, vaikka lähtijöitä ei olisi kuin kaksi. Hinnatkaan eivät ole kovin suuret. Retki Orvietoon oli 30 e/hlö ja koko päivä Firenzessä huomenna on 40 e/hlö. Päivä sujui siis altaalla nauttien perinteisen kaavan mukaan. Huomenna Firenzeen!
Keskiviikko 3.7.2013
Koin tänään kaupungin, joka on aina ollut toivelistallani. Firenze! Matka kesti noin 1,5 tuntia ja johti ensimmäisenä näköalatasanteelle, josta aukenivat upeat näkymät yli Firenzen. Sadan valokuvan eli noin puolen tunnin kuluttua jatkoimme matkaa alas Firenzen kaupunkiin. Auto jätti meidät Piazza Santa Crocelle ja edessä oli 5 tuntia vapaata kiertelyä. Saimme kartan, johon oli merkattu joitakin nähtävyyksiä, esteettömiä kulkureittejä sekä inva-wc:t. Kokeilimme niistä yhtä, yleistä ja epäilyttävällä paikalla sijaitsevaa, mutta hyvin siistiä ja tilavaa vessaa, jonka käytöstä tuli maksaa 50 centtiä. Me emme menneet sisään rakennuksiin, vaan kiertelimme jälleen vapaasti piazzalta toiselle. Koko kaupunki on yhtä nähtävyyttä, mutta pidemmän aikaa pysähdyimme toki muun muassa Firenzen tuomiokirkko Duomon, kellotorni Campanilen ja Santa Maria Novella – kirkon kohdilla. Arno-joen varrella hengähdimme katsellen Ponte Vecchion keskiaikaista siltaa. Yhdellä ihanista piazzoista nautimme pizzaa, risottoa ja tietenkin valkoviiniä. Hieman häiritsevää oli se, että emme suinkaan näin heinäkuussa olleet ainoat Firenzen ihastelijat, vaan etenkin amerikkalaisturisteja oli kaupungissa välillä ruuhkaksi asti. Syvälle Firenzeen sydämeen ei viiden tunnin aikana päässyt, mutta paljon ehdimme silti nähdä. Kaupungissa pääsi yllättävän hyvin liikkumaan. Toisinaan kadut olivat mukulakivisiä, mutta aina vain lyhyen matkaa. Osaan kaupoista oli yksi porras, mutta jalkakäytävien reunat olivat yllättävän hyvin suojateiden kohdilta madallettuja ja paljon oli vain kävelijöille tarkoitettuja alueita. Illaksi palasimme I Girasoliin, jossa illanvietosta altaalta piti siirtyä puoliltaöin sisään sadekuuron iskiessä viilentämään paahtavaa ilmaa.
Viimeinen kokonainen päivämme täällä. Edessä on vielä illan grillibileet, mutta niiden jälkeen tuskin jaksan kirjoittaa. Meillä kävi tuuri, sillä yleensä perjantaisin järjestettävät grillijuhlat ovatkin jo tänään, sillä ranskalaisryhmä on meidän tapaan lähdössä huomenna. Aamun vietimme taas altaalla. Muutamaan kertaan päivässä uiminen tekee selkeästi tosi hyvää kunnolleni, ihanaa. Iltapäivällä menimme muutamaksi tunniksi vanhaan keskiaikaiseen Lucignanon kaupunkiin, joka sijaitsee siis noin viiden kilometrin päässä täältä. Lopulta emme tänne pyöräilleet ja se olisikin ollut vähän liian haastava matka. Ihastuin tähän kaupunkiin! Kaupunki on ympyrän muotoinen. Mäkeä on jonkin verran ja korkealle huipulle johtaa jyrkkä mäki. Sähkärin kanssa pärjäsi hyvin ja manuaalinkin kanssa varmasti aika pitkälle, sillä kadut ovat tasaisia. Kaupungissa on vain muutama kauppa, kahviloita ja trattorioita sekä ihania taloja ja kirkkoja. Kaikkialla oli hyvin hiljaista, mutta ensimmäistä kertaa reissun aikana juuri täällä kohtasimme pari suomalaisseuruetta. Söimme pastaa ihanassa trattoriassa katolla sijaitsevalla terassilla ja nostimme maljaa Toscanalle, jossa on jotain taikaa… Alla olevat kuvat puhukoot puolestaan. Äsken olin aperitiiveilla hotellin managerin kanssa kertomassa havainnoistani. Ensi kesäksi on suunnitteilla kuulema uudistuksia ja panostusta ohjelmaan. Iltoihin tänne kaipaisi enemmän järjestettyä ohjelmaa. Meille sitä toivat nyt kanssaihmiset ja kenties Toscanan taika, joka on saanut myös kokeneen matkailijan lankeamaan jopa lomaromanssiin…Tänään kuitenkin luvassa siis grilliherkkuja altaalla sekä tanssia ja musiikkia kenties pitkällekin yöhön!
Edellinen ilta todella meni pitkäksi ja yöu1net jäivät hyvin vähäisiksi. Grillijuhlat vietettiin altaalla, jossa oli ensin pitkä buffet-pöytä täynnä ihania alkupaloja. Tämän jälkeen eteen tuotiin iso lautanen täynnä grillissä paistettuja erilaisia lihoja sekä yrttiperunoita. Bändi alkoi soittaa jo alkuruuan aikana ja ennen pääruan tuloa ehti käydä tanssimassa muutamat kappaleet. Ihanaa oli se, että kaikki todella tanssivat. Uima-allas aukesi klo 22.00 ja ihmiset hyppivät vaatteet päällä altaaseen tähtitaivaan alla bändin jatkaessa hyvää soittoaan. Puolihoitoon loman aikana eivät sisältyneet juomat, vaan ne piti itse ostaa. Viinipullo maksoi kuitenkin 6,5 euroa ja sitä pystyi jatkamaan seuraavana iltana. Grillijuhlissa talo kuitenkin tarjosi makeaa jälkiruokaviiniä.
