Valikko
pohdinta

Unelmahommien äärellä

Unelmahommissa -kirja on kulkenut tänä kesänä mukanani moneen paikkaan. Ei sillä, että olisin niin hidas lukija, että kirjan läpikäymiseen menisi koko kesä tai etteikö kirjaa tekisi mieli ahmia kerralla. Tuo Satu Rämön ja Hanne Valtarin kirjoittama kirja ilmestyi keväällä elämääni täydellisesti sopivaan kohtaan. Kävin ostamassa uunituoreen kirjan juuri, kun pohdintani omista unelmahommistani oli käynnistynyt. Ajattelin, että lukaisen kirjan ja siinä samalla löydän vastaukset kaikkiin omiin pohdintoihini. Ehkä noin viikossa. Se on vienyt kuitenkin koko kesän. Olen säästellyt kirjaa niihin hetkiin, kun tarvitsen inspiraatiota ja vahvistusta. Olen halunnut nauttia siitä täydellisinä hetkinä, en super-väsyneenä iltaisin. Olen lukenut sitä parvekkeellani aamuisin, Välimeren risteilyllä iltapäivän kitaristia samalla kuunnellen, junassa taustalla Englannin maaseutu ja hiekkarannalla kotikaupungissani. Olen tehnyt muistiinpanoja, toistanut joitakin sivuja ja piirrellyt kaavioita. Nyt kirja loppui ja syksy alkoi. Mitä se tarkoittaa?

Ihan ensimmäisenä kirja toi minulle helpotuksen. On ihan täysin okei, että on monta intohimoa, monta työtä, monta menneisyyttä ja monta haavetta. Se on suorastaan tämän päivän juttu. Minun onni ja vaikeus on aina ollut suuri innostukseni asioita kohtaan ja monta urahaavetta. Olen aloittanut asioita ja lopettanut niitä. Olen uskonut, että palaset kyllä lopulta loksahtavat kohdalleen, mutta aina välillä pelännyt, että minusta tulee kaikessa keskinkertainen. Lukiossa halusin joko psykologiksi tai toimittajaksi. Päätin jo hakea lukemaan viestintää, mutta sitten menestyinkin erityisen hyvin psykologian ylioppilaskirjoituksissa, minkä ajattelin olevan merkki. Niinpä vietin lukion jälkeen välivuoden opiskellen kansanopistossa psykologiaa ja suoritin perusopinnot avoimeen yliopistoon. Rakastin tiettyjä osuuksia, mutta intohimoni ei ollut mielestäni tarpeeksi suuri, jotta olisin selvinnyt pääsykokeisiin lukemisesta. Tein samaan aikaan opettajan sijaisuuksia ja aloin haikailla äidinkielen tunneille. Niinpä pyrin ja pääsin opiskelemaan äidinkielen opettajaksi Helsingin yliopistoon. Käytännössä luin suomen kieltä ja kirjallisuutta ja ensi hetkistä alkaen mukana kulkivat myös kasvatustieteen opinnot. Alusta asti koin, etten jaa samaa intohimoa opiskeltavaa ainetta kohtaan kuin muut opiskelutoverini, vaikka opintoni etenivätkin erinomaisesti. Äidinkielen opettajan sijaisuuksia tehdessäni kiinnitin enemmän huomiota oppilaiden elämään kuin kirjoitusvirheisiin. Kahden vuoden opiskelun jälkeen tein lähipiirissäni paljon ihmetystä herättäneen täyskäännöksen, jätin ne opinnot ja aloin opiskella ammattikorkeakoulussa sosionomiksi. Yliopistolta mukaan tarttuivat kuitenkin rakkaus kirjoittamiseen ja paljon oppia siihen liittyen. Nyt ajateltuna tuo oli erittäin hyvä siirto. Olen viihtynyt sosiaalialan työssäni ihan hirvittävän hyvin. Nykyisessä tehtävässäni koen auttavani ihmisiä, mutta kehittyväni myös itse koko ajan. Aikanaan hankkimani perustiedot psykologiasta ovat todella tarpeellisia ja nykyiseen tehtävääni sisältyy hyvin paljon myös rakastamaani viestintää.

IMG_5704

Tuohon asti palaset tuntuivatkin loksahtavan hyvin kohdalleen, mutta yllätin itsenikin, kun kuusi vuotta sitten tällaisena syyspäivänä olinkin yhtäkkiä matkailualan opiskelija. Olin löytänyt rakkauden matkustukseen joitakin vuosia aiemmin. Sosionomi-minäni oli havainnoinut, kuinka hyvää matkustus tekee ihmisen hyvinvoinnille. Olin myös turhautunut, kun en löytänyt tietoa kohteiden esteettömyydestä. Matkatoimistoja kontaktoidessani koin, ettei kukaan oikein halua palvella minua. Olin päättänyt perustaa blogin, Palmuaseman, jossa voisin joskus jakaa kokemuksiani. Yhtäkkiä koin ihan tosi suurta tekemisen intohimoa. Bloggaamisesta en tiennyt mitään, mutta minulla oli visio tulla Suomen ensimmäiseksi esteettömän matkailun asiantuntijaksi. En tosin tiennyt mitä sellainen tekisi tai miten sellaiseksi tullaan. Halusin, että kaikissa matkatoimistoissa osattaisiin palvella liikuntarajoitteisia asiakkaita ja yhä useampi liikuntarajoitteinen rohkaistuisi matkustamaan. Tapasin (ja tapaan vieläkin) ihmisiä, jotka luulivat, etteivät vammansa vuoksi voi matkustaa ja jokainen tuollainen kohtaaminen oli kuin bensaa innostukseni liekkeihin. Päädyin opintojeni kautta harjoitteluun Matka-Agenteille, joka oli silloin ja on edelleen Suomen ainoa esteettömiin matkoihin erikoistunut matkatoimisto. Sain harjoitteluni aikana tuotteistaa heille paljon uusia kohteita, opin älyttömän paljon ja jäin harjoitteluni jälkeen heille osa-aikatöihin. Autoin asiakkaita löytämään valikoimasta sopivan kohteen, kävin esittelemässä kohteita erilaisissa tilaisuuksissa ja aloin tehdä unelmahommaani matkanjohtajana esteettömillä matkoilla. Noilla reissuilla kohtasin ihan mahtavia ihmisiä, koin paljon ja opin paljon. Samaan aikaan aloin reissata vapaa-ajallani yhä enemmän, toteutin unelmani maailmanympärimatkasta, hurahdin risteilyihin, tein edelleen päivätyötäni sosiaalialalla ja löysin tapani alkaa tehdä Palmuasemasta unelmieni blogia. Välillä vähän väsähdinkin, niin kuin valitettavasti monille unelmahommia tekevälle käy.

IMG_5699

Tämän vuoden alussa päätin tehdä muutoksia ja lopetin työni Matka-Agenteilla. Lähden kyllä vielä kahden viikon päästä matkanjohtajaksi Toscanaan, odotan tuota reissua kovasti ja edelleen olen vahvasti sitä mieltä, että Matka-Agenttien kautta on hyvä ja turvallista varata esteetön matka. Sieltä saa palvelua ja kohteita, joita ei muualta saa ja matkavarauksen yhteydessä voi esimerkiksi vuokrata kohteesta apuvälineitä. Varsinkin kokemattomille matkustajille tai henkilöille, joilla on paljon erityistarpeita, suosittelen lämpimästi Matka-Agentteja. Minä halusin palata kuitenkin alkuperäiseen visiooni eli siihen, että kaikissa matkatoimistoissa olisi perustietämys ja taito kohdata erityistarpeisia asiakkaita. Haluan myös kertoa teille laajemmin eri matkatoimistojen palveluista, mikä ei ole mahdollista, jos olen kiinnittynyt vain yhteen matkatoimistoon. Myös matkanjohtajan töiden yhdistäminen peruspäivätyöhöni alkoi käydä raskaaksi, ainakin jos vuodessa oli useita työreissuja ja päälle vapaa-ajan matkani. Koen, että minulla on hyvin paljon annettavaa matkailualalle, mutta minun on kestänyt kauan oppia, miten saan myös matkailualan siitä tietoiseksi.