Aamulla klo 9.00 lähti kuljetuksemme lentokentälle, joten muutaman tunnin yöunien jälkeen hyvästelimme uudet ystävämme ja lähdimme hymyillen taittamaan matkaa. Rooman lentokentällä kaikki sujui taas käsittämättömän hyvin. Lähtöselvityksessä tiedettiin mitä tehdä, avustajat soitettiin paikalle ja toinen heistä oli sama ystävällinen mies kuin tullessamme. Sähkärin saimme pakata ja luovuttaa rauhassa ennen turvatarkastukseen menoa ja hyvin jäi aikaa vielä ruokailuun ja shoppailuun. Portilla odotimme myöhässä olevia avustajia, mutta virkailijat ymmärsivät hyvin meidän tarpeen päästä ensimmäisinä koneeseen. Paikkamme olivat rivillä 6 ja he lopulta alkoivat täyttää konetta kaksi riviä kerrallaan takaa päin, kunnes avustajat saapuivat. Ihan jo Rooman lentokentästäkin jäi siis olo, että palata voisi!
Ps. Sitkeä kosija yritti loppuun asti, mutta ei päätynyt lopultakaan lomaromanssiksi, eikä saanut myöntävää vastausta, vaikka nuo Italian kirkot kieltämättä hienoja ovatkin!
I Girasoli on kaunis ja hyvin esteetön paikka, hotellin ja leirikeskuksen yhdistelmä. Kaikkialle pääsee apuvälineillä ja yleisiä inva-vessoja on useita, myös allasalueella. Puitteet ovat yksinkertaiset, mutta siistit ja henkilökunta ystävällistä. Kaikki eivät puhu hyvää englantia, mutta asiat saatiin aina hoidettua. Paikka sopii hyvin ryhmille sekä rauhasta pitäville. Paikassa viihtyvät he, jotka osaavat arvostaa hiljaisuutta, uintia ja kauniita maisemia, eivätkä odota lomaltaan luksusta. I Girasolissa on totuttu hyvin eri tavoin vammaisiin henkilöihin. Omia vajavaisuuksiaan ei tarvitse häpeillä missään kohtaa. Muut paikallaolijat vaikuttavat lopulta paljon yleiseen tunnelmaan. Retkitarjonta on laaja, joten vaikka I Girasolin ympäristössä ei ole mitään, tuovat retket vaihtelua päiviin. Ryhmille voidaan räätälöidä heidän haluamansa retkitarjonta ja ohjelma. Loma kannattaa aloittaa viikonloppuna, jolloin pystyy halutessaan osallistua retkille (retket maanantaista torstaihin) ja yleensä perjantai-iltaisin järjestettäviin grillijuhliin.
Päärakennuksessa on hotellihuoneita 2-4 hengelle. Bungaloweissa mahtuu majoittumaan kolme henkilöä. Kaikki huoneet ovat esteettömiä.
I Girasolista pystyy lainaamaan maksutta apuvälineitä. Huoneiden suihkuihin on tarjolla erilaisia jakkaroita. Altaalla on kuitenkin myös useita hyviä, pyörillä liikuvia suihkutuoleja, jollaisen saimme lainata myös huoneeseen. Pyörätuoleja, rollaattoreja ja pieniä sähkömopoja saa lainata maksutta. Saatavilla on myös muutama sähkösänky sekä nostolaite etukäteisvarauksesta. Nostolaitteita ei saa koko ajaksi huoneeseen, vaan ne ovat yhteiskäytössä ja niitä voi pyytää aina tarvittaessa. Ravintolassa pystytään huomioimaan etukäteisilmoituksella erityisruokavaliot ja ruokaa voidaan tarvittaessa myös soseuttaa. Suosittelen täysihoitoa, sillä lounasta ei oikein muualta saa.
En tiedä tuleeko Toscanan taika lopulta mukaan joka lomalle, mutta kokemisen arvoinen paikka joka tapauksessa oli. Me teimme lomastamme nuorten ihmisten loman, mutta paikka sopii myös iäkkäämmille. Paras aika matkustaa on toukokuusta syyskuuhun, jolloin kohteessa järjestetään myös aktiviteetteja. Keskikesällä saa varautua kuumuuteen, mutta myös ukkoskuuroihin. Suomessa matkoja I Girasoliin myy Matka-Agentit. Lentokenttäkuljetukset Roomasta kuuluvat Matka-Agenttien paketteihin, ellei suunnitelmissanne ole vuokrata omaa autoa. Autonvuokraajille I Girasoli on hyvä tukikohta tutkia Toscanaa laajemmin. I Girasolin kotisivut löytyvät täältä.
3 Comments
Anonyymi
21.7.2013 at 14:12Kiitos kertomuksesta. Olen hieman tuumaillut tuota I Girasolia , niin Toscanan takia siis.
En malta olla kommentoimatta, että oemme jo aikaa sanoneet että Helsinki -Vantaa jää auttamattomasti avustustoiminnassa komemiemme Euroopan kenttien jälkeen. Ei olisi uskonut!
Anonyymi
21.7.2013 at 14:14…kokemiemme Euroopan…
Anonyymi
5.8.2013 at 16:43Kiitos blogeistas, tuli inspiraatio lähteä jälleen. Minulle kerrottiin wc-pöntön olevan paremmin sopivan kummallekin sukupuolelle sen edessä olevan reiän vuoksi. Niitä käytetään välimeren alueella aika yleisesti inva wessoina. ——– matka kärpäsen purema