IMG_5701

Unelmahommissa -kirjaa lukiessani syvennyin erityisesti itsensä brändäämiseen ja oman työn hinnoitteluun. Samalla kun luon itselleni brändiä esteettömän matkailun asiantuntijana, brändään myös esteetöntä matkailua. Tarve esteettömille matkailupalveluille on suuri ja koko ajan kasvussa, mutta palveluntarjoajien puolella siihen herätään vasta pikkuhiljaa. Suuremmassa mittakaavassa kyse on mielestäni siitä, miten vammaiset nähdään osana yhteiskuntaa ja sen palveluita, mutta ei mennä siihen. Minun tavoite on vahvistaa ymmärrystä liikuntarajoitteisista matkailupalvelujen tasavertaisina käyttäjinä ja auttaa yrityksiä niissä usein hyvin pienissäkin asioissa, joiden avulla liikuntarajoitteisille syntyy hyvä matkustuskokemus. Samanaikaisesti haluan edelleen rohkaista meitä kaikkia liikuntarajoitteisia matkustamaan ja kokemaan. Palmuasema on minun unelmahommani, joka on minulle samalla harrastus ja työ. Rakastan tämän blogin kirjoittamista ja matkoista luennoimista. Toistaiseksi tämä on vielä enimmäkseen harrastus, jota teen toisen työn ohessa, mutta tulevaisuudessa toivottavasti yhä enemmän työ. Toistaiseksi se ei tuo minulle rahaa, jolla eläisin, mutta lisäystä matkakassaan kyllä ja aina välillä uskomattomia elämyksiä, joiden rahallista arvoa on vaikea mitata. Olen tehnyt paljon ilmaista työtä, mutta viime aikoina olen alkanut nähdä yhä enemmän pilkahduksia siitä, että se on kannattanut.

IMG_5703

Sain Sadun ja Hannen viisaista sanoista uskoa siihen, että tähänastiset valintani ovat olleet oikeita. Olen seurannut omia fiiliksiäni, löytänyt omia unelmatöitäni. Olen luonut verkostoa ja tavannut ihmisiä, joista on hyötyä yllättävinä hetkinä. Monista kanssabloggaajistani on tullut myös hyviä ystäviä. Olen alkanut luoda itselleni työtä siitä mistä pidän, kokenut, epäonnistunut ja onnistunut. Edelleen olen huono myymään itseäni ja välillä vähän liian sossu bisnesmaailmaan, mutta tykkään haastaa itseäni kehittymään. Olen myös jo pitkään halunnut kirjoittaa esteettömän matkailun käsikirjan. Sellaisen, joka herättäisi yhtä paljon ajatuksia kuin Unelmahommissa. Olisiko nyt sen aika? Näin syksyn kynnyksellä mielessä on paljon epävarmuutta, ahdistusta (toistaiseksi) lähes matkattomasta kalenterista ja sitten taas toisaalta paljon mahdollisuuksia, innostusta ja uusia suunnitelmia. Ja ihan hirveä kutkutus, että pääsen taas kertomaan teille uusista huikeista jutuista!

About Author

Maailman mahdollisuudet näkevä esteettömän matkailun asiantuntija ja matkabloggaaja, Palmuaseman kirjoittaja ja esteettömän matkailun kouluttaja.

11 Comments

  • Emma / Mutkia Matkassa
    3.9.2017 at 18:23

    Mahtavan inspiroivaa tekstiä, Sanna! Tunnistin itseni tuosta kaikkikiinnostaa-syndroomasta – esim. matkailun opiskelija minusta tuli 33-vuotiaana (ja sen jälkeen olen ehtinyt aloittaa jo pari muutakin tutkintoa :D) . Onnea ja menestystä unelmien toteuttamiseen, olet mahtava esikuva paitsi monelle liikuntavammaiselle reissaajalle, niin myös meille matkabloggaajakollegoille!

    Reply
    • Palmuaseman Sanna
      3.9.2017 at 21:19

      Kiitos Emma kannustavista sanoista! Ja ihanaa, että kohtalotovereita löytyy! Mullekin tulee 33 seuraavaksi täyteen, ehkä se just innostaa taas miettimään seuraavia siirtoja 😉 Hyviä hetkiä opintojen ja kaikkikiinnostaa-syndrooman parissa!

      Reply
  • Arna / Cocoa etsimässä
    3.9.2017 at 18:46

    Ihan samoja ajatuksia kuin mulla! Luin myös Unelmahommia-kirjan nyt kesällä, pieninä annoksina, välillä kirjassa käsiteltyjä asioita mielessäni haudutellen. Myös minä olen saanut lohtua ja kannustusta siitä, että saankin olla kiinnostunut ja innostunut monista asioista, eikä mun tarvitsekaan keskittyä ja erikoistua. Omat unelmahommat ovat jo saaneet vähän muotoa ja uskon, että ne täsmentyvät tässä pikku hiljaa edelleen. Onnea ja tsemppiä unelmahommiin! Pitäis melkein käydä joku päivä kahvilla tai lasillisella vähän sparrailemassa?

    Reply
    • Palmuaseman Sanna
      3.9.2017 at 21:25

      Joo lupa innostua oli kirjan osuvinta antia. Mä oon ihaillut kovasti sun rohkeita siirtoja – hyvä kuulla, että niistä on muotoutunut unelmahommia. Ja sparrauslasilliset ehdottomasti (tai siis käy kahvikin, toi vaan kuulosti paremmalta you know ;))

      Reply
  • Sanna I Siveltimellä
    3.9.2017 at 19:31

    Hieno kirjoitus! Enkä epäile yhtään, ettetkö kirjoittaisi tuota pohtimaasi kirjaa! Mulla on samoja ajatuksia ollut jo vuosia ja sitä mukaa pyrkinyt toteuttamaan kaikkia unelmia ja käynyt useamman koulun ja tutkinnon läpi, koska en halua olla vain yhtä asiaa. Uskon että meistä on moneksi! Todella timanttista on sitten se, kun nämä kaikki saa yhdistettyä sopivaan balanssiin ja tietysti mieluusti niin, että niistä saisi myös elantonsa. Tsemppiä unelmahommiin! <3

    Reply
    • Palmuaseman Sanna
      3.9.2017 at 21:30

      Kiitos Sanna! Tuo kirjaprojekti on ollut mielessäni jo pitkään, aloittaminen vain on vaikeinta ja tarvitsisi oman aikansa. Tai ehkä jonkun sellaisen kirjailijaresidenssin jossain hyvin lämpimässä ja ehkä meren rannalla… 😉 Mä uskon kans, että meistä monista todellakin on moneksi!

      Reply
  • Suunnaton
    3.9.2017 at 22:16

    Ihana ja inspiroiva kirjoitus! Mahtavaa, että olet saanut muokattua elämääsi sinulle sopivaan suuntaan. Uskon, että esteettömän matkailun palveluille on kysyntää. Käsittelen esteettömyyttä työni puolesta vähän eri näkökulmasta ja olen huomannut, että perustallaajan on todella vaikea katsoa maailmaa sellaisen näkökulmasta, joka tarvitsee esimerkiksi liikkumiseensa tiettyjä ratkaisuja.
    Tsemppiä kirjaprojektiin! Uskon, että parhaimmillaan se auttaa matkailuyrityksiä parantamaan esteettömyyttään ja löytämään motivaation esteettömien palveluiden tuottamiselle.

    Reply
    • Palmuaseman Sanna
      4.9.2017 at 18:53

      Kiitos kannustavasta kommentista! Maailmaa on aina aika vaikea katsoa toisen näkökulmasta ja uskon, että esteettömyysratkaisujen katsominen on perustallaajalle vaikeaa, varsinkin jos kukaan ei ole kertonut mitä ja miksi katsoa. Kirjaprojekti auttaisi toivottavasti tässäkin, täytyy nyt vaan saada näppäimistö sauhuamaan ja ideat kunnolla sanoiksi, siitä se toivottavasti lähtee!

      Reply
  • Mirka Kallio
    4.9.2017 at 00:05

    Oot niin inspiroiva nainen <3. En oikein muuta osaa sanoa. Kyllä ne palaset loksahtelevat paikalleen, eikä elämässä todellakaan tarvi olla ainoastaan yhtä intohimoa tai unelmaa. Se on mielestäni rikkautta, että on paljon kiinnostuksen kohteita :).

    Reply
  • Helena
    5.9.2017 at 19:41

    Täytyypä lainata kirjastosta Unelmahommissa, mennä itekin kohti unelmia..

    Reply

Leave a Reply